Joulu on ...

Ok, jos anteeksianto on sitä että joku tappaa koko sukusi ja pikulapset jo jouluaattonakin, anan sitten itse anteeksi isis-jihadisteille, kuin poistivat vain miehesi ja koko sukusi terroritoiminnoillaan elämästäsi.

Silloin voit tietysti iloisesti ostaa pattereita taskulamppuihin ja jouluvaloihinkin.

Mukava on tullas kotiin sitten kuin paratiisiin kun joku Veijo Pantzar -klaaneineen on hetellyt vähän jouluvärejä seinille, ja isäntäkin on jo kuollut Veijon toimesta, verta kuin jouluväriä on keittiökin täynnä, ja isäntä teurastettu järkyttävällä tavalla..

https://www.youtube.com/watch?v=50jw48zVCWk

Silloin on vanhan kuopattu kun tekee itsemurhan ja kuopataan tuntemattomaan hautaan jonnekin tämä isäntä.

Silloin on rehellistä toimintaa.

Tyhmää kysellä näitä täällä. Nämä asiat selvitellään jossain muualla kuin nettipalstoilla.

On toki. Ei ole jäänyt mitään hampaankoloon.

Ei ole mitään kaunoja ollutkaan. Jouluaattona minä ja mieheni menemme vanhempieni luokse syömään ja joulupäivänä menemme mieheni sukulaisten luokse syömään. Tapanina olemme sitten kotona kahdestaan. Joskus olis kyllä toisin kun entinen mieheni järkkäsi draamaa eikä tykännyt joulusta yhtään. Syytti ties mistä ja jouduin pakenemaan miehen luokse joka on nykyinen mieheni 8 vuotta sitten. Nää 8 vuotta ollut todella rauhallisia jouluja, mieheni ei hermostu mistään eikä stressaa joulusta vaikka kerran puu kaatui pihasaunan päälle ja sauna meni lyttyyn. Sanoi vaan että pitää kai rakentaa uusi sauna ja sen hän rakensi.

Käteinen raha aina auttaa anteeksiantoa...

Anteeksiannon tietysti ihminen tunnistaa kun toinen itse rikollisuutensa tunnustaa.

Aikoja sitten jo on anteeksi annettu, niille joille on ollut jotakin anteeksi annettavaa. En jaksa kantaa kaunaa kaikesta.

Edes niistä kipeimmistä loukkauksista. Kuten pettämiset, lyömiset ja minuun kohdistetut muut satuttamiset. Ei ne unohdu, mutta ne asettuu osaksi koettua elämää kummittelematta. Muistuttaa toki siitä, ettei elämä ole vain juhlaa ja ruususen unta, se myös kolhii...