Tässä hämärässä voimme olla valo toiselle ihmiselle jos haluaisimme

Erikoinen ja hieman mystiseksi jäävä runo, jonka loppuosa on dramaattinenkin,
eikä ihan heti aukea minulle, mutta toivottavasti myöhemmin...
"Miksi minut äkkiä valtaa tämä rakkaus
kun olen murheellinen ja sinä tunnut vieraalta?"
...sinä tunnut vieraalta ..?
Mikä on tarina runon sisällä ?

Kiitos, pidin tuosta runosta paljon joka tapauksessa,
se antaa ajatuksille siipiä miettiä monenlaisia asioita.
Lisää toivoisin runoja, juuri näitä Suomessa vähän tuntemattomampia,
jota Neruda ei sinänsä ole ollenkaan, päinvastoin, maailman tunnetuimpia.
Olen itsekin lukenut Nerudaa joskus nuorempana
ja monia muita, vaikka runous ei varsinaisesti ole "lajini",
en tunne runoutta laajasti.

Luen mielelläni runoja joskus,
niistä löytää joskus "vastauksia"
omiin ajatuksiinsa tai mietteisiinsä.

Viimeisin löytöni on Bo Carpelan.
En ollut tutustunut paljoakaan suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen
lukuunottamatta Jörn Donneria ja Claes Anderssonia
ja koska Carpelania niin kehuttiin,
päätin valistaa itseäni ja lainasin hänen runokirjojaan.
Hyvin pelkistettyä. Pidän kovasti.
Moniin runoihin jäi ajatus viipyilemään,
monia luin hitaasti monta kertaa.

Minulla oli Carpelanin runokirja lainassa kirjastosta
ja lukemisen alla, kun uutisissa kerrottiin että kuoli.
Tuli outo olo,
muistan ajatelleeni hullunkurisesti, haikeana ja surullisena,
että nyt sinä sitten kuolit
juuri kun minä löysin sinut,
mutta kiitos runoistasi
ja rauha sielullesi,
- kohta minäkin kuolen -


t. yökukkuja

Anonyymi kirjoitti:

Erikoinen ja hieman mystiseksi jäävä runo, jonka loppuosa on dramaattinenkin,
eikä ihan heti aukea minulle, mutta toivottavasti myöhemmin...
"Miksi minut äkkiä valtaa tämä rakkaus
kun olen murheellinen ja sinä tunnut vieraalta?"
...sinä tunnut vieraalta ..?
Mikä on tarina runon sisällä ?

Kiitos, pidin tuosta runosta paljon joka tapauksessa,
se antaa ajatuksille siipiä miettiä monenlaisia asioita.
Lisää toivoisin runoja, juuri näitä Suomessa vähän tuntemattomampia,
jota Neruda ei sinänsä ole ollenkaan, päinvastoin, maailman tunnetuimpia.
Olen itsekin lukenut Nerudaa joskus nuorempana
ja monia muita, vaikka runous ei varsinaisesti ole "lajini",
en tunne runoutta laajasti.

Luen mielelläni runoja joskus,
niistä löytää joskus "vastauksia"
omiin ajatuksiinsa tai mietteisiinsä.

Viimeisin löytöni on Bo Carpelan.
En ollut tutustunut paljoakaan suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen
lukuunottamatta Jörn Donneria ja Claes Anderssonia
ja koska Carpelania niin kehuttiin,
päätin valistaa itseäni ja lainasin hänen runokirjojaan.
Hyvin pelkistettyä. Pidän kovasti.
Moniin runoihin jäi ajatus viipyilemään,
monia luin hitaasti monta kertaa.

Minulla oli Carpelanin runokirja lainassa kirjastosta
ja lukemisen alla, kun uutisissa kerrottiin että kuoli.
Tuli outo olo,
muistan ajatelleeni hullunkurisesti, haikeana ja surullisena,
että nyt sinä sitten kuolit
juuri kun minä löysin sinut,
mutta kiitos runoistasi
ja rauha sielullesi,
- kohta minäkin kuolen -


t. yökukkuja

Lue lisää

Runonkieli on niin moniulotteista
Siihen jää kyllä todella koukkuun.
Minä en osaa sitä taitoa,mutta luen todella mielelläni.

