Olen tapaillut/seurustellut poikaystäväni kanssa puoli vuotta. Hän ei ole sanonut vielä rakastavansa minua tai mitään muutakaan vakavampaa... Näinköhän rakkauden tunnustuksia on luvassakaan vai hätäilenkö suotta?
Itse olen "ohimennen" sanonut rakastavani häntä. En sitä varsinaisesti ole hänelle suoraan sanonut.
Kai se on niin, että naisilla tunteet kehittyy nopeammin ja naisten on muutenkin helpompi puhua tunteista ja tunnustaa rakkautensa...?
Eli kysymys kuuluu; kuinka kauan teillä meni ennen kuin sanoitte rakastavanne toista ja vastasiko hän samalla tavalla? Vai miten...?
Itse olen "ohimennen" sanonut rakastavani häntä. En sitä varsinaisesti ole hänelle suoraan sanonut.
Kai se on niin, että naisilla tunteet kehittyy nopeammin ja naisten on muutenkin helpompi puhua tunteista ja tunnustaa rakkautensa...?
Eli kysymys kuuluu; kuinka kauan teillä meni ennen kuin sanoitte rakastavanne toista ja vastasiko hän samalla tavalla? Vai miten...?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei!
Meillä se oli niin päin että mieheni sanoi rakastavansa mua ensin ja minä olin kuin puulla päähän lyöty enkä vastannut hänelle mitään.
Me olimme tavannut vain pari kertaa kun minä rupesin olemaan miehen kämpillä heti yötä päivää.Elikkäs suhteemme alkoi aika vauhdilla :) Oltiin pyöritty yhdessä vasta viikko(!) kun mies sanoi että rakastaa mua.Minä ajattelin että kunhan vaan sanoo että eihän siinä ajassa voi rakastua..
Kuitenkin sain kuulla siitä lähtien usein rakkauden tunnustuksia.Minä sain sanottua vasta melkein kahden kuukauden seurustelun jälkeen :D Se tuntui hirveän vaikealta mutta kyllä tuntui sitten hyvältä :)
Ensimmäisessä suhteessa meni puoli vuotta kunnes mies sanoi että rakastaa minua. Itse en silloin vielä ollut omista tunteistani varma.
Nykyisessä suhteessa meni n. kolme kuukautta kun sanoin miehelleni, että minusta tuntuu että rakastan sinua. Mieheni puhkesi itkuun ja sanoi että olisi tahtonut sanoa sen jo monta kertaa, mutta pelkäsi säikyttävänsä minut pois liian hätäisellä toiminnallaan. Jätin edellisen mieheni tämän nykyisen takia, ilman taukoa seurustelussa, siksi tuo hätäilyn pelko. :)
Minulta meni 2-3kk, miehellä tasan vuosi. Uskonpuute meinasi tulla...
...meni ennenkuin mieheni sanoi rakastavansa. Oltiin puhuttu asiasta ja hän ei ollut varma kykeneekö rakastumaan. Täällä palstallakin voivottelin asiaa kun luulin, etten ole hänen rakkautensa arvoinen, mutta niimpä vain yks ilta kun nakuina toisiamme katselimme hän otti käsistäni kiinni ja sanoi, että kyllä hän pystyykin rakastumaan...Minuun=)
Meidän parisuhteessa on kaksi ihmistä, jotka eivät juurikaan sanallisesti tunteile, vaikkemme muutoin kylmiä kaloja olekaan. Yhdessä on oltu kaksi vuotta, yhdessä asuttu vuoden verran. Omaan taloon säästetään rahaa, rempataan mökkiä jonka isovanhempani aikanaan jättävät meille perinnöksi. Naimisiinmeno lienee ajankohtaista kun opiskelut on ohi.
Ja yllätys yllätys: kumpikaan ei kai ole ikinä sanonut "minä rakastan sinua". Mutta kun mieheni ottaa minut syliin kun olen ahdistunut ja vittuuntunut, kun hän tuo lauantaina aamiaisen vuoteeseen tai kun hän puolustaa minua, vaikka tietää minun olevan väärässä... silloin minä tiedän, että hän rakastaa minua. Vaikka hän sanoisi sen tuhat kertaa, en olisi yhtä vakuuttunut kuin mitä olen pienten arkisten tekojen ansiosta.
Sanat ovat vain sanoja, kauniita mutta ilmaisia. Teot sen lopulta kertovat, löytyykö rakkautta vai ei. Ehkä poikaystävällesi ei ole luontevaa pukea tunnetta sanoiksi. Ehkä se on hänen teoissaan. Ehkä hän ei vain koe tarvetta tunnustuksiin: ei siihen sen kummampaa syytä vaadita. Älä vaadi häneltä semmoista, mikä ei hänen tempperamentilleen sovi.
