Mistäs aloittaisin...no ensiksikin rakastan miestäni yli kaiken ja haluan olla hänen kanssaan. Joudun olemaan heidän luonaan useamman päivän, koska välimatka on niin pitkä ettei päiväkyläilyt käy kolme tuntia suuntaansa. Hänen vanhempansa ovat kyllä omaa luokkaansa. Äiti laulaa karaokea ja kuuntelee omia laulelujaan jokapäivä tai mikä pahinta laulaa päivät pitkät. Ja sitten kun ollaan lähdössä niin juuri silloin tulee mieleen kaikki mitä piti kysyä jostain laitteesta tai että jossain kaupassa pitää mennä käymään. Kotiin ei ole lähtemistä ennenkuin syödään. Eli ollaan kotona joskus illalla ja pitäisi jaksaa aloittaa arki. Olen yrittänyt sanoa asiasta heille mutta eivät ota kuuleviin korviinsa ja suuttuvat kun kehtaan mennä asiasta sanomaan eli kuulevat kyllä. Onko teillä muilla tällästä ja jos on niin oletteko saaneet jotenkin asiat selvitettyä?
Kyläilemässä
Anonyymi
31344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä myös pitkä matka ja minä lähden sieltä silloin kun se minulle sopii. En minä kysele milloin voin lähteä kotiini. En oo kysyny mitä tykkäävät. Ei kuulu mulle.
Koko Suomi täynnä kauheita anoppeja ja marisevia minöitä. Pysykää sinkkuina, mitäs tungette toisten perheisiin.
Miksi ette lähde jo Lauantaina jos Maanantaina pitää olla töissä . Silloin ei tule ongelmia . Kuitenkin teidän tulee kunnioittaa myös heidän tapaansa elää. Muista että sinäkin vanhenet ja silloin vasta taidat oikein ymmärtää että me ihmiset olemme erilaisia. Mutta silti täytyy kunnioitaa kaikkija. Järjestäkää käyntinne siten että pystytte lähtemään sieltä vuorokautta aikaisemmin kuin mitä työt alkaa. Järjestelykysymyshän tuo vain on.