Pikaiset hyvät huomenet ! Kiitos taas koskettavasta kirjoituksestasi.
Ja runoista, joille on sinulle aivan erityinen merkitys.
Minäkin tilaan kirjastosta joskus haikuja ja tankoja.
Niissä on iso ajatus pelkistetty muutamaan tavuun, riviin.
Ne ovat eräänlaisia ajatuksellisia "tähdenlentoja".
Nopeita mutta paljon sisältäviä ja voimakkaasti vaikuttavia,
vaikka joskus näennäisesti kevyitä kuin höyhen.

Voikaa kaikki hyvin tänään !
terv. yökukkuja

Anonyymi kirjoitti:

Pikaiset hyvät huomenet ! Kiitos taas koskettavasta kirjoituksestasi.
Ja runoista, joille on sinulle aivan erityinen merkitys.
Minäkin tilaan kirjastosta joskus haikuja ja tankoja.
Niissä on iso ajatus pelkistetty muutamaan tavuun, riviin.
Ne ovat eräänlaisia ajatuksellisia "tähdenlentoja".
Nopeita mutta paljon sisältäviä ja voimakkaasti vaikuttavia,
vaikka joskus näennäisesti kevyitä kuin höyhen.

Voikaa kaikki hyvin tänään !
terv. yökukkuja

Lue lisää

Kiitos samoin sinulle! Itse luen runoja eniten aina silloin kun voi huonommin. Niistä saan lohtua ja välillä kirjoitan itsekin runoja.

Anonyymi kirjoitti:

Pikaiset hyvät huomenet ! Kiitos taas koskettavasta kirjoituksestasi.
Ja runoista, joille on sinulle aivan erityinen merkitys.
Minäkin tilaan kirjastosta joskus haikuja ja tankoja.
Niissä on iso ajatus pelkistetty muutamaan tavuun, riviin.
Ne ovat eräänlaisia ajatuksellisia "tähdenlentoja".
Nopeita mutta paljon sisältäviä ja voimakkaasti vaikuttavia,
vaikka joskus näennäisesti kevyitä kuin höyhen.

Voikaa kaikki hyvin tänään !
terv. yökukkuja

Lue lisää

Kiitos kirjoituksestasi!
Tuli mieleeni tuosta Nerudan runosta mieheni veljen hautakimpuuun, että en uskaltanut laittaa sitä siksi, että olisi liian "raaka" leskelle joten laitoin tuon neutraalimman Narihiran. Myöhemmin luin kuitenkin tuon säkeen leskelle ja selitin joka rivin, mitä olin ajatellut, niin olisin ihan hyvin voinut sen laittaa, sillä leski ei tajunnut koko runoa siten kuin minä.
Esim tuo vailla varjoa ja nimeä; hänellä ei ollut vaikkapa laskuvarjoa koneessaan, passi ja tavarat oli viety koneesta, joka löytyi etsinnöissä vasta 5 päivän kuluttua kuumasta autiomaasta, hänellä ei ollut suuta, leuka oli siirtynyt takaraivolle koneen iskeytyessä maahan jne. Voi vain kuvitella, miltä vainaja näytti oltuaan pikkukoneessa 5 päivää erämaan paahteessa. No, lentäen hänet kuitenkin tuotiin takaisin kotimaahan, oli vaikeuksia saada hänet koneeseen, koska paperit puuttuivat. Erämaan vaeltajien lakihan on, että löytäjä saa pitää. Joten vainajan tavarat, kultaesineet kaulasta, lompakko ja matkalaukku oli viety.

Tästä on siis todella kauan aikaa jo kulunut, hänen haudallaan käymme joka vuosi muutaman kerran, onhan hautausmaa melko lähellä kotiamme.

En minä jatkuvasti runoja lue, mutta olen ostanut tietynlaisen kokoelman kirjahyllyymme. Niitä aina silloin tällöin luen. Nykyään pitäisi saada kirjahyllyä taas supistettua, ettei jää jälkipolvelle rasitukseksi. Täytyisi tehdä ns "kuolinsiivous" kodissa kuten hiljattain teki Elisabeth Rehn.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos samoin sinulle! Itse luen runoja eniten aina silloin kun voi huonommin. Niistä saan lohtua ja välillä kirjoitan itsekin runoja.