Ja vielä, puolivuotta on aika lyhyt aika varsinkin, jos se on lähinnä tapailua. Itselläni meni vuosi, ennen kuin olin varma rakkaudestani.
Mä olen ollu yhes mun miekkosen kanssa melkein 2½ vuotta ja se sano ensin mulle kun alettiin oleen yhessä että "mä rakastan sua".Toki mä olen myös sanonut jo monesti sen.Mutta hän sano sen ensin.
Muutenkin tuntuu että meillä on nurinkurin asiat kun hän olis halunnu mennä kihloihin jo puolen vuoden jälkeen ja mä en ole ihan sitä tyyppiä.
Pitää sitä vähä enemmän aikaa olla yhessä kun tuntuu että nykyään mennään turhan äkkiä ja kiireesti kihloihin. Ja sitte kun on menty naimisiin niin sitte vähän päästä kuitenkin erotaan.Mä haulisin olla varma vaikka en ole siltikään ihan varma..
Yleensähän naiset haluaa enemmän tollasia asioita.
Ja sitte mä meen ihan lukkoon kun se asia tulee puheeksi.Onko se outoa vai onko se epävarmuutta että haluanko mä sen tosiaan. Vaikka mä sitä rakastan.
Kultaseni tunnusti ehkä kuukauden seurustelun jälkeen, että hän rakastaa minua. Itse asiassa tekstiviestillä, nololta kuulostaa juu =) Ja aina paranee: Mie sitten soitin takaisin ja marmatin puhelimeen hetkeäkään hengähtämättä, että halusin hänen heti lopettavan tuollaiset höpötykset, ja että mulle ei tuollaista puppua syötetä ihan helposti!! Luulin ettei hän ollut tosissaan, ja se olisi loukannut. Mutta hänpä oli =) Nyt olemme seurustelleet noin viisi vuotta.
Sitä en muista milloin itse sanoin, aika pian tuon tapahtuneen jälkeen kai...
Kahden viikon jälkeen minä sanoin hänelle rakastavani..
Sama tilanne mullakin.. Mä olen seurustellut kultani kanssa kohta 5 kk eikä meistä kumpikaan ole vielä sanonut rakastavansa toista.. olen miettinyt ihan samaa asiaa, että onkohan niitä tunnustuksia edes tulossa, vai tuleeko ne vain kaikilla aikanaan..
Alkuaikoina kyllä sanottiin vähän väliä "mä oon rakastunu suhun" jne.. mutta sehän on asia erikseen. Ja mies kerran pyytäessään erästä asiaa sanoi vitsaillen "mä rakastan sua niin voisitko sä tehä sen.." sillai ohimennen, pilke silmäkulmassa ja nuo kolme ensimmäistä sanaa hiljaa ja nopeasti. :P eli ei sitäkään voi laskea miksikään tunnustukseksi..
Vaikka se ei iso asia olekaan, niin silti se vaivaa.. edellisessä pitkässä suhteessa me sanottiin päivittäin toisillemme ne sanat, ja jos ei nähty niin puhelimessa ja tekstiviestein.. mikä siis nyt voi olla toisin?
Tämä taitaa olla aika mies- ja myös naiskohtainen kysymys... Itse tunnustin rakkauden tunteeni n.3 kuukauden kuluttua ja mies sanoi ilahtuneena halunneen kertoa minulle saman. Toiset eivät uskalla liian aikaisin kertoa tunteistaan, se on kuitenkin vahva sitoutumisen osoitus toiselle. Ja voihan sen hyvin ajatella, että hiljaa hyvä tulee... Mutta vuotta enempää en odottelisi.
Oltiin pyöritty yhdessä pari viikkoa kun oikeestaan vahingossa sanoin rakastavani miestä. Kun aloimme pyöriä yhdessä, mieheni vannoi olevansa ikisinkku... En uskonut. Ikäeroa meillä on melkein 10 vuotta, olin 16 tuohon aikaan... Säikähdin sanottuani "rakastan sinua", olin ajatellut ottaa rauhassa, ettei rakkaani säikähtäisi. Hän ei ollut aikaisemmin näin kellekkään sanonut, eikä ollut vakavassa suhteessa. Suureksi hämmästyksekseni hän vastasi rakastavansa myös minua. Yhdessä olemme olleet nyt yli 4 vuotta, asumme yhdessä ja meillä on lapsi... Koira sellainen. Mitään kiirettä emme ole pitäneet, seurustelimme 3 vuotta ennen kuin muutimme yhteen, kihloihin menimme viime kesänä.