En tiedä kuuluuko tänne, mutta kirjoitanpa kumminkin.
Tapasin exäni 12 v sitten koiraharrastuksen merkeissä. Viihdyttiin hyvin yhdessä.
Ex:llä on ms tauti, mikä eteni nopeasti. Hän tarvitsi paljon apua ja autoin miellelläni.
Kun koiraharrastus ei enää häneltä onnistunut, hän halusi kissan. Itse en ole kissaihminen, mutta ajattelin, että pitää olla joustava. Kissa tuli. Sitten ex:ni alkoi surffailla netissä ja tilata rotukissoja. Ilmoitti vain minulle, että 5 000 mk oltava silloin ja silloin. Siitä tulikin kova tappelu, kun ei minulla sellaisia rahoja ollut. Päivä- ja yökausien piinamisen jälkeen pankista haettiin rahat. Kissohin käytettiin rahaa lopulta kymmeniä tuhansia markkoja. Sitten alkoi pentujen teko. Kun pennut eivät menneet kaupaksi, koska ex halusi 3 000 mk pennusta, ne jäi meille. Lopulta kissoja oli pahimmillaan yli 30 120 neliön talossa. Koirat ajettiin ulkotarhoihin. Kissojen sairasteluihin, tutkimustuloksiin ja näyttelyreissuihin upposi tuhansia ja taas tuhansia. Minä tein hulluna ylitöitä, jotta sain edes jotenkin laskut maksuun. Elämäni pyöri työn, exän ja kissojen ympärillä. Lähes kaikki ystäväni ex ajoi pois uhkailemalla, solvaamalla ja valehtelemalla.
Sitten tuli raja vastaan ja sairastuin vakavaan masennukseen. Sängystä en enää pääsyt ylös, vaikka ex kuinka uhkaili ja solvasi vieressä. Lääkkeet, terapiaa, sairaslomaa. Lopulta sain kerrottua sille ainoalle jäljelle jääneelle ystävälle, miten kusisessa tilanteessa olin rahan kanssa ja muutenkin. Hän sanoi ex:lle suorat sanat ja siitä se helvetti vasta alkoi. Ex alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti. Hänen mielstään hänellä on oikeus lyödä, heitellä tavaroita ja käyttää henkistä väkivaltaa, koska hän on vammainen.
Sitten ex päätti erota minusta. Mikä helpotus, vaan eipä olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Asumme nimittäin olosuhteiden pakosta samassa edelleen samassa talossa, mutta nyt eri taloudesaa.
Aika ajoin ex päättää aloittaa suhteemme uudelleen; huom. hän päättää aloittaa. Hän vaatii seksiä ja kun ei saa, saa sitten raivokohtauksen. Hän myös väittää toisinaan, että olen väkivaltainen ja lyö häntä ja yritän tappaa, vaikka itseasiassa hän yrittää lyödä.
Sitten hän taas jättää minut, kun olen niin itserakas ja kamala.
Ongelmani on siinä, että tunnen edeleen valtavaa syyllisyyttä, siitä että suhde meni pieleen. Usein mietin miksi en jaksanut kissoja, miksi en tehnyt enempi töitä, jotta rahat olisivat riittäneet paremmin.
Miksi tunnen valtavaa syyllisyyttä, että kaikki meni pieleen?
Tapasin exäni 12 v sitten koiraharrastuksen merkeissä. Viihdyttiin hyvin yhdessä.
Ex:llä on ms tauti, mikä eteni nopeasti. Hän tarvitsi paljon apua ja autoin miellelläni.
Kun koiraharrastus ei enää häneltä onnistunut, hän halusi kissan. Itse en ole kissaihminen, mutta ajattelin, että pitää olla joustava. Kissa tuli. Sitten ex:ni alkoi surffailla netissä ja tilata rotukissoja. Ilmoitti vain minulle, että 5 000 mk oltava silloin ja silloin. Siitä tulikin kova tappelu, kun ei minulla sellaisia rahoja ollut. Päivä- ja yökausien piinamisen jälkeen pankista haettiin rahat. Kissohin käytettiin rahaa lopulta kymmeniä tuhansia markkoja. Sitten alkoi pentujen teko. Kun pennut eivät menneet kaupaksi, koska ex halusi 3 000 mk pennusta, ne jäi meille. Lopulta kissoja oli pahimmillaan yli 30 120 neliön talossa. Koirat ajettiin ulkotarhoihin. Kissojen sairasteluihin, tutkimustuloksiin ja näyttelyreissuihin upposi tuhansia ja taas tuhansia. Minä tein hulluna ylitöitä, jotta sain edes jotenkin laskut maksuun. Elämäni pyöri työn, exän ja kissojen ympärillä. Lähes kaikki ystäväni ex ajoi pois uhkailemalla, solvaamalla ja valehtelemalla.