Sisarenikin kirjoitti nuorena paljonkin runoja. Osallistuimme kumpikin myös lapsina usein runonlausuntakilpailuihin. Ne olivat jotain koulujen välisiä juttuja.

Monesti etsin runoja esim onnittelukortteihin olipa sitten kyse synttäreistä taikka ammattiin valmistujaisista ja tietysti hautajaisvärssyjä, viimeksi olin serkkuni hautajaisissa syyskuun lopulla.

Myös mieheni pitää runoista. Olen ostanut hänelle mm Yrjo Jylhää.

Mira

https://fi.wiktionary.org/wiki/Liite:Adjektiivitaivutus/suomi/moderni

Piti ihan tarkistaa, kun esitit niin mielenkiintoisen kysymyksen, kyllä tuo moderneimmista taitaa olla se oikein.

Mutta ei sillä ole väliä, miten sen ilmaisee. Kyllä me sen kuitenkin ymmärrämme.

Mira

En ole kovin uskovainen, joten sinne en aio mennä.

Mira

Katkeroituneita voi ottaa päähän,
kun jotkut muut ihmiset osaavat vielä nauttia jostain.
Kannattaa lukea joskus runoja,
hysteria runoja ja uskovaisiakin kohtaan
voi hellittää...
En ole uskovainen, mutta ei minulla ole mitään uskoa tai uskovaisia vastaan.
******************************************************************
Jos ihminen saa lohdun uskosta, usko on täyttänyt tehtävänsä.
******************************************************************

Anonyymi kirjoitti:

Katkeroituneita voi ottaa päähän,
kun jotkut muut ihmiset osaavat vielä nauttia jostain.
Kannattaa lukea joskus runoja,
hysteria runoja ja uskovaisiakin kohtaan
voi hellittää...
En ole uskovainen, mutta ei minulla ole mitään uskoa tai uskovaisia vastaan.
******************************************************************
Jos ihminen saa lohdun uskosta, usko on täyttänyt tehtävänsä.
******************************************************************

Lue lisää

"Jos ihminen saa lohdun uskosta, usko on täyttänyt tehtävänsä".

Hienosti ajateltu, vaikkei itse uskoisikaan.
Suvaitsevaisuus on hieno asia, vaikka paradoksaalista kyllä,
uskovaiset itse eivät aina ole niin suvaitsevaisia :))

Anonyymi kirjoitti:

"Jos ihminen saa lohdun uskosta, usko on täyttänyt tehtävänsä".

Hienosti ajateltu, vaikkei itse uskoisikaan.
Suvaitsevaisuus on hieno asia, vaikka paradoksaalista kyllä,
uskovaiset itse eivät aina ole niin suvaitsevaisia :))

Lue lisää

Totta kirjoitit , 21:10, juuri noin suhtaudun itsekin.

Olen palannut nyt aikuisena lapsuuteni uskoon, sen turvin pärjäsin koulukaupungissani, vaikka ensimmäinen syys-joulu-kausi olisin vähällä lannistaa tytön, niin jaksoin Taivaan Isän avulla.
Miaelina.
Nyt taas muuten samoin, mutta uskon myöskin siihen Uuden testamentin armoon, Kristuksen sovitustyöhön.

Olen erittäin suvaitsevainen niitä uskovaisia kohtaan, jotka uskovat toisin.
"Jos ihminen saa lohdun uskosta, usko on täyttänyt tehtävänsä".
.
(Mutta mitään vääräuskoisten tappomääräyksiä en tietenkään suvaitse.)

Kiitos koskettavasta runosta !
Runot on mukavia, ihania, lohduttavia, ajatuksia antavia, piristäviä, tyynnyttäviä,
toivoa antavia, runo voi olla kuin hyvä ystävä.

