Myytti siitä ettei talvisodassa ammuttu kenttätykeillä paljoa

Anonyymi

Luulo ei ole tiedon väärtti. On tutkimuksissa paljastunut verrattaessa kenttätykistön tykkikohtaista tilastoa että talvisodassa ammuttiin lähes täsmälleen yhtä monta kranaattia kuin jatkosodan kesän 1944 taisteluissa (1000 kpl vs. 1030). Myös kranaatinheittimillä asekohtaisesti ammuttiin melko lähelle sama määrä kranaatteja kuin kesä-elokuussa 1944.

.....................30.11.39-13.3.40......1. 7 .-30.9.41......9.6.44-4.9.44
pk kk.........6.000..................................2.000...........................2.400
kp.................2.700..................................1.400..............................600
krh...................510.....................................560...............................590
ktyk..............1.000.................................1.400...........................1.030


Jatkosodan hyökkäysvaiheessa konepistoolipatruunoiden kulutus asetta kohden oli lähes 2.5-kertaa suurempi kuin kesällä 1944. Talvisodan rajut mies miestä vastaan taisteluissa konepistooleilla ammuttiin keskimäärin peräti 4.5 kertaa enemmän kuin kesällä 1944. Hyökkäysvaiheessa suhteessa konekivääri- ja pikakivääriammuskulutus oli taas jonkin verran pienempi kuin kesällä 1944. Talvisodassa näitä paukkuja käytettiin kuitenkin 2.5 kertaa enemmän kuin kesällä 1944.

Tilastojen tärkein anti liittyy kuitenkin siihen että myytti siitä ettei talvisodassa olisi ammuttu kenttätykeillä on kumottu. Myös on paljastunut tilastoissa ettei armeijalla ollut kenttätykkien ammuksissa mitään akuuttia huutavaa pulaa. Tämän asian myös alleviivaisi talvisodan puolustusministeri Juho Niukkanen. Eri asia on tietenkin se että talvisodassa tykkejä oli vähemmän ja ne olivat pienikaliberisia. Talvisodassa siis ammuttiin kenttätykeillä ja krh:lla mutta olisi pitänyt olla vain jonkin verran enemmän näitä tykkejä ja heittimiä, eteenkin raskaita.

Olisi kiinnostavaa tietää ketkä loivat tämän talvisodan kenttätykkimyytin ja mitä palvelemaan se rakennettiin.

118

2061

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Talvisodassa kenttätykeistä peräti 73% oli kevyitä ja raskaita kranaatiheittimiä ei ollut yhtään. Sodan aikana havaittiin että kevyillä kenttätykeillä oli heikko voima hyvin metseissä ja puustoisessa maastossa. Niinpä jatkosodan myötä tällaisessa maaleissa käytettiin raskaita tykkejä kaatamaan metsää jotta kevyillä kenttätykeillä olisi haluttua sirpalevaikutusta viholliseen. Kesällä 1944 keveiden kenttätykkien osuus oli kenttätykistössä pudonnut 30%:iin ja raskaita 120 mm heittimiä on kranaatiheittimistä jo 26.5%. Käytännössä epäsuoran tulen tuhovaikutus saattoi olla kolminkertainen talvisotaan verrattuna vaikka ammusmäärä per putki oli melkein sama. Myös ampumamenetelmät lisäsivät tuhovoimaa.

    • Anonyymi

      Luvuista voidaan myös päätellä että suomalaisten viholliselle aiheuttamista tappioista yhä suurempi osa sodan loppupuolella aiheutettiin tykistö- ja krh-tulella. Eräässä venäläisessä sotatutkimuksessa olisi tuotu esille että puna-armeijan tappioista monissa taisteluissa kaikkein suurin osa (lähes puolet) aiheutettiin kiväärikalibersilla aseilla juuri Suomen talvisodassa 1939-40. Sodan loppupuoliskolla tuon tutkimuksen mukaan Saksa aiheutti puna-armeijan tappioista yli 70% tykistö-, raketti- ja krh-tulella. Tuo arvio on luultavasti aika uskottava. Lopuistakin taistelutappioista ei kaikki suinkaan johtunut kiväärikaliberista aseista sillä myös miinat, pommit, hukkumiset, tukehtumiset, tulipalot näyttelivät omaa osaansa.