Sitten tuli raja vastaan ja sairastuin vakavaan masennukseen. Sängystä en enää pääsyt ylös, vaikka ex kuinka uhkaili ja solvasi vieressä. Lääkkeet, terapiaa, sairaslomaa. Lopulta sain kerrottua sille ainoalle jäljelle jääneelle ystävälle, miten kusisessa tilanteessa olin rahan kanssa ja muutenkin. Hän sanoi ex:lle suorat sanat ja siitä se helvetti vasta alkoi. Ex alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti. Hänen mielstään hänellä on oikeus lyödä, heitellä tavaroita ja käyttää henkistä väkivaltaa, koska hän on vammainen.
Sitten ex päätti erota minusta. Mikä helpotus, vaan eipä olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa. Asumme nimittäin olosuhteiden pakosta samassa edelleen samassa talossa, mutta nyt eri taloudesaa.
Aika ajoin ex päättää aloittaa suhteemme uudelleen; huom. hän päättää aloittaa. Hän vaatii seksiä ja kun ei saa, saa sitten raivokohtauksen. Hän myös väittää toisinaan, että olen väkivaltainen ja lyö häntä ja yritän tappaa, vaikka itseasiassa hän yrittää lyödä.
Sitten hän taas jättää minut, kun olen niin itserakas ja kamala.
Ongelmani on siinä, että tunnen edeleen valtavaa syyllisyyttä, siitä että suhde meni pieleen. Usein mietin miksi en jaksanut kissoja, miksi en tehnyt enempi töitä, jotta rahat olisivat riittäneet paremmin.
Miksi tunnen valtavaa syyllisyyttä, että kaikki meni pieleen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
hae apua terveyskeskuksesta tai mistä tahansa!
Mitkä voivat olla sellaiset syyt, että jäät siihen samaan helvettiin? Saat asunnon kotikunnaltasi tai hakeudut vaikka turvakotiin joksikin aikaa.
Kun toinen on väkivaltainen, ei saa jäädä hyväksikäytettäväksi!
Jos sinulla on yksikin ystävä, mene HETI hänen luokseen, pyydä apua asioittesi järjestämiseksi.
Olet sairaan luonnehäiriöisen vanki, ja on suuri vaara, että joko jäät siihen, kunes kirjaimellisesti kuolema(sinun kuolemasi tai vakava vammautumisesi) teidät erottaa. Tai palaat syyllisyydentuntoisesti aina uudelleen, vaikka saisit lähteneeksikin. Siksi olisi välttämätöntä saada henkistä tukea, että pysyisit pätöksessäsi.
Tuo syyllisyyden tunteminen osoittaa, että olet joutunut jo hyvin syvälle verkkoon, jota tämä puolisosi kiristää ympärillesi. Hänen koko pelinsä romahtaa, jos pääset irti hänestä, siksi hän ei halua irrottaa otettaan.
Jos, toivottavasti kun, päset irti, voi ehkä, puolisosi joutua katsomaan itseään ja omaa toimintaansa,nähdä oman itsensä rehellisesti, ja sitä hän pelkää vimeiseen asti.
Todennäköisesti kuitenkaan ei, koska nämä narsistit luonnehäiriöiset, ovat taitavia sulkemaan silmänsä oman itsensä kohdalla.
Löydät faktatietoa netistä sanoilla narsisti tai luonnehäiriöinen, myös tukinet-sivuilla on tämänlaisten ihmisten piinasta irti kamppailevia ihmisiä.
Ole hyvä, älä jää siihen asuntoon enää yhdeksikään yöksi, assiat järjestyvät aina paremmin, kuin uskoisikaan, ja mikä voi olla kauheampaa kuin tuo, missä elät?
Ja kerro, jos jaksat, miten olet selvinnyt!
jäänyt saman katon alle, koska en tiedä minne koirineni mennä.
Koiriakin kerättiin aikanaan, johon kyllä itsekin osallistuin. Suurin osa koirista on keski-ikäisiä ja niillä on vielä vuosia elinaikaa jäljellä, mutta liian vanhoja, että niitä kukaan huolisi. En voi ottaa kaikkia mukaani, enkä halua lopettaakaan osaa. En edes osaisi valita, kenet ottaisi ja kenet jättäisin. Saisin hirveitä syyllisyyden tuntoja, jos lopettaisin osan koirista. Ex ei kykene eikä välitä huolehtia koirista.
Koirista on ollut paljon lohtua.
Kun edes osaisi olla tuntematta syyllisyyttä siitä miksi kaikki meni pieleen.
Monissa ihmisissä on se vika, että eläimiä vaan otetaan miettimättä, että jaksetaanko niitä hoitaa. Tarkoitukseni ei ole arvostella sinua vaan auttaa. Ajattele sinä, eläin ei osaa. Eläimelle on monesti helpompi, että pääsee pois kaikesta.
Meillä oli koira, joka sairasti diabetesta. Se tuli sokeaksi, mutta mies ei vaan halunnut lopettaa sitä. Minä sanoin monta kertaa, että eläin kärsii ja se pitää lopettaa. Koska miehelle oli vaikeaa lopettaa eläintä, piti minun se tehdä. Tietenkin surin sitä ja molemmat surimme, mutta olin itse helpottunut, etten enää "rääkännyt" sitä pakkoelämisellä ja vain oman itsekkyyden takia pitänyt sitä hengissä.