Hyvää vointia tämän aamun runoilijalle ja kaikille !
terv. yökukkuja

"Lähdin täältä hiljaa yöperhon siivin.
Ennen auringonnousua taivaalle hiivin.
ethän pelkää, siipeni kantavat kyllä,
leijun usvana kultaisten peltojen yllä
Voit sateissa syksyn ääneni kuulla,
kevään tullessa viserrän lintujen suulla.
Ja kun tunnet hipaisun olkapäällä,
tiedät, vielä käyn luonasi täällä."
Heli Myllylä
Miaelina

"Lähdin täältä hiljaa yöperhon siivin.
Ennen auringonnousua taivaalle hiivin.
ethän pelkää, siipeni kantavat kyllä,
leijun usvana kultaisten peltojen yllä
Voit sateissa syksyn ääneni kuulla,
kevään tullessa viserrän lintujen suulla.
Ja kun tunnet hipaisun olkapäällä,
tiedät, vielä käyn luonasi täällä."
Heli Myllylä
Miaelina

Anonyymi kirjoitti:

"Lähdin täältä hiljaa yöperhon siivin.
Ennen auringonnousua taivaalle hiivin.
ethän pelkää, siipeni kantavat kyllä,
leijun usvana kultaisten peltojen yllä
Voit sateissa syksyn ääneni kuulla,
kevään tullessa viserrän lintujen suulla.
Ja kun tunnet hipaisun olkapäällä,
tiedät, vielä käyn luonasi täällä."
Heli Myllylä
Miaelina

Lue lisää

Ihana runo. Kiitos Mikaelina :)

Jospa lisäisin tuon Heli Myllylän runon niiden taltioimieni säkeiden joukkoon, joista jälkipolvet saavat sitten valita runon kuolinilmoitukseeni. Sopisi hyvin...

Mrs.W

Anonyymi kirjoitti:

"Lähdin täältä hiljaa yöperhon siivin.
Ennen auringonnousua taivaalle hiivin.
ethän pelkää, siipeni kantavat kyllä,
leijun usvana kultaisten peltojen yllä
Voit sateissa syksyn ääneni kuulla,
kevään tullessa viserrän lintujen suulla.
Ja kun tunnet hipaisun olkapäällä,
tiedät, vielä käyn luonasi täällä."
Heli Myllylä
Miaelina

Lue lisää

Minäkin taltioin tuon Miaelinan laittaman Heli Myllylän runon itselleni, on niin todella kaunis runo jälkeenjääville.

Mira

Anonyymi kirjoitti:

"Lähdin täältä hiljaa yöperhon siivin.
Ennen auringonnousua taivaalle hiivin.
ethän pelkää, siipeni kantavat kyllä,
leijun usvana kultaisten peltojen yllä
Voit sateissa syksyn ääneni kuulla,
kevään tullessa viserrän lintujen suulla.
Ja kun tunnet hipaisun olkapäällä,
tiedät, vielä käyn luonasi täällä."
Heli Myllylä
Miaelina

Lue lisää

Voi taivas mikä runo.
Poikaani Aria kaipaan
Hänet tapettiin 01.06.2019 Järvenpää päässä.
Kiitos runosta!

Voi että, ohjelma meni minulta ohi ! GRRRR. Merkkasin sen, että muistan katsoa,
sitten en muista katsoa merkkauksiani :)))
Olen lukenut kaikki Aila Meriluodon kirjat ja hänen moniosaisen elämäkertansa.
Hän oli erikoinen persoona. En ihan ymmärtänytkään kaikkia hänen ratkaisujaan.
Se Ruotsiinmenokin, avioparin kotiin miehen luo asumaan....hmh...
Mitenköhän se oli käsitelty ohjelmassa vai ei ollenkaan.

Oliko se "Ruotsin mies" kirjailija vai pappi vai molempia,
tunnettu ja tunnustettu kuitenkin ja nimen olen "onnellisesti" unohtanut...
En muista enää tarkemmin, koska siitä on jo aikaa kun luin ne kirjat.

Niin harvoin tulee mitää kulttuuriohjelmia ja nekin menee ohi.
Voi minua.

Oli se tämä, toimii ainakin minun koneellani.

Mira

Kiitos, jos tykkäät lukemisesta, lue kaikki elämäkertakirjat.
Kolmekohan osaa niitä oli nuoruudesta viimeiseen.
Viimeinen oli jo aika traaginenkin kylläkin, mutta antoisia kirjoja.
Aila ja hänen viimeinen miehensä olivat ikääntyneet ja sairaalloisia
viimeisen kirjan loppuvaiheessa. Koskettavaa luettavaa.

