Kerjään luultavasti verta nenästäni, kun kyselen tällaista täällä, mutta jos saisi edes yhden asiallisenkin vastauksen.
Eli ... olen yhtäkkiä huomannut ihastuneeni erääseen mieheen. Olen tuntenut hänet jo usemman vuoden ja aina pitänyt hänestä. Hän on todella mukava ja fiksun oloinen tyyppi, vähän ujo ja sanoissaan varovainen mies. Ulkonäöllisestikin hän on minun silmääni lähes täysi kymppi. Olen ollut kaiken aikaa myös siinä käsityksessä, että hänkin pitää minusta. Olen kuitenkin ollut parisuhteessa ja suhteessani uskollinen, joten olen pitänyt huolen, että asiallinen etäisyys säilyy.
Emme olleet nyt tavanneet yli vuoteen ja sinä aikana olen eronnut. Erostani on kulunut lähes tuo vuosi, joten katson päässeeni jo täysin ylitse siitä. Törmäsimme nyt tuon miehen kanssa sattumalta muutama viikko takaperin ja olemme viestitelleet sen jälkeen ahkerasti. Kirjoittelemme vähän kaikesta. Olen mm. vaihtanut työpaikkaa tässä välissä ja hän kyselee muistakin elämääni liittyvistä jutuista. Ei siis voi sanoa, että heittäisimme vain kokoajan pientä flirttiä, vaan hänen kanssaan on oikeasti kiva jutella.
"Ongelmani" on se, että tiedän hänen olevan naissuhteissa hyvin kokematon. Hän on seurustellut yhden kerran, pari kuukautta ja siitäkin on lähes kymmenen vuotta. En tiedä onko hän nyt ihan neitsyt, mutta ei kaukana siitä. Tämä aiheuttaa minulle aikamoisen stressitilan. En tiedä miten minun pitäisi toimia ja kuinka puhua tietyissä tilanteissa. En ole itsekään erityisen "kokenut" mitä tulee seksikumppanien määrään, mutta olen kuitenkin ollut kahdessa pidemmässä ja yhdessä lyhyemmässä parisuhteessa.
Miten ihmeessä tässä pitäisi toimia? Mitä mies voi miettiä tällaisessa tilanteessa? Minä ihan oikeasti pidän hänestä. En missään tapauksessa halua aiheuttaa hänelle jotain hölmöjä suorituspaineita. Tyhmä kysymys, mutta voinko esim. puhua hänelle "normaalisti"? Ihan pöljää, mutta ajatus hänen kanssaan treffeille menemisestä on tietyllä tasolla todella pelottava. Todellakin haluaisin, mutta en halua tehdä mitään "väärää" tai tyhmää. Täällä saa myös aina lukea näitä iänikuisia ätmijuttuja, mutta kun tuossa miehessä ei minusta ole mitään ätmihtävää. Fiksu, kohtelias, päihteetön, työssäkäyvä ja ihan tolkuttoman hyvän näköinen mies. Ymmärrän, että hyvää parisuhdetta voi olla vaikea löytää, mutta voiko mies todella päätyä haluamattaan elämään täysin seksitöntä elämää? Vai kertooko tämä siitä, ettei se ehkä ole niin kauheasti koskaan kiinnostanutkaan? Ei sillä, että seksi olisi tässä nyt se tärkein juttu, mutta en voi olla pohtimatta tuotakin asiaa. Pelkkä suudelmakin oikeastaan vähän hirvittäisi :D
Että tällaisia tänään. Enpä olisi uskonut päätynyt enää moisia pohtimaan.
