Mulla on ongelmia oman elämänhallinnan kanssa. Silloin, kun ongelmat alkoivat en tajunnut ottaa asiaa vakavasti. Mun läheiset sanoivat silloin, että hae apua. En uskonut sen olevan tarpeellista. Mulla ei ollut silloin tarpeeksi kokemusta sanoa, että tästä tulisi näin iso asia. Luulin, että tämä menee ohi. Jos olisin tiennyt kuinka pahaksi asiat voivat mennä, en olisi päästänyt asioita näin pitkälle.
Nyt kolme vuotta myöhemmin tilanne on todella paha ja vaikuttanut merkittävästi mun ihmissuhteisiin . Apu ei tunnu auttavan tarpeeksi nopeasti, vaikka olen syksystä asti käynyt viikottain puhumassa.
Mitä käynneillä on saavutettu on, että on löydetty syy miksi ja mistä nämä asiat johtuvat. Se helpottaa oloa.
Kuitenkin olen vasta ihan alkupisteessä muiden silmissä, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Mun elämä on siis vielä hyvin samanlaista ja tästä tulee riitaa kumppanin, ystävien ja perheen kanssa.
Nyt joulun jälkeen on tarkoitus alkaa muuttamaan konkreettisia asioita, että mun elämä oikeasti muuttuisi paremmaksi. Henkisiä voimavaroja on enää todella vähän jäljellä ja tuntuu mahdottomalta.
Läheisiltä tulee paljon negatiivista palautetta ja vähän tukea. En voi puhua heille ilman, että siitä tulee heille paha olo. En syytä heitä siitä heidän reaktiosta. He ovat jo tehneet hirveästi.
Ongelma on se että kun mistään ei saa tukea, muutos ei näy ja omat voimavarat eivät kanna niin elämästä on lähtenyt pointti... ja on alkanut tulla huonoja ajatuksia.
Olisiko kenelläkään antaa neuvoja/ onko ajatuksia asian suhteen?
Nyt kolme vuotta myöhemmin tilanne on todella paha ja vaikuttanut merkittävästi mun ihmissuhteisiin . Apu ei tunnu auttavan tarpeeksi nopeasti, vaikka olen syksystä asti käynyt viikottain puhumassa.
Mitä käynneillä on saavutettu on, että on löydetty syy miksi ja mistä nämä asiat johtuvat. Se helpottaa oloa.
Kuitenkin olen vasta ihan alkupisteessä muiden silmissä, koska mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Mun elämä on siis vielä hyvin samanlaista ja tästä tulee riitaa kumppanin, ystävien ja perheen kanssa.
Nyt joulun jälkeen on tarkoitus alkaa muuttamaan konkreettisia asioita, että mun elämä oikeasti muuttuisi paremmaksi. Henkisiä voimavaroja on enää todella vähän jäljellä ja tuntuu mahdottomalta.
Läheisiltä tulee paljon negatiivista palautetta ja vähän tukea. En voi puhua heille ilman, että siitä tulee heille paha olo. En syytä heitä siitä heidän reaktiosta. He ovat jo tehneet hirveästi.
Ongelma on se että kun mistään ei saa tukea, muutos ei näy ja omat voimavarat eivät kanna niin elämästä on lähtenyt pointti... ja on alkanut tulla huonoja ajatuksia.
Olisiko kenelläkään antaa neuvoja/ onko ajatuksia asian suhteen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinä tiedostat varsin hyvin halusi muuttaa käytöstäsi. Tarvitset parempaa sisältöä elämääsi. on sanonta "You have talked the talk, now walk the walk". Ts. olet tarpeeksi puhut jo asiasta, nyt ryhdy tekoihin.
Auttaisi valtavasti kun alat miettimään kuinka saavuttaisit elmässäsi haluamasi päämäärän. Oli tuo päämäärä sitten oman bisneksen aloittaminen, hoitaa lapsia tai vahnhuksia, tulla hyväksi taiteilijaksi, suunnitella tietokoneohjelmia (joko itsellesi tai yhtioiöille), työskennellä unelmiesi ammatissa Suomessa tai ulkomailla...........
Tehtyäsi tuon selväksi itsellesi, loppu onkin helppoa. Tiedät mitä sinun täytyy tehdä saavuttaaksisi tuon päämäärän; mennä kursseille ja oppia kaiken siihen liittyvän. Se vaatii 20 tuntisia työpäiviä. Jättäen sinulle vähän aikaa tuon kaikesta kalleimman lahjan -ajan- hupulointiin.
Me kaikki tiedämme että laiskuus on kaiken pahan alku ja juuri! Sinun on suunnattava energiasi, aikasi ja luovuutesi itseäsi kehittävään eikä jauhaa ongelmiasi kuin vanhaa makunsa menettänyttä purukumia. Tuossa jauhamisessa sinä tulet menettämään kaiken.
Aivojesi aktivoinnissa elämänhalu ja luovuus sen sijaan pääsevät valloilleen!!
Alussa ehkä tikkuista mutta into kasvaa sitä enemmän mitä enemmän opit!