Kirjojen lukeminen oli mielenkiintoista, kun on kulkenut tavallaan "samaa matkaa",
elänyt samaa aikaa ne vuosikymmenet ensimmäisistä kirjoista viimeiseen.
Ehkä olet ne lukenutkin ?

Samoin tykkäsin lukea Hannu Mäkelän elämäkertakirjat.

Lasimaalaus oli Aila Meriluodon ensimminen runokirja, todella merkittävä. Muistan, miten pidin siitä kouluaikana.

Anonyymi kirjoitti:

Lasimaalaus oli Aila Meriluodon ensimminen runokirja, todella merkittävä. Muistan, miten pidin siitä kouluaikana.

Nimimerkki unohtui: Miaelina.

Omia illan aatoksia mietin,
päivän työt mielessä kierii.
Menikö turhalle päivä tää,
tuskin aivan,
puhtaana pyykit tuoksahtaa.

Vuode jo kutsuu lämmöllään,
unia kauniita näkemään.
Vai olisiko uni rauhaisaa,
lepoa voimia antavaa.

Aamulla, toivon niin,
taas uusi päivä alkuun siis.
Terveyttä, iloa, sitä toivon,
uni huolet ja murheet vieköön.
Kädet ristiin liitän
ja kaikesta hyvästä kiitän.

Tykkään ihan omasta runoratsun
aikaan saamisista, kiva on jotain keksiä, aina ei onnistu, ei kai moni muukaan asia;)
Harvoin runoja luen, runokirjoja kyllä parikin hyllyssä, upeita runojen taitajia.

Puukin kantaa hedelmiä

Kaikilta kohtaamisiltani ihmisiltä sain lahjaksi
muistot,
joita kannan onnellisena, rikkaana ja
kiitollisenakin.
Ne koen kuin parhaat hetkemme olisivat kiteytyneet
helmiksi, eri kokoisina saan niitä kantaa lähellä
sydäntäni.
Ne ovat antaneet minulle voimaa vaeltaa,
kantaa pelotta tulevatkin haasteet, ollen rakkain osa
kokemastani.

Tämä on ollut yksi kaikkein parhaista aloituksista palstalla!

Jo otsikko on jotain muuta kuin tavallista!

!!

Haavikon aikoinaan kirjoittama runo 'Puut, kaikki heidän vihreytensä'
sai aikoinaan puut tuntumaan henkilöiltä, - taisin olla aika pieni silloin.

Tämän ketjun otsikon: " Tässä hämärässä voimme olla valo toiselle ihmiselle"

luettuani tunsin sen voivan olla totta.

.

"Puut" hieno runo ja kertoo hienosti symbolisesti ihmisistä,
lapsista ja aikuisista,
esim. viimeinen säe.

Sen voi mielessään lukea:
Ei lapsi vielä myrskystä tiedä
ei lapset vielä myrskyä siedä.
Ole suojana myrskyssä aikuinen
pian lapsella juuret vahvistuu.
jne.

terv. yökukkuja

Anonyymi kirjoitti:

Haavikon aikoinaan kirjoittama runo 'Puut, kaikki heidän vihreytensä'
sai aikoinaan puut tuntumaan henkilöiltä, - taisin olla aika pieni silloin.

Tämän ketjun otsikon: " Tässä hämärässä voimme olla valo toiselle ihmiselle"

luettuani tunsin sen voivan olla totta.

.

Lue lisää

Olen Haavikkoa lukenut ja pidin joistakin runoista runokokoelmassa
"Puut, kaikki heidän vihreytensä"
Oletteko lukeneet Haavikon nuorena kuolleen prosaisti-runoilija-vaimon
Marja-Liisan Vartion tekstejä ?
"Hänen olivat linnut" ym.
Heidän yhteisestä elämästäänkin on kirja.

