Olen aikonut liittyä seurakunnan kirkkokuoroon. Yks työkaveri pyysi mua sinne, kun tarvitsisivat jonkun miesäänenkin mukaan. Mutta mun vaimo ei oikein sitä hyväksy. Miksi? Siksi, kun kuoroa johtaa eräs komea opettajatar, vanhapiika. Mulla on melko hyvä lauluääni ja olen ns. kylpyhuonetenori ( naapurikin on tästä huomauttanut ). Vaimo kai luulee, että mä menisin sinne vain sen kuoron johtajattaren tähden ja että meille kehittys joku romanssi. Taitaa olla vähän mustasukkanen. Se kysy multa, että mikä sua nyt on alkanut siinä kirkossa niin kiinnostaan, kun et ole ennen lähtenyt edes lasten kanssa joulukirkkoonkaan?
Oisko tossa mitään vaaraa vai pitäiskö mun pysyä pois sieltä, että sopu säilyis perheessä? Oon vilpittömällä mielellä liikkeellä ton kuoroasian kanssa. Olis kiva jotakin harrastaa, ettei elämä olis vain työssä raatamista ja kotona möllöttämistä.
Oisko tossa mitään vaaraa vai pitäiskö mun pysyä pois sieltä, että sopu säilyis perheessä? Oon vilpittömällä mielellä liikkeellä ton kuoroasian kanssa. Olis kiva jotakin harrastaa, ettei elämä olis vain työssä raatamista ja kotona möllöttämistä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
mene vaan kuoroon ja ota alkuvaiheessa vaimo kerran kuuntelemaan kuoronharjoitusta (vaimo voi vaikka tulla hakemaan sinut tai viedä sinut sinne), ja osoita siellä sen komian tädin edessä että välität vaimostasi (halaa, pussaa tms). eikähän se vaimo siitä tajua.
Et kai anna vaimosi määräillä kaikkea tekemistäsi, hyvä mies?
Ja saahan vaimosikin harrastaa? Vai?
suoraa päätä avioero-osioon? Jep!
Totta hitossa menet kuoroon kyllä jokaisella pitää olla omia harrastuksia.. eikä se vaimosi sua omista... Hänenhän pitäisi tukea noinkin hienossa harrastuksessa ja jos epäilee niin mikä estää häntä joskus tulemasta kattomaan harjoituksia..
Av(i)oliiton tuhoaa käyttäytyminen, joka toistuvasti loukkaa puolisoasi. On toisarvoista loukkaantuuko puolisosi kypsymättömyyttään vai aiheesta. Jos vaimosi kokee, että kävelet hänen ylitseen, kun menet kuoroon laulamaan, tilanne on vakava. Sinä et ehkä näe siinä vakavuutta, mutta vaimollesi se on vakava ja sen vuoksi myös sinun tulisi ottaa se vakavasti.
Mieti, mistä johtuu, että vaimollasi ei ole turvallista oloa, kun sanot lähteväsi kuoroon? Mitä hän pelkää? Joka tapauksessa osa syy on sinussa, koska et ole osannut rakentaa vaimollesi niin turvallista olotilaa, että hän voisi hyvillä mielin jäädä kotiin, kun sinä menet kuoroon. Onko vaimollesi joskus sattunut jotain (nykyisessä tai edellisissä suhteissa), joka saa hänet epäilemään?
Selvittäkää, mistä vaimosi epäilevyys johtuu? Mikäk osa riippuu hänestä ja mikä sinusta.
miks alkuperäisen pitäis luopuu vaimon takia harrastuksista.. eihän toista voi omistaa.. ja on sellaisia naisia ettei ne yksin kertaisesti voi hyväksyä miehelle harrastuksia jos siellä on muita naisia koska ne pelkää et mies menee vieraisiin vaikka oikeesti ei sitä tekiskään.. ja tuota ilmiötä kutsutaan mustasukkaisuudeksi.. ja se on myös yks syy, joka tekee hallaa suhteelle..
Toistan vain sen, että avioliiton tuhoaa toistuva käytös, joka tekee toisesta onnettoman. Sitä on hyvä miettiä. Mitä eri asiat siihen jotavat, ja miten siitä loukkaantumisesta/loukkaavasta käyttäytymisestä voitaisiin päästä eroon. Siitä on hyvä aloittaa keskustelu.
sanoo, että hän yksin omistaa mun ja vain hän! Vaimo ilmoitta, että tää ei ole hänelle mikään neuvottelukysymys. Hän ei halua kuulemma riskeerata mitään; kun on jo 42 vuotta!
Taidan joutua jäämään sohvaperunaksi!
"Av(i)oliiton tuhoaa toistuva käytös, joka tekee toisesta onnettoman"...
Voi Äiti!
Taidat olla nainen, no niin olen minäkin.
Mutta vaimon toistuva käytös voi myös tuhota liiton.
Vaimo toistuvasti "pahoittaa mielensä", kun mies haluaa tehdä jotain itselleen mielekästä ja rentouttavaa. Kiva kiristyskonsti!