Eli lahjoita vaikka osa koirista pois. Ottajia varmasti on. Tietenkin on eri asia, sopeutuuko vanha koira uusiin oloihin. Joka tapauksessa tee jotain. Vie osa koirista lopetettaviksi. Yritä ryhdistäytyä.
Vain sinä itse pystyt auttamaan itsesi pois nykyisestä tilanteesta. Ja kun pystyt ottamaan sen ratkaisevan askeleen, luulen, että sitten jo helpottaa.
Onnea ja jaksamista sinulle.
just onkin, kun niitä ottajia ei ole. Antaisin mielelläni osan koirista hyvään kotiin, jos sellaisia vaan löytyisi.
Kuulostat siltä että olet lamaantunut. Hyvin ymmärrettävää, masennus tappaa toimintakyvyn.
En tiedä mitä kanavia pitkin olet yrittänyt koiriasi lahjoittaa, mutta kokeile seuraavaa: http://www.lemmikkipalstat.net/apula/
Lisäksi sivustoilla on keskustelupalsta, kirjoita sinne lyhyesti asiasi ja pyydä asiallisia vinkkejä lemmikkiesi sijoittamiseksi.
Lisäksi paikkakunnaltasi löytynee jokin lemmikkieläinhoitola/eläinasianvalvoja tms. joka ääritapauksissa voisi sinua auttaa.
Sillä tiedäthän: ET VOI JÄÄDÄ enää asumaan ex-miehesi kanssa. Hänen sairastumisensa ja vammaisuutensa ei anna hänelle minkäänlaista oikeutusta käyttäytyä siten kuten hän tekee. Kukaan ihminen, siis ei kukaan, ei jaksa tuollaista kohtelua, eikä kenenkään tule missään tapauksessa jaksaakaan. Mikäli miehesi ei enää pärjää yksinään, sekään ei ole sinun ongelmasi. Hän osannee hakeutua hoitoon. Mikäli ei itse osaa, sekään ei ole sinun ongelmasi. Miehelläsi lienee kuitenkin jonkinlainen hoitosuhde johonkin tahoon, hoitakoon he asian sieltä.
Syyllisyys on kalvava asia, mutta koeta uskoa että sinulla on oikeus elämiseen! Kukin on viime kädessä vastuussa VAIN omasta elämästänsä, sinun ei tarvitse kantaa vastuuta kenenkään toisen onnellisuudesta!
Toimivassa ja terveessa parisuhteessa toisen huomiointi perustuu vastavuoroisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Mitään ei voi vaatia.
Toistan siis, jätä miehesi ja keskity omaan tervehtymiseesi. Hae itsellesi tehokasta masennuslääkitystä, selvitä paikkakunnaltasi koiriesi sijoitusmahdollisuudet. TOIMI!
Kun pääset omillesi asiat helpottuvat. Lupaan sen.
Tunnet syyllisyyttä ehkä omien voimiesi ja ihanteidesi pettämisestä. Unohdit itsesi ja omat tarpeesi ja elämäntapasi ja yritit olla kaikkea toiselle. Sitä jaksaa jonkun aikaa mutta ei loputtomiin. Ja kuten Dr. Phil sanoo, rahaongelmia ei ratkaista rahalla. Vaikka olisit nääntynyt rahan ansaitsemiseen, kuten melkein teit, mikään ei olisi riittänyt. Rahat saa riittämään vain elämäntyyliä muuttamalla ja menoja supistamalla. Muutenhan rahaa saa aina kulumaan enemmän ja enemmän, vaika kuinka paljon.
Exäsi on kohdellut sinua niin huonosti, ilmeisesti tuntien syyllisyytesi ja käyttäen sitä ja sääliäsi vammaisuuttaan kohtaan häikäilemättömästi hyväkseen. Kannattaisi todella lopettaa suhde eikä roikkua siinä hänen ehdoillaan. Hän vaikuttaa siltä että pystyy kuluttamaan toisen totaalisesti loppuun. Etsi itsellesi uusi elämä, ilman syyllisyyttä!
Exä on syyllistänyt sut.vain siksi tunnet syyllisyyttä.
Tuon syyllisyyden tunteen tähden sun on miltei mahdoton tehdä yhtään mitään ja exäsi tietää sen.
hän imee sut ihan kuiviin.
Syyllinen et ole suhteen hajoamiseen. Vaikka exä niin väittäisikin.
Sinun on ymmärrettävä et on eri asia tuntea epämääräistä syyllisyyden tuntoa ja olla syyllinen johonkin tiettyyn tekoon.
Syyllistäminen on alistamista ja hunonmuuden tunteen herättämistä sinussa.
jos tajuatnoiden eron, ni silloin ehkäpä uskallat alkaa taistella omaa syyllisyyden tuntoasi vastaan.Syylisyys on todellinen verkko jolla exä pitää sinua vallassaan.
Silloin voi alkaa huolehtia itsestäsi ja lähteä pois exän ulottuvilta.