Kokematon mies
8
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Todellakin voi päätyä. Itsekin olen viettänyt noin 10 vuotta seksitöntä elämää haluamattani, se on todella helppoa miehelle, vaikka olisi "normaalin" rajoissa. En kyllä ole mitenkään aktiivinen ollut koskaan asian suhteen, ja pieniä ongelmiakin on. Eli ilmeisesti mietit, että onko kiinnostuksen kohteessasi jotain vikaa, kun ei ole kenellekään kelvannut. Varmaankin juuri se, että hän viettää fiksua ja päihteetöntä elämää, on se syy. Siihen ei kuulu baaririekkumiset eikä yhden yön suhteet. Hänellä lienee myös jonkinlainen taso, ketä itselleen "etsii" ja muita kiinnostuksen kohteita elämässään. Ja luultavasti asia vaivaa myös häntä vähintään yhtä paljon kuin sinua. Se, että asia vaivaa sinua, ja pistää sinut täältä kyselemään asiasta, kertoo kyllä enemmän sinun ongelmistasi ja siitä, oletko hänen arvoisensa.
- Anonyymi
Ei ole kysymys siitä, että ajattelisin hänessä olevan mitään perustavanlaatuista vikaa. Lähinnä ehkä mietin, että onko seksi sitten kuitenkaan kovinkaan tärkeää hänelle. Eihän se kaikille ole. Jotenkin kuvittelen, että jos olisi tosi tärkeää, niin kyllähän pelkkää seksiä aina jostakin saa. Toisaalta kai mieskin voi olla haluamatta ihan vaan pelkkää seksiä. Siinähän ei todellakaan vikaa. Ei vaan liene kovin tavanomaista.
Elin itse kauan parisuhteessa, jossa seksi ei ollut miehelle kovinkaan tärkeää. Minulle se oli välillä aikamoista tuskaa. Minulle kun seksi on parisuhteen liima, joka pitää yllä läheisyyden tunnetta. Ajatus toisesta samanlaisesta suhteesta ei kyllä yhtään kiinnosta. Oli se toinen osapuoli sitten kuinka ihana tahansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole kysymys siitä, että ajattelisin hänessä olevan mitään perustavanlaatuista vikaa. Lähinnä ehkä mietin, että onko seksi sitten kuitenkaan kovinkaan tärkeää hänelle. Eihän se kaikille ole. Jotenkin kuvittelen, että jos olisi tosi tärkeää, niin kyllähän pelkkää seksiä aina jostakin saa. Toisaalta kai mieskin voi olla haluamatta ihan vaan pelkkää seksiä. Siinähän ei todellakaan vikaa. Ei vaan liene kovin tavanomaista.
Elin itse kauan parisuhteessa, jossa seksi ei ollut miehelle kovinkaan tärkeää. Minulle se oli välillä aikamoista tuskaa. Minulle kun seksi on parisuhteen liima, joka pitää yllä läheisyyden tunnetta. Ajatus toisesta samanlaisesta suhteesta ei kyllä yhtään kiinnosta. Oli se toinen osapuoli sitten kuinka ihana tahansa.Onko mies sitten kertonut että on ollut ilman seksiä pitkään? No ei sitä pelkkää seksiä ihan tuosta noin vain saa, siinä on kuule aika iso ero onko mies vai nainen. Maksulliset ei ole edes minulle juurikaan vaihtoehto, vaikka olen ollut pitkään ilman. Ja haluja kyllä on. Ei voi oikein mistään päätellä, etteikö kiinnostuksen kohteellasi olisi seksihaluja. Suosittelen etenemään rauhallisesti. Voi olla ettei hän ole kovin innokas aloitteen tekijä. Ja jos on niin kovinkin hyvännäköinen, niin onko sitten luonteeltaan enemmän tarkkailija ja syrjäänvetäytyvä. Sekin vaikuttaa asiaan, että mitä ikäluokkaa on. Kuvittelisin, että olette noin kolmikymppisiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko mies sitten kertonut että on ollut ilman seksiä pitkään? No ei sitä pelkkää seksiä ihan tuosta noin vain saa, siinä on kuule aika iso ero onko mies vai nainen. Maksulliset ei ole edes minulle juurikaan vaihtoehto, vaikka olen ollut pitkään ilman. Ja haluja kyllä on. Ei voi oikein mistään päätellä, etteikö kiinnostuksen kohteellasi olisi seksihaluja. Suosittelen etenemään rauhallisesti. Voi olla ettei hän ole kovin innokas aloitteen tekijä. Ja jos on niin kovinkin hyvännäköinen, niin onko sitten luonteeltaan enemmän tarkkailija ja syrjäänvetäytyvä. Sekin vaikuttaa asiaan, että mitä ikäluokkaa on. Kuvittelisin, että olette noin kolmikymppisiä.
