Monenlaista valitusta ja kitinää saa lukea tältä palstalta kaukosuhteesta! Miksette muuta yhteen jos se niin vaikeaa on???
Mulla on ollut kohta 2 vuotta kaukosuhde,välimatkaa on tosi paljon.Pyritään näkemään kerran kuussa,silloin järkätään useampi päivä vain toisillemme.
Ikävöimme kovasti toisiamme,mutta näin on nyt hyvä! Kumpikin nauttii omasta yksinäisyydestäkin,ikävä kyllä valitettavasti välillä (aika useinkin) vaivaa ,mut näkeminen on aina yhtä juhlaa.
Tiedän että ennenpitkää muutamme yhteen,sitä en tiedä montako vuotta näin erillään elellään mut yhteenmuutto on tulevaisuudessa varmaa...koska rakastamme toisiamme tosi paljon!
Nyt on hyvä näin,miksi kiirehtiä arkea tähän suhteeseen.Siihen kyllä kerkiää myöhemminkin.Antaahan intohimon palaa täysillä vielä pitkään...
Mulla on ollut kohta 2 vuotta kaukosuhde,välimatkaa on tosi paljon.Pyritään näkemään kerran kuussa,silloin järkätään useampi päivä vain toisillemme.
Ikävöimme kovasti toisiamme,mutta näin on nyt hyvä! Kumpikin nauttii omasta yksinäisyydestäkin,ikävä kyllä valitettavasti välillä (aika useinkin) vaivaa ,mut näkeminen on aina yhtä juhlaa.
Tiedän että ennenpitkää muutamme yhteen,sitä en tiedä montako vuotta näin erillään elellään mut yhteenmuutto on tulevaisuudessa varmaa...koska rakastamme toisiamme tosi paljon!
Nyt on hyvä näin,miksi kiirehtiä arkea tähän suhteeseen.Siihen kyllä kerkiää myöhemminkin.Antaahan intohimon palaa täysillä vielä pitkään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäkää vain suhteenne pitkään tuolla tasolla! Tiedän itse kokemuksesta että kun tavarat on kasattu yhteen,arki astuu taloon valitettavasti.
Onnea teille!
puhujaan,,,
no ei se yhteen muuttaminen aina onnistu tosta noin vaan esim. jos on opiskelut molemmilla kesken ja silleesti.
No minulla on kokemusta,ja kaukosuhde piti olla vain väliaikainen juttu. Mies puhui potaskaa,ei pitänyt lupauksiaan.Älä elättele pilvilinnoja,voit pudota sieltä pahasti
jos aika näyttää ettei mitään tule,en putoa korkealta koskapa olen tässä suhteessa se jota pyydetään jo muuttamaaan.
Tiedän että mies tekee kaikkensa että saa viettää loppuiän minun kanssani :) eikös ole yksinkertaista,kun sen osaa =)))
Olin kaukosuhteessa myöskin noin 2 vuotta.
Oli ihanaa,, meilailtiin,, chattailtiin,,, ja
puheltiin,, tekstailtiin.
Kaikki oli tosi rakasta ja unelmissa elämistä.
Hän vakuutti rakkautta ,, sitä oikeaa,,, rehellisyyttä. Matka ei tuntunut olevan este...
Tavattiin,,, jännitti kylläkin,, Tavattuani hänet mulla
oli pientä pettymystä ulkonäön suhteen,, mutta sanoissaan hän oli todella hyvä. Jatkettiin sitä ihanuutta ja osaltani mun kiintymys ja rakkaus kasvoi......
Kunnes hänelle tuli jos jotain esteitä,,,, normaalia varmaankin. Sitten tuli matkanpituus,,,
ja lopulta vain ystävys,,, joka loppu kokonaan. Olin toivoton,, murehdin ja säälin itseäni,, olin antautunut koko olemuksellani tähän suhteeseen. Oli rakasta aikaa.
Lopetin chattailun koska en voinut katsella hänen heiluvan ja lähettelevän niitä ihania sanoja millo kenellekin,, se loukkasi,,, murensi koko chatailu innon. Nyt olen päässyt tästä suhteen ikävöinnistä eroon, nään kirkkailla silmillä nyt,,, tää on mulle kuitenkin onni,, sillä ei hän voi asettua kauan yhden kanssa suhdetta pitämään.
Joskus on onni että suhde katkeaa,,, ennenkuin ollaan liian syvällä.