voi ärsytys

Olen samassa tilanteessa, yli kaksi vuotta olen ollut yhdessä mieheni kanssa, hänkin kunnollinen ja rakastava. Minuakin ovat pienen pienet tavat alkaneet ärsyttää, enkä aikaajoin todellakaan tunne rakastavani häntä, enemmänkin ärsyyntyväni hänen seurassaan... Hän taas ihmettelee kiukuttelujani, hän on vielä aivan rakastunut minuun... Mutta minä kiukutteluillani tietenkin pian alan jo ärsyttämään..?

Me olemme vasta kaksikymppisiä... Joten siitäkin syystä, joskus mietin millaista olisi olla sinkku tai millaista olisi toisen miehen kanssa, olisinko sitten onnellisempi jne..

Toisaalta, jokaisessa ystävyyssuhteessakin kun viettää liikaa aikaa yhdessä, tulee kyllästyminen ja ärsyyntyminen...
Uskon, että vika on siinä, että ajattelee rakastaan itsestäänselvyytenä...
Ei ole meidän kummankaan suhteet teidensä päässä, miksi heittää hyviä miehiä pois? (hyviä miehiä on harvassa nykypäivänä)Ja ajattele, joku toinen nainen saattaisi hyvin mielellään ottaa sinun miehesi, kestäisitkö sitä? Pian huomaisit kuinka hyvä, ihana ja korvaamaton miehesi oli, etkä enää voi saada häntä takaisin..

Itse siis olen samaa miettinyt, mutta en suinkaan vielä siitä selvinnyt, vielä.. :) Neuvoina sanoisin, että keksi jokin harrastus, olkaa hetki hiukan vähemmän yhdessä.. Ikävä tekee tehtävänsä. Samoin romanttisuus pitää yrittää tuoda takaisin suhteeseen. Vanhoja, suhteen alkuaikojakin muistellessa, voi uudellen rakastua, joskus vain unohtaa sen mihin alunperin ihastui... Yritä ajatella niitä positiivisia puolia joita miehessäsi on. Sitten ajattelet niitä negatiivisia, kumpia on enemmän, kummat ovat tärkeämpiä? Luulisin että positiiviset voittavat :) Sitten kun olet eritellyt hyvät ja huonot puolet, voit huoletta unohtaa ja pyyhkiä pois ne huonot, sillä eiväthän ne hyviin verrattuina mitään merkitse! Sitten vain aloitat ajattelemaan positiivisia asioita mihestäsi ja olemaan kiitollinen hänestä :)

Yritä hillitä ärsyyntymiskohtauksiasi, ettet niillä aiheuta sitä että mihesikin ärsyyntyy sinuun.. Joku on joskus sanonut että pitkän avioliiton salaisuus on se että kumpikaan ei ole lakannut rakastamasta toistaan samaan aikaan. Sama siis missä tahansa parisuhteessa...

Tiedän, itsensä hillitseminen ja positiivisesti ajatteleminen on vaikeaa.. Ainakin kaltaiselleni synkkämieliselle ihmiselle... Mutta minä yritän!

Et sinäkään täydellinen ole. Miestäsi varmasti ärsyttäisi monet pienet asiat joita teet tai jätät tekemättä. Hän kuitenkin pitää niitä joko liian mitättöminä pikkuseikkoina että niistä kannattaa mainita tai pitää niitä sinun piirteinäsi, sinun tapanasi olla Sinä. Tai sitten mies ei vain yksinkertaisesti ede kiinnitä huomiota pikkuasioihin.

Ehkä olet stressaantunut jostain muusta, johon et saa otetta.

Kysyppä mieheltäsi mikä sinua vaivaa. Kerro ettei sinua oikeasti ärsytä ne asiat, joista nyt ärsyynnyt. Jos miehesin on hyvä kuuntelija ja empaattinen ihminen, onnistutte varmasti keksimään jotain.

Ala harrastaa liikuntaa. Hermot rauhottuu etkä enää huomaa äryttäviä pikkuasioita.

Ehkä suhteenne on tien päässä. Mutta jätä se viimeiseksi vaihtoehdoksi.

Olen jo toisella kierroksella, mitä tulee parisuhteeseen. Oltu yhdessä kolme vuotta. Nyt mies ärsyttää teki jotain tai oli tekemättä. Yrittää olla mieliksi kaikin tavoin. Seksikään ei enää mua huvita. Mietin itsekin, olemmeko yhteen sopimattomat vai olenko pohjimmiltaan tyytymätön itseeni. Näin ei kuitenkaan voi jatkua.

Ehkä olet tyytymätön johonkin muuhun asiaan itsessäsi/elämässäsi tai elämä ei muuten vaan jotenkin vastaa odotuksiasi, ja tämä ärsyyntyminen ja kärsimättömyys on tapa kohdentaa tuo puutos elämässä mieheesi, joka ei kykene tarjoamaan sinulle sitä jotain, mitä kaipaat. Koita ensin miettiä mikä sinut saa tyytymättömäksi/ saisi tyytyväisemmäksi, ja sitten koita saavuttaa se.