Kyllä hän on sen varsin suoraan sanonut. Hän on myös kertonut miksi hänestä on niin vaikea lähestyä naisia jne. Kuten kerroin, niin olemme tunteneet toisemme jo aika kauan. Hän on mm. kysellyt yleisesti naisten ajatuksista ja minä yrittänyt valottaa sen minkä kykenen :)
Kyllähän ainakin suurin osa miehistä saa seksiä sitä halutessaan. Ei varmaan juuri siltä toivomaltaan kumppanilta, tai edes oikean tyyppiseltä naiselta, mutta seksiä nyt kuitenkin. Itse en tosin seksin perässä juoksemista ymmärrä, kun se pelkkä akti ei anna minulle juuri mitään. Paremman lopputuloksen saan aikaiseksi ihan itse ja vähemmällä vaivalla. Minulle seksin tärkein anti on aina ollut läheisyys, mutta edellisessä suhteessa se oli tosiaan kortilla. Olen ihminen, joka pitää läheisyydestä. Haluan halata ja pussata ja mennä miehen kylkeen kiinni, ilman että siinä olisi mitään välttämätöntä seksivelvoitetta. Eksä tuntui tulkitsevan jokaisen kosketuksen yrityksenä painostaa seksiin ja se oli aika ahdistavaa (molemmille). Ehkäpä siksi olen niin herkkä sille, etten vahingossa tekisi mitään painostavalta tuntuvaa.
En minä ole koskaan kokenut häntä mitenkään syrjäänvetäytyvänä. Tarkailija hän kyllä on. Ei ole ensimmäisenä äänessä, mutta puhuu kun on asiaa. Naisten seurassa hän on kyllä joskus aika hiljainen. Ainakin oudommassa naisseurassa.
Mitä aloitteeseen taas tulee, niin riippuu varmaan mistä puhutaan. Seksin suhteen minulla ei tietenkään ole mitään käsitystä, mutta jos se miten olen asiat ymmärtänyt on totta, niin eipä hän ole aloitteita tehnyt (ainakaan onnistuneita). Tämän meidän välisen keskustelunavauksen hän kuitenkin teki ihan itse. Aluksi se oli vähän sellaista tikusta asiaa tyyppistä molemmin puolin. Kysyi hän kuitenkin lopulta ihan suoraan, että pitääkö paikkansa, että olen nykyään sinkku. Naureskeli tosin kyselevänsä vain random kysymyksiä, mutta kai siihen jokin syy oli. Ei siitä asiasta tosin sen enempää puhuttu. Sanoin vain, että olen ja että en minä hänen kanssaan siinä keskellä yötä viestittelisi, jos en olisi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä hän on sen varsin suoraan sanonut. Hän on myös kertonut miksi hänestä on niin vaikea lähestyä naisia jne. Kuten kerroin, niin olemme tunteneet toisemme jo aika kauan. Hän on mm. kysellyt yleisesti naisten ajatuksista ja minä yrittänyt valottaa sen minkä kykenen :)
Kyllähän ainakin suurin osa miehistä saa seksiä sitä halutessaan. Ei varmaan juuri siltä toivomaltaan kumppanilta, tai edes oikean tyyppiseltä naiselta, mutta seksiä nyt kuitenkin. Itse en tosin seksin perässä juoksemista ymmärrä, kun se pelkkä akti ei anna minulle juuri mitään. Paremman lopputuloksen saan aikaiseksi ihan itse ja vähemmällä vaivalla. Minulle seksin tärkein anti on aina ollut läheisyys, mutta edellisessä suhteessa se oli tosiaan kortilla. Olen ihminen, joka pitää läheisyydestä. Haluan halata ja pussata ja mennä miehen kylkeen kiinni, ilman että siinä olisi mitään välttämätöntä seksivelvoitetta. Eksä tuntui tulkitsevan jokaisen kosketuksen yrityksenä painostaa seksiin ja se oli aika ahdistavaa (molemmille). Ehkäpä siksi olen niin herkkä sille, etten vahingossa tekisi mitään painostavalta tuntuvaa.
