Isämäinen kumppani

Tietysti turvallinen ja huolehtiva kumppani on lähes jokaisen naisen unelma, mutta mitäs sitten kun kaikki menee aivan överiksi. Ollaan nyt lähes neljä kuukautta seurusteltu todella tiiviisti. Eli käytännössä kaikki työn ulkopuolinen aika kuluu yhdessä kahdestaan tai lapsien kanssa. Miehellä yksi lapsi entisestä avioliitostaan ja minulla myös yksi entisestä avioliitostani. Ollaan molemmat ns. Viikonloppu vanhempia. Varsinaiseen asiaan; Sitouduimme todella nopeasti vakavaan suhteeseen, sovimme hyvin äkkiä suhteen pelisäännöt ja erittäin hyvin kumpikin on niitä noudattanut vaikka sääntöjä on paljon. Nyt olen viime aikoina kuitenkin huomannut mieheni käytöksen muuttuneen erittäin isämäiseksi minua kohtaan. Hyvin tyypillisiä esimerkkejä on esimerkiksi se, että mies saattaa asettaa minulle nukkumaanmenoajan ja kotiintuloajan jos olen vaikka tapaamassa ystävääni tai shoppailemassa ilman miestäni. Sanoi esimerkiksi pari päivää sitten ettei klo 20:00 jälkeen enää ulkona hilluta tai että klo 01:00 pitää ruveta nukkumaan ja laittaa puhelin pois. Puhelinta en edes käytä paljoa kun en ole sosiaalisessa mediassa. Myös vapaa-ajan pukeutumiseen miehellä on vahvat mielipiteet esimerkiksi ihoa paljastavat vaatteet on kodin ulkopuolella kielletty sekä kaikki päihdyttävät aineet myös. Mies juo kyllä itse, mutta maltillisesti joten minulle tämä on ok. Myös kaikki omat menoni ovat aina suunniteltava ja käytävä läpi mahdollisimman yksityiskohtaisesti vaikka kyseessä olisi tunnin kahvilareissu ystävättären kanssa ja sitten täytyy vaan toivoa että mies antaa luvan. Ollaan molemmat hyvässä asemassa olevia vähän alle kolmekymppisiä työssäkäyviä aikuisia joten mistään omien asioiden hoitamisongelmista ei ole kyse. Olisi vaan kiva tietää että miksi mies on pikkuhiljaa muuttunut tämmöiseksi? Olisi mukava lukea jos jollain lukijalla on vastaavia kokemuksia.