Se älypuhelin

No sehän täytyy olla kaikilla. Se kuitenkin on pahin perheen tuhoaja.
Sinne voi aina laittaa viestin tai saada viestin ti jopa kuvia lähetellä ja varsinkin jos kotona jokin asia ärsytää ja aina niitä asioita tulee eteen. Lapset huutaa, sairasta. Puoliso on eri mieltä .
Sitä vain heivataan viesti ja pain on maailman parantajat liikkeellä, heitä ulos ym. hyvin ajattelematonta.
Sieltä työkaverit voivat soitella jopa tunnin pehuluita tai kehustkella omilla kotinsa hienostotavaroill, vaatteilla.

Sillä tällä vempeleellä voidaan aivopestä toista olematta siinä kasvotusten.

Silloin, kun oli vain lankapuhelimet, ei niillä jarkuvasti soitettu, joudettiin kotona puhumaan puolison ja lasten kanssa ja tekemään yhdessä kivoja asioita.

Toivoisin niin hartaasti, että tuo kapine ei olisi aina mukana, vaan sen voisi myös hiljentää kokonaan ja varoittaa jo kavereitaan, että kotiin on rahoitettu aika, jolloin ei vastata.
Sitten vielä nuo hiivatin kauppiaat, jotka soittavat melkein yölläkin ja yrittävät ihan hirveän painostavasti saada otetta. Tehtäiskö uuden vuoden lupaus, että kaikki tuollaiset puhelut laitetaan heti kiinni, Minusta ei edes tarvitse selvitää millään tavalla, vaan julkeasti kiinni. Säälin toki noita ihmisiä, jotka siten yrittävät saada ealantonsa, mutta asia ei muute ellei, tehdä tätä kautta ostolakko. silloin yritys joutuu miettimään asiansa uudelleen ja perustamaan toimistoja, joista ihmiset voivat köydä ostamassa tarvitsemänsa ja siellä saisivat ihmiset olla arvokkaasti työssä, ilman tuota langan päässä roikkumista ja kesiä noita painostuksia.

Mutta parisuhteen eteen pitäisi tehdä se, että älypuhelimen kauttta ei paeta kotoa aina , kun jokin asia nyt ei miellytä. Vaan perhe joutuisi itse keskustelemaan ja sopimaan ja ei oel edes oikein, että perheen ja parisuhteen asioista juorutaan edes parhaimman ystävän kanssa saati sitten puolituttujen.
Kyllä parisuhtee pitää olla vain kahden ihmisen asia ja heidän tulee yhdessä päättää perheen asiosita, koskivatpa ne mitä tahansa, ei ole ystövien, ei kavereiden tai puolituttujen asia antaa toislle ohjeitaan.

Pidetään koti puhtaana ja luotetaan puolisoon, ei ennetä kotia tuonne maailmaan puntaroitavaksi kertaakaan.

Siellä kotona on myös arvostettava puolisoa ja lapsia, ei mollata tai kasvateta negatiivin ajatuksin. Kuunnellaan toisiaan ja autetaan toisiaan.
Jos annatte kotinne tai parisuhteenne rieposteltavaksi, pian olette saaneet aivopesun, jossa kehotetaan eroamaan.
Toista puolta asiasta nämä neuvojat eivät kuitenkaan kerro tai osaakaan kertoa, se miten tullan toimeen eron jälkeen ja varsinkin jos on lapsia mukana.
Siihen kannattaisi ajatuksia laittaa jokaisen eneen eroaan ja miettiä, onko valmis talouden alasajoon, lasten syvään suruun siitä, että enää ei ole kotia oikein missään, on vain vieraat kodit, joissa on oma isä ja toisessa äiti ja siellä on sitten aivan erilainen maailma kuin entisessä kosidda, kun useimmiten on myös vieras mies tai nainen ja heidän lapsensa, Näistä ei juuri puhuta, mutta kun kohtaat itse tuon tilanteen ja näet sen kärsimyksen. Se on todellinen.
Arvostakaa puolisoanne ja lapsienne ja totuus on, että sitä seurusteluajan ns. helppoa elämää ei voi elää uudestaan ei edes se vaihdetun uuden kumppanin kanssa.