Mies pahoittaa myös mielensä, kun ei pääse toteuttamaan itseään kodin ulkopuolelle, ettei vaimo vain pahoittaisi mieltään.
TOSSUN ALLA?
Nyt ripein askelin sinne kirkkokuoroon, niinkuin olisit jo!
Ei kukaan voi omistaa toista ihmistä... ja kun kerran osaaa laulaa noiin miksei käytä ääntään vaikka kuorossa.. Mee nyt vaan sinne kuoroon äläkä anna vaimosi määrätä tuossa asiassa..
Niin ja tuolla asenteella vaimosi just riskeeraa avioliittonsa.. ei sillä jos antaa luvan mennä kuoroon..
Eikö vaimosi ymmärrä mitä hän riskeeraa joka tapauksessa. Jos jotain riskiä välttää, syntyy toinen riski. Nyt hänelle syntyy riski siitä, että sinun tyytymättömyys ja katkeruus syvenee ja etäännyttää sinut hänestä. Mikä on suurempi riski kuin tämä ja tämän hän ottaa vapaaehtoisesti saavuttaakseen jonkin päämäärän, minkä?
on joka tapauksessa huteralla pohjalla.
Noin dominoiva akka pilaa suhteen, tavalla tai toisella.
enkä häntä mistään moiti. En myöskään halua liittomme, joka jo on ketänyt 18 vuotta, mitenkään rikkuvan tai edes säröilevän. Minä rakastan häntä!
Mutta sitä en oikein jaksa itse ymmärtää, että vaimo on ottanut niin tiukan asenteen tässä minun harrastusasiassa. Sanoo jo öisin itkeneensä, kun tietää muka varmasti, mihin sellaset kuoroharrastukset lopulta johtavat. Voin kuulemma uskoa Jumalaan ilman kirkkokuorojakin! Sitä paitsi minun tulee tässä asiassa kuunnella vaimoani, eikä jotain työkavereita. Vetoaa Raamattuun ja sanoo, että Aabrahamillekin sanottiin, että kuuntele vaimosi Saaran ääntä! Mistä lie keksinyt tämän paikan ( liekö jossakin Raamatussa ?). Meillä on oma elämämme, eikä se kuulu muille; vain meille kahdelle!
Sitäkään en oikein jaksa käsittää, että vaimoni kyllä sallii itselleen esim. keilailuillan kerran viikossa ystävättärensä kanssa! Eiks tässä sitten voi olla mitään vaaroja meidän liitolle? 4-5 tuntia illalla pois kotoa! Kysyin tätä vaimoltani ja vastaus oli tämä: Keilailu on täysin viaton harrastus ja kunnon kohentaja ja tapahtuu yleisillä urheiluhalleilla kaikkien silmien alla. Ja sitä paitsi naiset on näissä asioissa luotettavampia; ei ne ole heti lentämässä vieraaseen sänkyyn!
Olen vähän miettinyt, että johtuukohan vaimon epäluuloisuus hänen iästänsä eli voisko olla jo ns. vaihdevuosien vaivoja. Voiko siihen liittyä jotekin luulottelua tai sairasta epäilyä, mustasukkaisuutta. Itse en tunne antaneeni mitään aihetta. Olen ollut vuosikausia sellainen kotinynnerö ja lukutoukka. Nyt vaan olisin halunnut virittää vanhan harrastukseni ylös; lauloin nimittäin poikasena poikakuorossa jonkun vuoden. Muistan, kuinka silloinen kuoronjohtaja ,laulunopettajani, suositteli minulle jatko-opintoja laulamisessa.
Eräänkin kerran , kun satuin tervehtimään marketin kassajonossa yhtä naapuriportaassa asuvaa ex-rouvaa ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan, niin kotiin tultumme alkoi sellainen rippikoulu vaimon puolelta, että mitä asiaa sulla on sille naiselle! Sä et puhu sen kanssa yhtään mitään. Hän hoitaa kuulemma ne suhteet naapuriin minunkin puolesta, jos jotakin puhuttavaa on!
Että tällasta meillä nykyisin. Itse toivon sen olevan ohimenevää. Anoppi sanoi mulle, että ymmärrä vaimoas; sillä on nyt sellainen kausi ( viittas alkaviin vaihdevuisiin ), mutta että se kyllä menee ohi aikanaan. Kauankohan se ottaa?
Taitaa jäädä kirkkokuoro tällä kertaa vaikka tytär tosin sano, että "isä, mene vaan"!
järjellä käsittää.
Veivaat täällä asiaa, sitten sanot että elämänne ei kuulu muille, vain teille kahdelle.
Ota nyt hyvä mies itseäsi niskasta kiinni!
Vaimollasi on ehkä vaihdevuodet, mutta myös alemmuuskompleksi, huono itsetunto!
Ei voi kun ihmetellä että olet noin todella tossun alla. Kyllä sinä voit vaimoasi rakastaa kaikesta huolimatta, mutta rakastaako hän sinua? Oikeasti? Rakastaa - vai omistaa?
