Avoin kirje Viron kansalle
Olin noin kahdeksantoista, kun ensimmäisen kerran astahdin Viron maaperälle. Ensimmäinen kokemukseni virolaisuudesta oli kaoottinen. Satama oli harmaa, kylmä ja hälisevä paikka, josta ei löytynyt kiintopistettä. Takseja tuli ja meni kuin ilmaan hihkuttuja sanoja. Mistään ei saanut mitään selvää. Tilanne muistutti kuin suuren laulukuoron tilannetta, joka oli jostain syystä joutunut kaaokseen ja paniikkiin; te säntäilitte sinne tänne ja kolhitte toisiinne lommoja kaikessa kiireessä, kävitte kauppaa ikkunoista roikkuen ja neuvottelitte kädellä huitoen. Te tarjositte ja huutelitte kaikenlaista tupakka suupielestä roikkuen.
Ainoa värillinen asia, jonka satamasta muistan, oli taustalle valaistu laiva. Muu oli pimeää, harmaata ja lähes merkityksetöntä. Oli kuin kuoleman liepeet olisivat laahanneet pitkin räystäitänne ja nuolleet savupiippujanne.
Kaukana taivaantannassa nousi mustan kaupungin siluetti, jonka alla elävää pimeyttä on vaikea kuvailla. Se oli kuin tuijotus, joka ei näe mitään. Se oli kuin satua. Se on joko kirjoitettua satua, taikka suullisesti ilmaistua vanhaa, ellei ikivanhaa lastentarinaa. Selailin kellastuneita lehtiä. Tässä mielessä tarina tuntui aidolta ja vakuuttavalta, koska se vaikutti todelta, tai toden kaltaiselta utopialta ihmiskunnan historiassa. Ainoa ongelma oli se, että olin keskellä sitä, ja saatoin koskettaa sen seiniä ja kävellä sen läpi koskematta siihen ja sen olemattomuuteen. Kaupunkinne näyttäytyi minulle vain unena menneisyydestä. Se oli todellisuuden häilyviä sirpaleita ilman ajan takuita tai sellaisen vähäisimpiäkään vakuuksia, tai tällaisen tarvetta. Ja voi olla, ettei teitä ollut olemassakaan, ja minä siellä samassa syvässä unessa – kuin eksyneenä, ollut kenties kerran. Samassa unessa. Kellarinne, ne olivat katakombeja ja katunne yhtä lailla ahtaita. Vielä eilen niillä kolahtelivat hevoskärryt, tänään en tiedä enää mikä tai mitkä. Miksi.
(Hihitystä)
Olin noin kahdeksantoista, kun ensimmäisen kerran astahdin Viron maaperälle. Ensimmäinen kokemukseni virolaisuudesta oli kaoottinen. Satama oli harmaa, kylmä ja hälisevä paikka, josta ei löytynyt kiintopistettä. Takseja tuli ja meni kuin ilmaan hihkuttuja sanoja. Mistään ei saanut mitään selvää. Tilanne muistutti kuin suuren laulukuoron tilannetta, joka oli jostain syystä joutunut kaaokseen ja paniikkiin; te säntäilitte sinne tänne ja kolhitte toisiinne lommoja kaikessa kiireessä, kävitte kauppaa ikkunoista roikkuen ja neuvottelitte kädellä huitoen. Te tarjositte ja huutelitte kaikenlaista tupakka suupielestä roikkuen.
Ainoa värillinen asia, jonka satamasta muistan, oli taustalle valaistu laiva. Muu oli pimeää, harmaata ja lähes merkityksetöntä. Oli kuin kuoleman liepeet olisivat laahanneet pitkin räystäitänne ja nuolleet savupiippujanne.
Kaukana taivaantannassa nousi mustan kaupungin siluetti, jonka alla elävää pimeyttä on vaikea kuvailla. Se oli kuin tuijotus, joka ei näe mitään. Se oli kuin satua. Se on joko kirjoitettua satua, taikka suullisesti ilmaistua vanhaa, ellei ikivanhaa lastentarinaa. Selailin kellastuneita lehtiä. Tässä mielessä tarina tuntui aidolta ja vakuuttavalta, koska se vaikutti todelta, tai toden kaltaiselta utopialta ihmiskunnan historiassa. Ainoa ongelma oli se, että olin keskellä sitä, ja saatoin koskettaa sen seiniä ja kävellä sen läpi koskematta siihen ja sen olemattomuuteen. Kaupunkinne näyttäytyi minulle vain unena menneisyydestä. Se oli todellisuuden häilyviä sirpaleita ilman ajan takuita tai sellaisen vähäisimpiäkään vakuuksia, tai tällaisen tarvetta. Ja voi olla, ettei teitä ollut olemassakaan, ja minä siellä samassa syvässä unessa – kuin eksyneenä, ollut kenties kerran. Samassa unessa. Kellarinne, ne olivat katakombeja ja katunne yhtä lailla ahtaita. Vielä eilen niillä kolahtelivat hevoskärryt, tänään en tiedä enää mikä tai mitkä. Miksi.
(Hihitystä)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taivaantannassa on Viroa ja tarkoittaa taivaanrannassa.
(Naurua)
MJoo
Kuinka mä saan jotenkin sellaisen vaikutelman, että olen jotenkin vittuuntunut virolaisille?
Ei pitäisi yleistää, mutta kun on vähän pakko.
(Hihitystä)
Tarkemmin kun ajattelee, niin Virosta on varsin vähän hyötyä Suomelle.
- Viro on aivan liian lähellä Suomea, joka on haitta.
- Virosta tulee vain halpatyövoimaa ja rikollisia Suomeen
- virolaiset eivät maksa veroja Suomeen, vaan varastavat Ikeasta kyniä ja mittahauhoja omiin tarkoituksiiinsa (myyntiin)
- lisäksi heillä on mulkun näköinen sisäministeri.
Ihme sakkia.
(Hihitystä)
Voiko Virosta vetää tulpan irti?
Siis kertokaa nyt kansalaiselle, mitä iloa on naapurikansasta, joka istuu lepattavan tervapadan vierellä torilla ja pitää yllä verkkomarkkinointiluentoja toisilleen.
Sairasta
(Naurua)
Kuulin juuri uutisen, että Tarton yliopistossa ei ole ollut sähköjä viiteenkymmeneen vuoteen (50).
Toivottavasti katto sentään vettä pitää, sillä muuten Aku Ankat kastuu.
(Naurua)