"Hänen olivat linnut" oli tapaus sen ilmestyttyä,
samoin kuin Ailan Meriluodon "Lasihelmipeili".
Olen kuitenkin liian tavis arvioimaan niitten arvoa,
luen mistä tykkään,
missä on ajatusta ja lämpöä,
tekstiä josta tuntuu, että kirjoittajan sielu
on lähellä minua
eli että että voin samaistua hänen ajatuksiinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen Haavikkoa lukenut ja pidin joistakin runoista runokokoelmassa
"Puut, kaikki heidän vihreytensä"
Oletteko lukeneet Haavikon nuorena kuolleen prosaisti-runoilija-vaimon
Marja-Liisan Vartion tekstejä ?
"Hänen olivat linnut" ym.
Heidän yhteisestä elämästäänkin on kirja.

"Hänen olivat linnut" oli tapaus sen ilmestyttyä,
samoin kuin Ailan Meriluodon "Lasihelmipeili".
Olen kuitenkin liian tavis arvioimaan niitten arvoa,
luen mistä tykkään,
missä on ajatusta ja lämpöä,
tekstiä josta tuntuu, että kirjoittajan sielu
on lähellä minua
eli että että voin samaistua hänen ajatuksiinsa.

Lue lisää

Hän kirjoitti myös "Se on sitten kevät"-nimisen romaanin.
M-e.

Anonyymi kirjoitti:

Hän kirjoitti myös "Se on sitten kevät"-nimisen romaanin.
M-e.

Rakkaus, mitä se on ?
Onko se parhaimmillaan,
Tuskaa, sielua repivää.
Onko se aurinkoa, hellyyttä,
käsi toisen kädessä.

Miten sen tunnet?
Elämäkö hymyilee,
kaikki kauniilta näyttää.
Pilvetön taivas,
vieressä ihminen, rakas.

Kaiken se kestää.
Kestääkö pettämisen,
anteeksi antaen.
Ymmärtääkö piilevän,
kirvelevän mustasukkaisuuden.

Kyllä se kestää.
Rakkaus kestää ikuisesti,
kun tunne on mielen vienyt.
Rakastunut ihminen kärsii,
kestää, lohduttaa,
sillä hän on rakastunut.

Joskus olen näin ajatellut, yhäkö näin mietin?
Kai se näin on ja onkin, kun pohtiminen loppuu;)

Vähän proteiiniakin välillä!

Ystäväni Sebastianon ääni oli päättäväinen:

"tulet jo huhtikuussa, silloin lämpö jo riittää sinulle."
Olin epävarma, lupasin ilmoittaa myöhemmin,...

Mieleeni muistui Samoksella huoneeni ihana kivilattia, jonka viileä pintä hyväili helteellä jalkojani, rannan karkea hiekka, ja sinisen meren kaukainen utu auringon laskiessa horisonttiin. UImaan en halunnut enää merivedessä, välimeren hukkumiskuolemat kauhistuttivat jo viime matkalla. Viereisen hotellin kattoallas oli puhdas ja ihana pulahtaa.

Sebastianon valmistama ateria rannalle kahdelle muistui mieleeni, sisarensa Hermionen kattaessa pöytää hymyillen. Ei ujo ja estynyt sisar ollut löytänyt aviomiestä viimeisen 10 vuoden aikana, jolloin olimme tutustuneet. Perhehotelli tarjoaisi kyllä työtä siivoajana ja keittiäapulaisena loppuun asti, tuolle ystävälliselle vanhenevalle Hermionelle.

Sebastiano on jo vannoutunut sharmikas vanhapoika, isänsä kuoleman jälkeen naittanut jo kolme nuorempaa sisartaan, itsekin vanhentuen. Oma Jalokivi & kelloliike on pääasiassa hänen alaansa, mutta hän on hoitanut myös perheyrityksen sivutoimenaan.
Jalokiviliikkeessä tutustuimmekin, mieheni tahtoessa ostaa jonkin korun aina muistoksi. Joulukorttien ja muutamien korttien vaihto vuosittain, jäikin hauskaksi tavaksi jäätyäni leskeksi.

Mieheni kuolemasta on jo 12 vuotta, mutta muistot kaskaiden laulun säestämistä öistä, sai kaipuun ja yksinäisyyden tuntumaan kipeältä.

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni Sebastianon ääni oli päättäväinen:

"tulet jo huhtikuussa, silloin lämpö jo riittää sinulle."
Olin epävarma, lupasin ilmoittaa myöhemmin,...

