Klassista idylliä dramaturgisestikin mielekkäästi ja tehokkaasti manipuloidulla Mozart-Haydn-typologisella aika-akselilla sulostuttavimmillaan.
Hyi minua. Nimittäin aiemmin asiantuntemattomuuttani soitinnukeltaan ja tulkinnaltaan jopa hieman nukkavirultakin kuulostanut, mutta loiteliaasti äänitetty Teldecin secural choral works-maallisten kuoroteosten näennäis-kokonaislevytyksessä Schubertin "II-luokan" sävellyksiin lukeutuva kantaatti kirkonmies ja perheystävä josef Spendoun kunniaksi, tuntuikin torstaina, kun sitä kuuntelin Schönbergin hieman ikävystyttävän ja ennen kaikkea melodisesti ajoittain köyhähkön, harmonisesti kompleksisemman, vapaa tonaalisen, Tristan-vaikutteisen, Gurre-lieder-laulusarjan, ei kantaatin, jälkeen, jopa draamallisesti menestyksekkäämmältä kuoro-, solisti-,ja orkesteriteokselta, kuin Schubertin monet sinänsä hienot oopperat, ei tosiaankaan niinkään sinänsä melko kauniiden, mutta vanhahtavien aarioiden takia kylläkään, vaan näiden numeroiden jännittävän kontrastisuuden, kompaktiuden ja ennen muuta dramaattisen ja karakteristisesti hienosti luonnehtivan säestyksellisen resitatiivin vuoksi.
Schönbergin Gurre-lederissä kiinnittää huomiota kertojan melodraama-jakson atonaalisuutta hipova perusvire kun harmonisesti sovinnaisempien vapaa tonaalisten laulujen toisinaan ontohko ja vaisuhko melodiikka. Ja mitä tähän orkesterisäestyksiseen tekstideklamaatioon tulee, niin todettakoon, että Schubertin Taikaharpussa ne ovat usein verrattomasti dramaattisempia ja kiihkeämpiä kuin Gurre-liederissä, jossa niillä on vain kerronnallinen funktio.
Hyi minua. Nimittäin aiemmin asiantuntemattomuuttani soitinnukeltaan ja tulkinnaltaan jopa hieman nukkavirultakin kuulostanut, mutta loiteliaasti äänitetty Teldecin secural choral works-maallisten kuoroteosten näennäis-kokonaislevytyksessä Schubertin "II-luokan" sävellyksiin lukeutuva kantaatti kirkonmies ja perheystävä josef Spendoun kunniaksi, tuntuikin torstaina, kun sitä kuuntelin Schönbergin hieman ikävystyttävän ja ennen kaikkea melodisesti ajoittain köyhähkön, harmonisesti kompleksisemman, vapaa tonaalisen, Tristan-vaikutteisen, Gurre-lieder-laulusarjan, ei kantaatin, jälkeen, jopa draamallisesti menestyksekkäämmältä kuoro-, solisti-,ja orkesteriteokselta, kuin Schubertin monet sinänsä hienot oopperat, ei tosiaankaan niinkään sinänsä melko kauniiden, mutta vanhahtavien aarioiden takia kylläkään, vaan näiden numeroiden jännittävän kontrastisuuden, kompaktiuden ja ennen muuta dramaattisen ja karakteristisesti hienosti luonnehtivan säestyksellisen resitatiivin vuoksi.
Schönbergin Gurre-lederissä kiinnittää huomiota kertojan melodraama-jakson atonaalisuutta hipova perusvire kun harmonisesti sovinnaisempien vapaa tonaalisten laulujen toisinaan ontohko ja vaisuhko melodiikka. Ja mitä tähän orkesterisäestyksiseen tekstideklamaatioon tulee, niin todettakoon, että Schubertin Taikaharpussa ne ovat usein verrattomasti dramaattisempia ja kiihkeämpiä kuin Gurre-liederissä, jossa niillä on vain kerronnallinen funktio.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Orfeo-merkiltä sitä ei kannata ostaa, sen verran suttuinen ja harmaa on sen äänitys tällä kertaa.
Jännä juttu, että Schönberg sävelsi sittenkin tämän alunperin pianosäestyksisen laulusarjansa v. 1899 Wienin musikkiyhdistyksen järjestämiin kilpailuihin, jos muistan oikein, vaikka juuri verklärte nacht olikin joutunut aiemmin pannaan riitasointuisuutensa takia. Eikä Schönberg nytkään voittanut palkintoa, mutta 10 vuotta myöhemmin sai päätökseen teoksensa orkesteriosuuden ja näin siitä tuli repertoaarin uniikein ja gigantein teos. Tammen musikkitietosanakirja ei ole kyennyt antamaan sille minkäänlaista täsmentävämpää teosluokitussuositusta kuin pelkistetysti pelkkä "teos". Aika noloa kuluttajan kannalta, joka vaivautuu ostamaan kalliin tietosanakirjan. Täytyy itse ruveta tiedemieheksi. myös kantaatiksi sitä on sanottu