Toinen ei halua matkustaa, mitä tehdä?

Meillä toisinpäin. Mies ei halua matkustella, mutta minä haluan. Alkuaikoina tuli hieman riitaa, mutta nyt mies on jo tottunut siihen että haluan matkustella ja nähdä maailmaa. Nykyään jopa kyselee, että mihin aion seuraavaksi lähteä. Jos vaimosi ei halua matkustella, se on hänen asiansa. Jos sinä haluat, matkustele. Ei aina voi vaan tehdä kaikkea toisen mieliksi. Sitten sitä vaan harmittelee vanhempana, että miksi en silloin matkustellut tai tehnyt jotakin kun se vielä oli mahdollista.

Ei pidä mutta muoto miten asiasta sovitaan voi vaikuttaa asian käsittelyn henkeen.
Me matkustelemme vaimoni kanssa kohtalaisesti mutta vuosittain tulee tilanteita jotka alkavat "mitä mieltä olet jos - - ". On muitakin asioita jotka otamme puheeksi samalla tavalla mutta vaimoni matkustuhalua koskien se on vakio. Kyse on jostakin kohteesta johon hän haluaa mennä naisystävänsä kanssa.
Hamassa muinaisuudessa olin kerran mukana mutta katsoin parhaimmaksi jättää tytönhupakot keskenään hypistelemään rättejä yms.

Matkat ovat olleet parin vuorokauden Tallinnan reisuista pisimmillään Espanjan kaksiviikkoiseen. Tavallisesti viikko jossakin Keski- tai Etelä-Euroopan kaupungissa.

Ei mitään hämminkiä. Oleellista on tuo pelin henki "mitä mieltä olet jos"?
Se jättää mahdollisuuden alustavan suunnitelman muuttamiseen mikäli minä olen ajatellut jotain muuta.
Yhtään kertaa en ole suunnitellut samaan aikaan mitään.

Kyllä tuli pitkä sepustus mutta tämä on ollut meidän tapamme yli 20 vuotta.

On kohtuutonta määrätä yksinoikeudella perheen tekemiset.

Toisaalta minä mieluiten viettäisin vapaa-aikani omissa oloisssni, mutten henno sitä puolisolle sanoa.

AP:nä totean, että en suostu liitossani toisen vangiksi siksi, että hän itse on niin rajoittunut, että hänelle tuntuu riittävän elämässään vaan samat kotinurkat ja lähiympäristö. Mulla on oma elämänsuunnitelmani ja vien sen läpi muiden vastusteluista huolimatta. Minä itse olen laivani kapteeni, eikä sitä muut ohjaa. Jos ohjaisi, niin olisin pahasti tossun alla ja vahvasti katkeroitunut.

Jos olet naisystäväni mies niin syy löytyy siitä että saa viettää silloin tällöin loma-aikaa minun kanssani.
Yleensä ollaan mun mökillä mutta välillä ollaan käyty myös teillä naimassa silloin kun muita ei oo kotona.
On kuulemma jännittävää ja kiihottavaa kun omassa kodissa vieras mies käy naimassa omassa sängyssä, keittiön oöydällä, sohvalla, saunassa...
Voi kuulemma sitten arkena muistella vaikka aamiaisella mitä muuta pöydällä tehdä kuin syödä ; )

Et voi pakottaa toista matkustelemaan ulkomaille. Ja ei se kyllä tee hyvää suhteellekkaan jos yksin matkustelet. Keksikää jotain muuta loma-ajan vietettä. Onhan tää suomi niin hieno maa ja paljon nähtävää. Tuskin olette kaikkea nähdeet tästä maasta. Keksikää yhteistä tekemistä suomessa lomien ajaksi.
Mieti mikä on tärkeämpää. Vaimon kanssa yhteinen aika vai sinun ulkomaanmatkat. Ei kaikki todellakaan halua matkustaa ulkomaille ja syynä voi olla tosi monia syitä.

Meilläkin on käyty aikoinaan koviakin keskusteluja aiheesta, olemme kuitenkin päässeet jonkinlaiseen ratkaisuun. Mies metsästää ja kalastaa, minä matkustan;)

Varasin juuri matkan lämpimään..

