Mulla on erosta kulunut jo kaksi vuotta. Olen sen ajan asunut kaksin tyttäreni kanssa. Olen mennyt menojani aina kun olen ollut vapaana. Kysyntää olisi ollut todella paljon mutta mikään ei ole kiinnostanut. Kaipaan exääni takaisin joten en pystynyt aloittamaan mitään kenenkään kanssa. Nyt exäni olisi tulossa takaisin vaikka omaisuus on jo jaettu ja kumpikin on omillaan. Hän minut silloin jätti kaksin 1.5 vuotiaan tytön kanssa. Miksi sitä silti kaipaa häntä takaisin??? Kannattaako ottaa?? Epäilin erotessamme että hänellä on synnytyksen jälkeistä masennusta. Hän ei mennyt kehoituksestani huolimatta ammattiauttajalle. Olisinko ollut silloin oikeassa. Yh-isänä on ollut hyviä ja huonoja aikoja mutta periksi en ole antanut koskaan
exän paluu
jäbä
92543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
lähtikö toisen matkaan vai halusiko "löytää itsensä naisena"?
Luottamuksen saaminen takaisin on pystyttävä osoittamaan luotettavasti, mutta jos todella olet valmis toiseen mahdollisuuteen niin etpä voi paljoa hävitäkään.
Kokeile ja jos ei toimi niin lemppaa.
Heissan !
Olisihan se hyvä tilanne myös tytön kannalta , jos palaisitte yhteen. Kannattaa keskustella asiat hyvin selviksi puolin ja toisin ennen mahdollista yhteenmuuttoa. Ilmeisesti kummatkin kuitenkin rakastatte toisianne kun ajattelette uutta alkua. Totta kai kannattaa yrittää jos siltä tuntuu. Voi olla , että kukaan muu nainen ei vois/osaa/halua olla äitinä lapsellenne oikeasti tunteella koskaan kuin oma äiti. Miksi kysyt täältä ohjetta? Eipä ole ennen miehet kysyneet tollasta täällä. Eikä sitten kannata kuunnella esim. sukulaisten tai muittenkaan juttuja ettei kannata yrittää. Elämä on teidän kolmen yhteinen- toivottavasti tulette ehyeksi perheeksi -voisitteko mennä yhdessä/erikseen juttelemaan vaikka perheterapeutille tai vaikkapa avioparileirille viikonlopuksi. Minkä ikäisiä olette? Onnea teille.
Mielestäni soppa on jo syöty ja loppu mitä on jäljellä on pahaa, epävarmuus koska hän taas kylläsytt ja häipyy, ei tulevaisuutta mielestäni. MUISTA nämä on vain ihmisten mielipiteitä, elät vain kerran ja itse päätät. Onnea ja menestystä.
Rakastatko, pystytkö antamaan anteeksi ja oletteko molemmat kasvaneet erossa. Aina on mahdollisuus saada asiat kuntoon, jos molemmat sitoutuvat siihen, eivätkä ruodi menneisyyttä koko ajan. Mitä häviät?Ei elämä ole kuukausista kiinni, teillä kun on perhekin jo yhdessä perustettuna.
Mun exäni on sahannut jo kahdeksan vuotta edestakaisin (pyynnöin ja tekstiviestein). En pääse toipumaan koskaan siitä suhteesta. Lähinnä vailla sexiä, muttei yhdessäolosta tule enää mitään. Kaikki on menny jo niin rikki: suhteet sukulaisiin ja yhteisiin ystäviin. Eikä sitä arjessa enää osata olla yhdessä. Ehkä vaan sängyssä. Ei enää sanota "Minä rakastan sinua". Silti olen erosta harmissani ja surullinen.- Olisin halunnut elämän olevan yhdessä hyvää, lapsemme vuoksi. Hän petti minua liikaa. Rikkoi sydämeni. Ei sitä saa enää liimattua millään...
Voit olla ihan oikeassa että ex:llä on ollut synnytyksen jälkeinen masennus ja jota ei ole hoidettu se on aika yleistä ja jo pelkkä epäilys on vahva viite masennukseen.
Itse uskon että myös eron jälkeen voi palata yhteen ja aloittaa uuden elämän uudelta pohjalta ja luulen että teillä on myös nyt paremmat edellytyksen suhteelle kuin aikaisemmin ja osaatte käsitellä niitä asioita joita ette ehkä aikaisemmin osannut.
Onhan se lapsen etu kuitenkin että saa olla ehjässä kodissa molmepien rakastavien vanhempien luona.
Minä uskon teidän suhteeseen ja uuteen alkuun ja elämään. Onnea teille.
Minäkin aikoinani eronnut tai oikeemmin jätettynä lasten kanssa.Ex siis lähti jättäen kaiken taakseen.
Meiltä kun ei lähdetä kun kerran.Se riittää.Miksi hitossa pitäs ottaa pettäjä takasin,antaa kaikki anteeksi pelkän seksin vuoksi tai lasten vuoksi.Eikö teillä ole selkärankaa ollenkaan tai itsetuntoa.Vientiä kyllä riittää normaalissakin elämässä sitä edes suuremmin etsimättä.Tiedän että lapsenikin ovat todella pettyneet äitiinsä.Nyt 5v erosta ja uusi suhde aluillaan.Ensimmäinen vakavasti otettava eron jälkeen.Mitään yhteistä emme hommaa.Hänellä on omat lapsensa ja minulla omat,yhteisiä ei tule.Rahaasioita emme sekoita.Luottamus tässä suhteessa on alkanut täydellisestä rehellisyydestä.On keskusteltu rauhassa menneistä suhteista syrjähypyistä aivan kaikesta.JOs tämä ei onnistu niin sitten ei onnistu mikään.
Luottavaisena eteenpäin mutta ei kuitenkaan silmät ummessa.
Jos rakastatte toisianne ja haluatte sitoutua toisiinne ja liittonne rakentamiseen, niin toivotan teille onnea! Ihanaa elämää teille yhdessä! Olette ydinperhe, hän on tyttäresi äiti. Paras mahdollinen koti lapselle on vanhempien välinen rakkaus. Sitäkään ei sovi unohtaa.
Jos liitytte yhteen, käsitelkää KAIKKI käsittelemättä jääneet asiat heti alkuun, mieluummin ennenkuin muutatte yhteen. Ne jäävät vaivaamaan, jos sinulla on esimerkiksi jotakin hampaankolossa. Antakaa anteeksi, siinä on suurta voimaa.
nyt vain uskallusta elää kaiken epävarmuudenkin kanssa, sitä on todella haavoittuvainen mutta kun pistää kaiken likoon voi jotakin saadakin...sydämestäni kaikkea hyvää elämäänne, virheitä jokainen meistä tekee, mutta elämättä jätetty elämä on suurin virhe.