Lueskelin tuolla sinkkupalstalla sinkkuuden hyviä puolia. Olen ollut sinkkuna jo reilusti yli vuoden ja tottunut tähän jo niin paljon, ettei parisuhde enää edes hirveästi kiinnosta. En ole vannoutunut ikisinkku, mutta melkoisen vaikutuksen mies saisi tehdä, että olisin sinkkuudestani valmis luopumaan. Kolme viikkoa sitten kohtasin sellaisen miehen, tapailtiin pari kertaa, mutta hän oli itse sellainen tunteita pelkäävä ikisinkku, joten eihän siitä mitään tullut.
Mitä parisuhteessa voisi muka olla niin hyvää, että sinkkuudesta kannattaisi luopua??? Yllätin itsenikin tällä kommentilla, koska vuosi sitten olin hirveä haku päällä asenteella "pakko löytää mies!". Enää ei niin kiinnosta.
Mitä parisuhteessa voisi muka olla niin hyvää, että sinkkuudesta kannattaisi luopua??? Yllätin itsenikin tällä kommentilla, koska vuosi sitten olin hirveä haku päällä asenteella "pakko löytää mies!". Enää ei niin kiinnosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet vasta 23 tai 24, eli nuori nuori vielä! Pidä siis rauhassa hauskaa ja nauti elämästä vapaana sinkkuna. Nämä voivat olla sinulle hyviä ja hauskoja vuosia.
Sinkkuudesta kannattaa luopua vasta sitten kun se ei enää ole mukavaa, ja tulee sellainen tunne että ehdottomasti haluaisi jotain muuta. Ja vielä siinä vaiheessakaan ei kannata ottaa epätoivoisena ensimmäistä joka vastaan tulee, vaan odottaa ja valikoida.
Itse sinkkuilin peräti 32-vuotiaaksi asti. Sitten tuli se oikea kohdalle. Nyt olen 37 ja olen kyseisen miehen kanssa naimisissa. Hän on ensimmäinen vakava seurustelukumppani, ja eka jonka kanssa olen asunut; samoin minä hänelle.
En ikipäivinä haluaisi palata takaisin sinkkuelämääni, vaikka se mukavaa olikin.
>> Mitä parisuhteessa voisi muka olla niin hyvää, että sinkkuudesta kannattaisi luopua???
Verrattuna "entiseen" ja "nykyiseen" elämääni tulevat nopeasti mieleen:
- on olemassa joku joka rakastaa ja palvoo, ja jolle olet elämän tärkein ihminen; joku jonka silmiin katsoessa tuntee olevansa kaunis ja haluttu ja ihana
- on sellainen vahva "me vastaan muu maailma" olo - ei ole enää yksin minkään vastoinkäymisen edessä. Kaikki vaikeudet on helpompi kestää. On aina joku joka on omalla puolella ja joka tukee ja ymmärtää, vaikkei kukaan muu ymmärtäisi
- on kertakaikkiaan hauskaa viettää aikaa ihmisen kanssa jonka kanssa on paljon yhteistä, ja joka kaikkina päivinä saa nauramaan ääneen ainakin kerran, ja joka kaikkina päivinä sanoo jotain mielenkiintoista ja ajattelemisen aihetta antavaa
- matkoilla, leffoissa, museoissa, taidenäyttelyissä, teatterissa on kivempi käydä kun on rakkaan kanssa.
- seksiä, hellyyttä, halauksia, suukkoja saa aina kun haluaa eikä niitä tarvitse etsiä sen kummemmin. Se että on joku joka koskettaa rakkaudella, ja jonka syliin pääsee, on ihmiselle tärkeä asia.
Elämä vaan on antoisampaa ja hauskempaa hyvässä parisuhteessa!
MUTTA: sinkkuna eläminen on paljon antoisampaa ja hauskempaa kuin _huonossa_ parisuhteessa!
sekä sinkkuna että parisuhteessa elämisellä on hyvät ja huonot puolensa.
Parisuhde kehittää ihmistä ihmisenä. Siinä kasvaa itse ja oppii ymmärtämään kumppanin kautta asioita, joita ei yksin asuessa tulisi edes ajatelleeksi. Parisuhde on myös läheisin ihmissuhde mitä ihmisellä voi olla. Tosin kovin pinnalliseksi se voi jäädä jos molemmat pelkäävät omia tunteitaankin.
Jostain luin, että ystäviä ei hankita, ne saadaan (jos saadaan). Ihan sama juttu parisuhteen kanssa. Siksi kysymyksessäsi "miksi vaihtaisin sinkkuuden parisuhteeseen?" on hieman outo. Ellet itse halua elää parisuhteessa eikä toinen ihminen halua juuri sitä samaa kanssasi - jää jäljelle vain sinkkuus. Sinkkuus ja parisuhde eivät ole vaihtoehtoja.