En minä ole koskaan kokenut häntä mitenkään syrjäänvetäytyvänä. Tarkailija hän kyllä on. Ei ole ensimmäisenä äänessä, mutta puhuu kun on asiaa. Naisten seurassa hän on kyllä joskus aika hiljainen. Ainakin oudommassa naisseurassa.
Mitä aloitteeseen taas tulee, niin riippuu varmaan mistä puhutaan. Seksin suhteen minulla ei tietenkään ole mitään käsitystä, mutta jos se miten olen asiat ymmärtänyt on totta, niin eipä hän ole aloitteita tehnyt (ainakaan onnistuneita). Tämän meidän välisen keskustelunavauksen hän kuitenkin teki ihan itse. Aluksi se oli vähän sellaista tikusta asiaa tyyppistä molemmin puolin. Kysyi hän kuitenkin lopulta ihan suoraan, että pitääkö paikkansa, että olen nykyään sinkku. Naureskeli tosin kyselevänsä vain random kysymyksiä, mutta kai siihen jokin syy oli. Ei siitä asiasta tosin sen enempää puhuttu. Sanoin vain, että olen ja että en minä hänen kanssaan siinä keskellä yötä viestittelisi, jos en olisi.Eli olette asiaa sivunneetkin, joten ei kai tuossa suurempaa hämminkiä pitäisi olla. Kysy suoraan asiasta niin pääset vähemmällä. Samalla saattaa selkeytyä voisiko teistä olla pariksi, vai elättekö esim. eri arvomaailmoissa. Ja tosiaan kyllä sen mitä sinkkumiehiä tunnen, niin ehkä sitä seksiä suunnillenkaan halutessaan saa ehkä korkeintaan viidennes. Parisuhteessa saavat kai paremmin. Että tuossa voi olla mielikuvassasi vääristymä. Ja itseasiassa aika harvan miespuolisen tiedän etsivän pelkkää seksiseuraa, kyllä siinä haetaan parisuhdetta lähtökohtaisesti. Kaikki miehet eivät myöskään ole aivottomia hormonisonneja, vaan joillakin on henkistäkin elämää ja periaatteita, vaikka paljon meitä miehiä haukutaankin eri palstoilla.
- Anonyymi
Kannattaa olla oma normaali itsensä, sillä tavalla asiat selkeytyvät aika hyvin. Toinen huomaa kyllä aitouden ja osaa itsekin rentoutua seurassa.
Eikähän noita seksiasioita kenestäkään voi tietää etukäteen kun ei ole kokemusta ihmisestä sillä saralla. Ja kyllähän sekin selviää varmaan jossain vaiheessa.
Kuulostaa sen verran hyvältä jutulta tuo kyseinen ihmissuhde että itse lähtisin kokeilemaan jos olisin samassa tilanteessa.
Mikään ei onnistu jos etukäteen liikaa miettii ja ajattelee ja kasvattaa pelkoja että mitä jos... tai jos ajattelee ettei kuitenkaan onnistu.
