Yrittäminen ahdistaa

Eroa

Ens alkuun varmaan kannattais selvittää yhdessä että mitä se koitetaan vielä tarkoittaa. Jos se tarkoittaa ykspuolista väen vängällä suoritettua läheisyyttä, niin eihän se voi onnistua.
Suosittelen tuohon tilanteeseen enempi sitä että ero ei ole vaihtoehto mutta ei väkisin yrittäminenkään vaan kumpikin tahoillanne hoidatte oman päänupin ja tilanteen kuntoon. Eli otatte molemmat enemmän tilaa itselle. Uus harrastus, joku ulkopuolinen luotettava henkilö molemmilla jonka kanssa puhua asioista. Monet suhteet ajautuu tunkkaiseen nurkkaan, ja ei siinä auta väkisin yrittäminen eikä liioin eroon hyppääminen. Eroajatukset on oireita siitä että parisuhteen osapuolten omassa olemuksessa on jotain tunkkaisesti tukossa eikä siihen auta teennäinen pyrkiminen parantamaan parisuhdetta. Ensin omasta päästä tunkkaiset ajatukset käsittelyyn. Näitä tukoksia syntyy suhteessa väistämättä kun oma itse häviää läheisessä yhteiselossa epämääräiseen yhteiseen höttöön.

No miten asiat oli ennen "koitetaan vielä" -aikaa?
Jos soittelee/viestittelee liikaa, niin eikö siitä voi sanoa? Samoin ylimitoitetusta pussailusta/halailusta? Suhdetta ei niillä pelkästään saa paremmaksi, ei todellakaan saa. Suhteestanne näyttää puuttuvan todellinen vuorovaikutus kokonaan. Juuri sellainen vuorovaikutus, mikä on terveen suhteen perusta.

Miksi ylipäänsä aloit "koitetaan vielä"? Siksi kun puoliso ei halua erota? Yritä muistaa, ettei toista voi muuttaa. Puoliso pitäisi hyväksyä sellaisena kuin tämä on, molemminpuolin tietysti. Jos päätetään koittaa vielä, niin kannattaa keskittyä täydellisesti keskinäiseen vuorovaikutukseen, henkisiin asioihin. Ajatuksiaan voi muuttaa, tunteita ei välttämättä. Niiden feikkaaminen on eri juttu, mutta jos näin käy, silloin ollaan todella heikoilla jäillä. Sinun kannattaisi pohtia tykönäsi ja vastata rehellisesti itsellesi miksi olet tympääntynyt suhteeseenne? Miksi suhde ahdistaa? Mikä puolisossa hiertää?

Ihmiset usein eivät näe lähelle ja kyselevät laillasi "miten saan itseni tähän juttuun mukaan". Yleisesti silloinkin, kun eivät halua myöntää edes itselleen, ettei suhteella ole enää minkäänlaista toimintakykyä. Se voi olla jopa hurjan haitallinen itselle. Juuri silloin onkin täysin normaalia, toivottavaakin, että suhde ahdistaa , tympii, ärsyttää eikä aikuisten oikeasti ole edes terveellistä itselle lähteä siihen enää mukaan.