Hei Susanne
Olen seurannut keskusteluanne myos jonkin aikaa, ja olen toivonut etta miehesi huomaisi minka kallisarvoisen ihmisen on menettamassa...
Halusin vain kysella mika olo sinulla on tanaan?
Olen seurannut keskusteluanne myos jonkin aikaa, ja olen toivonut etta miehesi huomaisi minka kallisarvoisen ihmisen on menettamassa...
Halusin vain kysella mika olo sinulla on tanaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos viestistäsi.
Olen todella väsynyt ja uupunut. En ole oikein saanut nukuttua kun asiat pyörivät päässäni ympyrää.
Eilen olin varma että sanon hyvästit miehelle ja jatkan nokka pystys elämää, tänään en enää olekaan niin varma pystynkö kääntämään hänelle selkäni täysin.
Minä en ehkä ole tarpeeksi vahva ihminen sanomaan rakkaalle ihmiselle että en halua hänestä enää kuulla. Asia olisi niin eri jos vihaisin häntä tai liittomme olisi loppunut riitoihin ja loukkauksiin.
Vaikka tunnenkin itseni loukkaantuneeksi tällähetkellä, niin tiedän ettei hän sitä halua, eikä se ole hänen tarkoituksensa.
Olen aina elänyt elämääni ajatellen, että kaikki ihmiset tekevät virheitä ja ketään ei niistä tuomita saa, niin miksi nyt tuomittisin ja syyttäisin toista. en tiedä.
Voi olla että olen vain niin tyhmä, että annan hänen "kävellä ylitseni".
Mutta kun rehellisesti voin vieläkin sanoa että kun katson miestä silmiin, niin ei hän elä onnensa kukkuloilla iloisena...se sama tuska ja suru sieltä näkyy...
Yritän kuitenkin pitää "päätöksestäni" kiinni ja yritän hellästi sanoa hyvästit, mutta sanoen kuitenkin etten häntä hylkää..
Tiedän että monen on vaikea ymmärtää miksi näin teen, ja moni varmasti ajattelee että teen väärin ja että mies käyttää minua vain hyväksi.
Mutta jokainen tarina, jokainen elämä on niin erillainen, ja kaikki tekee elämässään niinkuin parhaaksi katsoo, vaikka sitten jälkeenpäin katuen.
Kiitos sinulle Nunnuuna että kyselit vointiani, kiva kuulla että joku on kiinnostunut kuulemaan :)
Olinkin jo huolissani, kun susta Susanne ei mitään kuulunut. Tulen ihan surulliseksi kun luen miten pahalta susta taas tuntuu. Ja se että tunteet vaihtelee tunnista toiseen tekee asiasta vielä raskaamman. Tuttu juttu, mulle on kanssa ollut vaikea tehdä päätöksiä ja pitää niitä, kun mieli muuttuu jatkuvasti.
Eikä sunkaan tarvitse heti tehdä päätöksiä. Se oli hyvä neuvo, minkä annoit mulle harrastuksen suhteen, että ei mitään tiukkoja aikarajoja tauolle. Ehkä ne hyvästit olisi hyvä sanoa, niin ainakin se tulee tehtyä. Tiedän, se on vaikeaa. Minä ja mun mies ei oikein kunnolla pystytty sitä tekemään ja nyt jälkikäteen se on vähän harmittanut, kun ei tullut sanottua kaikkea minkä olisi halunnut sanoa esim. kiittää yhteisestä vuosistä jne. Tilanne tuli mulle niin äkkiä etten ehtinyt edes miettiä mitä sanoisin ja olin niin sekaisin etten edes ymmärtänyt juuri sanoa mitään. Ja tulevaisuutta ajatellen, ehkä voisit miettiä "sääntöjä" teidän välisiin tapaamisiin ja jutella niistä miehen kanssa (jos siis pystyt). Niillä välttyy monilta väärinkäsityksiltä ja loukkaantumisilta. Jos mies haluaa ystävyyttä, niin silloin hänen pitäisi alkaa noudattamaan ystävyyden "sääntöjä" eikä hän voi toimia niin kuin ennen eroa. Itse juttelin (kyyneleet silmissä) eron jälkeen miehen kanssa miten jatkossa toimitaan, sillä tiesin että tulen hänet harrastuksessa aina tapaamaan. Ehkä siksi olemme pystyneet pitämään välit niinkin hyvänä.
Olen saanut sinusta Susanne vaikutelman etta olet lammin ja hieno ihminen! Miehesi ei ole tajunnut mika timantti hanella on ollut, ehka han ei ole arvoisesi! Ikina ei tieda mita tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, mutta mita tahansa se onkaan , sinun pitaa olla itse kokonainen ja vahva ihminen kohdataksesi sen, oli se sitten yhteiselamaa miehesi kanssa, tai jonkun muun..
Seurailin joku vuoksi taakse pain (ja tuin) kahta eri ystavaani eroprosesseissaan. Kumpikin erosi eri syista, mutta toinen ystavani teki surutyosa heti eron jalkeen, hanen ex-miehensa bailatti ja irrotteli ja ystavani kavi pitkilla kavelyilla, puhki ja pui suhdetta ja eroa, eri aika hiljaista elamaa. Pikkuhiljaa han alkoi innostumaan ns seuraelamasta, ei enaa halunnut olla niin yksin jne. Sellainen vuosi meni, niin han oli eheampi ihminen ja yhta elamankokemusta rikkaampi. Toki han viela suri, mutta han oli mielettomasti kasvanut surutyonsa ohessa. Sellaine vuosi lisaa ja han oli valmis kohtaamaan uuden ihmisen eheana kokonaisuutena.
Hanen miehensa rellesti ja juhli.. ei pahemmin miettinyt eroa jne.. meni sellainen puoli vuotta eron jalkeen ja han oli aivan murtunut mies ja polvillaan rukoili ystavaani takaisin... Hanella kesti kauan paasta erosta yli, eika se bilettaminen varmasti patkaakaan auttanut.. (tarkoitan kauan ylipaasemisella, etta han todella pyrki roikkumaan ystavassani eron jalkeen)
Toinen ystavani taasen eronsa jalkeen ns roikkui miehessa kiinni ja eli sita hetkea varten kun mies ehka saattaisi haluta tulla takaisin, odotti ja odotti, etsi ns ylipaasysuhteita.. Hanella kesti KAUAN irrottautua miehestaan ollenkaan, ja vaikka kuinka yritimme kannustaa hanta, han vain tavallaan vaipui odottamaan miehen todella epatodennakoista paluuta..
Kerroin nama tarinat siksi etta mielestani (mita tahansa tulevaisuudessa tapahtuukaan) sinun kannattaa nyt alkaa siirtymaan miehen ohi.. En tarkoita etta unohda hanet tai tunteesi, vaan asennoidu sillalailla, etta suhde on nyt ohi. Olet kokenut rakkautta, ja eroa.. Tama kokemus tulee kasvattamaan sinua ihmisena paljon!
Mielestani olet hienosti toiminut tassa koko asiassa, ala vaan jaa itseasi syyttelemaan mistaan! Ehkapa mies ei ollutkaan loppuviimeksi valmis kunnolliseen suhteeseen, vaikka rakastaakin sinua vielakin varmasti.
En tieda onko tasta ollut mitaan apua, mutta toivon sinulle kaikkea parasta ja usko pois olet niin hienon oloinen ihminen, etta sina varmasti saat elamaasi viela jotain/jonkun hyvan!!
Koita nauttia kevatpaivista, ja kehita vaikka itsellesi uusi harrastus, joka auttaa viemaan ajatuksia muualle!
Tsemppia ja haleja!