Mieleeni muistui Samoksella huoneeni ihana kivilattia, jonka viileä pintä hyväili helteellä jalkojani, rannan karkea hiekka, ja sinisen meren kaukainen utu auringon laskiessa horisonttiin. UImaan en halunnut enää merivedessä, välimeren hukkumiskuolemat kauhistuttivat jo viime matkalla. Viereisen hotellin kattoallas oli puhdas ja ihana pulahtaa.

Sebastianon valmistama ateria rannalle kahdelle muistui mieleeni, sisarensa Hermionen kattaessa pöytää hymyillen. Ei ujo ja estynyt sisar ollut löytänyt aviomiestä viimeisen 10 vuoden aikana, jolloin olimme tutustuneet. Perhehotelli tarjoaisi kyllä työtä siivoajana ja keittiäapulaisena loppuun asti, tuolle ystävälliselle vanhenevalle Hermionelle.

Sebastiano on jo vannoutunut sharmikas vanhapoika, isänsä kuoleman jälkeen naittanut jo kolme nuorempaa sisartaan, itsekin vanhentuen. Oma Jalokivi & kelloliike on pääasiassa hänen alaansa, mutta hän on hoitanut myös perheyrityksen sivutoimenaan.
Jalokiviliikkeessä tutustuimmekin, mieheni tahtoessa ostaa jonkin korun aina muistoksi. Joulukorttien ja muutamien korttien vaihto vuosittain, jäikin hauskaksi tavaksi jäätyäni leskeksi.

Mieheni kuolemasta on jo 12 vuotta, mutta muistot kaskaiden laulun säestämistä öistä, sai kaipuun ja yksinäisyyden tuntumaan kipeältä.

Lue lisää

Niin harmaa ja ankea on talvemme nyt
ei tuule, on sekin nyt tyyntynyt.
Vain apea varis on aidallain
kuin nuokkuva pää olis sijoiltain.
Se nukkuu kai, ja uneksii kesästä
kuin minäkin,,,,

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni Sebastianon ääni oli päättäväinen:

"tulet jo huhtikuussa, silloin lämpö jo riittää sinulle."
Olin epävarma, lupasin ilmoittaa myöhemmin,...

Mieleeni muistui Samoksella huoneeni ihana kivilattia, jonka viileä pintä hyväili helteellä jalkojani, rannan karkea hiekka, ja sinisen meren kaukainen utu auringon laskiessa horisonttiin. UImaan en halunnut enää merivedessä, välimeren hukkumiskuolemat kauhistuttivat jo viime matkalla. Viereisen hotellin kattoallas oli puhdas ja ihana pulahtaa.

Sebastianon valmistama ateria rannalle kahdelle muistui mieleeni, sisarensa Hermionen kattaessa pöytää hymyillen. Ei ujo ja estynyt sisar ollut löytänyt aviomiestä viimeisen 10 vuoden aikana, jolloin olimme tutustuneet. Perhehotelli tarjoaisi kyllä työtä siivoajana ja keittiäapulaisena loppuun asti, tuolle ystävälliselle vanhenevalle Hermionelle.

Sebastiano on jo vannoutunut sharmikas vanhapoika, isänsä kuoleman jälkeen naittanut jo kolme nuorempaa sisartaan, itsekin vanhentuen. Oma Jalokivi & kelloliike on pääasiassa hänen alaansa, mutta hän on hoitanut myös perheyrityksen sivutoimenaan.
Jalokiviliikkeessä tutustuimmekin, mieheni tahtoessa ostaa jonkin korun aina muistoksi. Joulukorttien ja muutamien korttien vaihto vuosittain, jäikin hauskaksi tavaksi jäätyäni leskeksi.

Mieheni kuolemasta on jo 12 vuotta, mutta muistot kaskaiden laulun säestämistä öistä, sai kaipuun ja yksinäisyyden tuntumaan kipeältä.

Lue lisää

Ihanat muistot tekevät kipeää. Niin kipeää, ettei sitä sanoin voi kuvailla.
Sitä kipua ei lievitä mikään muu kuin se ihan vähän,
että onneksi on mitä muistella.
Sitten tekee mieli itkeä.