.. vaihdevuosiin tuollainen käytös. ja nyt jos annat periksi alkaa tuleen lisää.. kohta kuljet laput silmillä tai et pääse edes töihin.. kun sielläkin voit tavata muita naisia. Vaimosi käytös on todellaa sairaaloista.. Tartteis jo ammatti apua. Muista että vaikka rakastatkin häntä niin ei sun silti tartte kaikkea sietää..
Rakkautta on toisen kehittymiseen ja kasvuun sitoutuminen. Tämä pätee niin lapsen kuin puolisonkin kohdalla. On totta, että vaimosi rakkaus ilmenee oudosti.
Mitäs jos lupaisit mennä sinne koeajalla, koska vaimosi tarvitsee lisää luottamusta siitä, "ettei siellä mitään tapahdu". Vaikkapa puoli vuotta tai vuosi?
Ja vaimollasi on kyllä jotakin työstettävää itsensä kanssa, jos häneltä tulee noin alkeellisia kommentteja. Kyllä häneltä voisi pyytää ihan oikeita perusteluja, niitä ei ole vielä kuultu. Esim: Kun häntä pelottaa, hän pelkää menettävänsä sinut, hän jää yksinäiseksi, sinä kerrot teidän salaisuuksia, hän kokee itsensä nöyryytetyksi, kun joku teidän tuttunne näkee sinun viihtyvän jonkin toisten naisten seurassa jne. syitä on monia . . Purkakaa näitä auki.
Lisäksi: minä ainakin loukkaantuisin, jos minua syytettäisiin jo etukäteen jostain sellaisesta, mitä hänen mielestään tulen kuitenkin tekemään. Vaimosi saisi pyytää sinulta tällaisia vihjauksia anteeksi. Tässä on hutkiminen tapahtunut ennen tutkimista ja ennen kuin mitään on edes tapahtunut tai edes suunniteltu!
tänne vastanneita?
Oliko provo... Tai sitten se kirkkokuoro ei ole ihan sellainen kirkkokuoro mitä nyt yleensä ymmärretään.
Oletkin jo itse vastannut kysymyksiisi, joten se siitä.
mulle totisinta totta. Tää on mulle ongelma. Se kuoro on todella ev.lut. srk:m kuoro, josta asia lähti liikkeelle. Huomasin nyt itsekin, että tää onkin Avioero-site! Toivonpa, että ei mun niissä merkeissä tarvis tänne kirjoitella.
Mutta nyt mulle vasta temppu tuli; Vaimo huomas nää kirjoitelmat tältä siteltä ja arvas, että kyse on meidän tapauksesta ;sai raivarin.Tulee kuumat paikat! Nyt ei mulla oo asiaa tänne ainakaan omalla Songbird-nimimerkillä! Sanokaas , mitä nyt thdään?
ja rupea kirjottelemaan jossain muussa osiossa.
Vaimos rupee viihtymään koneen äärellä tosi ahkeraan, kun yrittää jäljittää sut nailtä palstoilta.
Voit livahtaa ev.lut.srk:n kirkkokuoroharkkoihin, kun emäntä nörtteilee.
Sekin voi löytää täältä jotain mielenkiintoista!!!
Täällä myös harrastetaan flirttiä, silloin tällöin! Viatonta kuitenkin!
Terkkuja vaimolle, ja hyvää pääsiäistä!
Tsemppiä sulle, oikeesti! Terveisin sopraano
hyvää pääsiäistä ja kaunista kesää! Sulle kauneimmat lauluni laulan...
ja aurinkoista kesää sinullekin, älä lakkaa laulamasta!
Itse olen laulavan ja soittavan miehen puoliso.Ollaan jo "vanhoja" ja toisessa,hyvin onnellisessa avioliitossa.Mieheni on leski ja minä eronnut pitkästä liitosta,jossa kärsin vuosikymmeniä puolisoni uskottomuudesta. -Arvostan suuresti nykyisen mieheni musiikkiharrastusta.Hän soittaa hienoissa tilaisuuksissa soittokunnassa ja on paljon nuorten,kauniiden solistien,soittajien ja laulajien rinnalla,mutta luottamukseni rakkaaseeni on ÄÄRETÖN ! Tahdon usein olla paikalla kannustamassa häntä,kun hän on esiintymässä.-On sykähdyttävää,kun hän kuoroystävien ja soittokuntalaisten halaamisten ja tervehdysten jälkeen tulee sieltä lavalta suoraan luokseni.-Voi,miten rakastankaan HÄNTÄ!
-Me molemmat olemme tosin uskovia ja luottamuksemme toisiimme on Jumalan rakkauden ja armon ansiota.
lauluääni on lahja eikä lahjoja saa jättää käyttämättä, se on kuin ne laittaisi maahan ja ruoste raiskaa ja koit syö. Ketään ihmistähän ei voi pitää väkisin jos se on mennäkseen, niin hän menee eikä mitään voi tehdä... joten lohdutan että aito Rakkaus kestää myös kasvamisen ja huomaatte kaikki nauttivan kasvamisen hedelmistä.