Jos toinen ei halua matkustaa ja sinä haluat, niin ilman muuta sinä matkustat.

Voisin matkustaa kavereiden kanssa mutta en puolison. Puoliso aina stressaa ja kiukuttelee kun on lähdön aika. Talo pitää olla puunattu ja kaikki valmiina mielellään viikkoa ennen. Syöpi enemmän voimia lähteminen kun mitä reissut antaa. Lähtis vaan pariksi viikoksi ulkomaille nii voi itse lähteä vaikka mökille. Auto kulkee ja kauppoja on et jos jotain unohtuu ei maailma siihen kaadu...

Ei ole ollut mikään eripuran aihe. Aloitimme vaimoni kanssa matkustelun 1971 4 viikkoa autolla teltan kanssa Välimeren maissa.
Muutaman välivuoden jälkeen olimme lomistamme vähintään 2 viikkoa reisuissa. Omatoimimatkoja eikä mitän paketteja.
Penskat aiheuttivat muutaman vuoden katkoksen mutta olivat mukana jo alle kouluiän.

Myöhempinä vuosina työni luonteen vuoksi olin estynyt mutta se ei ollut este vaimoni reisuille. Hän teki naisystävänsä kanssa muutamana jouluna vajaan viikon käynnit Berliinin joulutoreilla. Aloite tuli hänen ystävältään muodossa "mitähän mieltä miehesi olisi jos"? Sitten viikon > kolmen viikon tyttöjen matkat Italiaan, myös Sisiliaan, Kroatiaan ja Espanjaan.
Työesteeni olivat jatkuvuuden turvaamisia. Tein itsenäisiä konsulttipuuhia, kestoltaan 2pv > 7kk eri puolilla eteläistä Suomea.
Niitä tarjottiin minulle eikä jatkuvuus olisi sietänyt montaakaan kieltäytymistä ja osa-aikainen marketin kasööri vaimoni ymmärsi tuon toimeentulomme kannalta.
Ennen tuota vaihetta olimme kahta lomaa lukuun ottamatta olleet reisuissa kaikki lomamme paitsi penskojen ilmestymisten aiheutamia katkoja.
Aloitin harjoittelemaan joutilaisuutta 52v ikäisenä ja laiskistuin lopullisesti vaimoni kanssa saman aikaisesti 57v / 52v vaiheessa.
77v / 72v mennessä oli kertynyt yhteisiä matkoja yhteensä noin 18 kk. 4 maanosaa, 52 valtiota jos Monaco ja Vatikaani lasketaan sellaisiksi vaikka emme niissä olekaan yöpyneet.
Vielä koskien vaimoni matkoja niin alkuun hän hieman empi mutta uskoi kerralla kannustukseni vilpittömyyden.
Kun vaimoni terveydentila alkoi olla esteenä niin hän, ystävänsä kannustamana, "hääti" minut kahdeksi viikoksi Espanjaan mutta minusta ei ollut kivaa. Hölmöä olla yksin vaikkakin tutussa ympäristössä.

jos sä et osaa englantia tai muuten pärjää ulkomailla niin ei se houkuta reissuun koska puolison pitää puhua toisen puolesta ja kääntää kaikki suomeksi ?

Parisuhteessa täytyy sopeutua kompromisseihin. Kun toiveet ovat noin erilaiset, niin kumpikaan ei voi saada täysin tahtoaan läpi. Vaimosi joko sopeutuu matkusteluusi tai lähtee välillä mukaasi ja sinä taas vietät enemmän aikaa myös kotona.

Minun mielestä se joka haluaa matkustaa saa matkustaa yksin!

Joo, totta kai toiselle pitää antaa vapaus matkustaa, kunhan ei nyt koko aikaa menossa oo. Siitä tulis myös ympäristökuormitustakin niin paljon, ettei senkään suhteen sovellu.

Mä ite viihdyn pääosin kotinurkilla. Mutta joka kesä meen viikoks kierteleen ruotsia. Ja se on ihan välttämättömyys, että sekoisin ilman sitä. Että siihen vois sanoo, ettei oo liikaa vaadittu.