Anonyymi kirjoitti:

Ystäväni Sebastianon ääni oli päättäväinen:

"tulet jo huhtikuussa, silloin lämpö jo riittää sinulle."
Olin epävarma, lupasin ilmoittaa myöhemmin,...

Mieleeni muistui Samoksella huoneeni ihana kivilattia, jonka viileä pintä hyväili helteellä jalkojani, rannan karkea hiekka, ja sinisen meren kaukainen utu auringon laskiessa horisonttiin. UImaan en halunnut enää merivedessä, välimeren hukkumiskuolemat kauhistuttivat jo viime matkalla. Viereisen hotellin kattoallas oli puhdas ja ihana pulahtaa.

Sebastianon valmistama ateria rannalle kahdelle muistui mieleeni, sisarensa Hermionen kattaessa pöytää hymyillen. Ei ujo ja estynyt sisar ollut löytänyt aviomiestä viimeisen 10 vuoden aikana, jolloin olimme tutustuneet. Perhehotelli tarjoaisi kyllä työtä siivoajana ja keittiäapulaisena loppuun asti, tuolle ystävälliselle vanhenevalle Hermionelle.

Sebastiano on jo vannoutunut sharmikas vanhapoika, isänsä kuoleman jälkeen naittanut jo kolme nuorempaa sisartaan, itsekin vanhentuen. Oma Jalokivi & kelloliike on pääasiassa hänen alaansa, mutta hän on hoitanut myös perheyrityksen sivutoimenaan.
Jalokiviliikkeessä tutustuimmekin, mieheni tahtoessa ostaa jonkin korun aina muistoksi. Joulukorttien ja muutamien korttien vaihto vuosittain, jäikin hauskaksi tavaksi jäätyäni leskeksi.

Mieheni kuolemasta on jo 12 vuotta, mutta muistot kaskaiden laulun säestämistä öistä, sai kaipuun ja yksinäisyyden tuntumaan kipeältä.

Lue lisää

Etelän samettisissa öissä ja kaskaiden säkätyksessä on muutenkin jotain taianomaista.
Ne ovat jääneet minullekin mieleen onnentäyteisinä aikoina.
Olen asunut yhteensä noin kolme vuotta niissä ympyröissä.
Kaipaus on suuri, saisipa elää sen uudestaan !
No, ei saa.
Tähän on tyydyttävä eli muistoihin.

Hämärässä huoneessa sytytän pöytälampun. Sen lämmin punertava hohde kaunistaa niin ympäristöni.
Istun alas nauttien kodin viehättävyydestä ja ajattelen.

Voisimmepa me ihmisetkin olla toisillemme kuin lämmin valon hohde, muistoinemme, tunteinemmekin!

Luoda sanoillamme hyvää mieltä keskenämme, synnyttää muistoja raikkaasta nuoruudestamme, aktiivivuosienkin aikaansaannoksista, ja viimein voida jakaa täyden tähkäpään satoa edelleen.

Anonyymi kirjoitti:

Hämärässä huoneessa sytytän pöytälampun. Sen lämmin punertava hohde kaunistaa niin ympäristöni.
Istun alas nauttien kodin viehättävyydestä ja ajattelen.

Voisimmepa me ihmisetkin olla toisillemme kuin lämmin valon hohde, muistoinemme, tunteinemmekin!

Luoda sanoillamme hyvää mieltä keskenämme, synnyttää muistoja raikkaasta nuoruudestamme, aktiivivuosienkin aikaansaannoksista, ja viimein voida jakaa täyden tähkäpään satoa edelleen.

Lue lisää

27.03.2006 tuotos.

Haaveet.

Huurre koivun, sumu taivaan,
mielen haikeaksi saa.
Sumunko takaa saapu hän,
jota eniten kaipaan.

Haaveiden linnaako rakennan,
saapuuko prinssi uljas ?
Hän ratsunsa selkään nostaako mun
ja suukon hellästi antaa.

Miten jatkuukaan satu tää,
se tuskin koskaan selviää.
Ei toteudu haaveet, unelmat,
ne hautautuu, unhon multaan.

Mut haaveile, haaveile ihminen,
se voimaa sinulle antaa.
Rakkauden tuskan tuntien,
elämä, elämältä maistaa.

Näin vielä tänä päivänäkin;)