Kokeilemalla se selviää, rohkeasti vaan.- Anonyymi
Toivotan myös onnea. Kyllähän tuossa potentiaalia on, mutta on myös omat riskinsä epäonnistua, kun ollaan niin eri lähtökohdista liikkeellä. Toinen ollut suhteissa, ja niistä muodostanut omat ennakkoluulonsa ja käsitykset ja odotukset. Toinen lähtee ehkä nollapisteestä liikkeelle. Tiedän kokemuksesta että jos on kymmenen vuotta elänyt ilman eloa ihmissuhderintamalla niin kyllä siinä on etääntynyt ja etääntyy kokoajan tilanteesta, että kykenee ylipäätänsä elämään toisen kanssa. Siitä on vaikea suhteeseen ruveta, ja paineet voi olla kovat, kun se saattaa olla elämänsä harvoja, ehkä ainut mahdollisuus. Toiselle ehkä olankohautus, kun tietää pääsevänsä vaivatta uuteen suhteeseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivotan myös onnea. Kyllähän tuossa potentiaalia on, mutta on myös omat riskinsä epäonnistua, kun ollaan niin eri lähtökohdista liikkeellä. Toinen ollut suhteissa, ja niistä muodostanut omat ennakkoluulonsa ja käsitykset ja odotukset. Toinen lähtee ehkä nollapisteestä liikkeelle. Tiedän kokemuksesta että jos on kymmenen vuotta elänyt ilman eloa ihmissuhderintamalla niin kyllä siinä on etääntynyt ja etääntyy kokoajan tilanteesta, että kykenee ylipäätänsä elämään toisen kanssa. Siitä on vaikea suhteeseen ruveta, ja paineet voi olla kovat, kun se saattaa olla elämänsä harvoja, ehkä ainut mahdollisuus. Toiselle ehkä olankohautus, kun tietää pääsevänsä vaivatta uuteen suhteeseen.
Ihan ensiksi täytyy todeta, että olen kyllä ihan pyörällä päästäni. Kuten sanottu tiesin kyllä etukäteen kyseessä olevan tosi hyvä tyyppi, mutta olen siltikin yllättynyt. Tuolla miehellä on ihan oikeasti aivot ja järkevät mielipiteet ja hän on ihan älyttömän hyvää seuraa. Välimatkaa on tällä hetkellä sen verran, että pelkkää viestittelyähän tämä vielä on mutta silti.
Olet ihan oikeassa siinä, että vanhojen parisuhteiden painolastista voi olla vaikeaa päästä eroon. Täytyisi kyetä jotenkin saamaan ns. oma pöytä puhtaaksi, jotta pystyy tarkastelemaan toista yksilönä, eikä vain osana yksikköä nimeltään "Kaikki Miehet". Tuossa varmaan se suurin syy miksi en ennen tätä ollut vielä edes ajatellu uutta ihmissuhdetta. Uskon kyllä pystyväni lähtemään liikkeelle ilman suurempaa painolastia, mutta joissain tilanteissa on varmasti vaikea päästää irti opituista pahoista tavoista. Täytyy kai vaan yrittää saada itsensä kiinni ajoissa.
Olen miettinyt myös tuota, että kuinka vaikeaa se oikeasti on. Yrittää jotenkin solahtaa ihmissuhteeseen, noin pitkän yksinolon jälkeen. Itsestä tuntuu, että olen jo nyt reilun vuoden jälkeen kauhean urautunut omiin tapoihini. Siksi itsestä tuntuu, että ehkä tämä tämänhetkinen välimatka on jopa tosi hyvä juttu. Tässä on mahdotonta vain päättömästi hypätä mihinkään. Itselleni kun parisuhteet eivät ole olleet sellaisia, että voisin noin vain löytää uuden ja hypätä uuteen suhteeseen. Olen aivan liian rikki epäonnistumisen jälkeen. Se tekee varovaiseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2393706Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha272264- 242111
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.902005Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?921685Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241391- 81291
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361277Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61208