    • Anonyymi

      Tiettävästi 105 mm ja pienempi kaliberiset luokitellaan kevyiksi tykeiksi. Tyypillinen talvisodan kevyt tykki oli 75/76 mm tykki eli ns. kolmituumainen.

      • Anonyymi

        76 mm:n tykin kuten M1936 (F-22):n ammus painoi 7.1 kg kun taas saksalaisen 105 mm:n tykin 14.8 kg. Kun mentiin luokkaan 155 mm tykki oli ammuksen painokin jo noin 50 kg eli 7 kertaa suurempi kuin kolmituumaisella.

        Jatkosodassa armeijan kevyiden kenttätykkienkin kaliberikeskikoko kasvoi joten talvisodan ammusmäärätonneina ei tuhannella ammuksella ole ollut kuin korkeintaan 12-13 tonnia. Jatkosodassa tuhannen ammuksen paino lienee ollut jo yli 30 tonnia. Tykkien määrä myös suurinpiirtein tuplaantui joten räjähdysvoimaa on ollut 5 kertaa enemmän kuin talvisodassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        76 mm:n tykin kuten M1936 (F-22):n ammus painoi 7.1 kg kun taas saksalaisen 105 mm:n tykin 14.8 kg. Kun mentiin luokkaan 155 mm tykki oli ammuksen painokin jo noin 50 kg eli 7 kertaa suurempi kuin kolmituumaisella.

        Jatkosodassa armeijan kevyiden kenttätykkienkin kaliberikeskikoko kasvoi joten talvisodan ammusmäärätonneina ei tuhannella ammuksella ole ollut kuin korkeintaan 12-13 tonnia. Jatkosodassa tuhannen ammuksen paino lienee ollut jo yli 30 tonnia. Tykkien määrä myös suurinpiirtein tuplaantui joten räjähdysvoimaa on ollut 5 kertaa enemmän kuin talvisodassa.

        "Jatkosodassa tuhannen ammuksen paino lienee ollut jo yli 30 tonnia. "

        Tuskin. Krivin taistelussa 3.Prikaatia tukeneen tykistön ammuskulutuksesta pystytään laskemaan keskipaino ja se on ollut 17.8 kiloa. Sen jälkeen raskaitten tykkien määrä jatkoi kasvuaan sillä pelkästään vuonna 1943 ostettiin Saksasta sotasaalismateriaalia 12 raskaan 152 mm kenttätykkipatteriston verran. Vuonna 1944 monissa tykistökeskityksissä 105-155 mm ammusten osuus oli noin puolet massasta ja kun 150-155 mm tykkejä oli selväesti enemmän kuin 105mm ja 120-122 mm: niin raskaitten keskipaino on ollut jotain 32 kiloa. Yhdessä keveiden reilun 6 kilon ammusten kanssa keskipaino on ollut lähellä 20 kiloa eli 1 000 ammuksella noin 20 tonnia. Tosin joissakin ammunnoissa väitetään 1 000 -2000 kranaatin keskitysten keskiammuspainoksi jopa 24 kiloa joka vaikuttaa hieman liian korkealta.

        Krh:ssa v. 1944 jo noin 30% ammuksista oli 120 mm jolloin keskipainoksi tulisi 6.8 kiloa. Se on yli tuplasti enemmän kuin talvisodassa jossa ammuttiin 50 mm ja 81 mm heittimillä.


    • Anonyymi

      Talvisodan puolustustaistelun ja kesäsodan hyökkäyksen vertailu on järjetöntä.

      Totuus on, että Talvisodassa alkoi kranaattien säännöstely jo parin viikon kuluttua.
      Jatkosodassa taas kesällä -41 käytiin useiden yhtymien osalta vain muutaman viikon taisteluvaihe, kun se Talvisodassa kesti lähes kaikkialla kolme kuukautta yhtä mittaa,

      Kukaan ei ole väittänyt, että Talvisodassa ei olisi käytetty tykistöä.Päin vastoin kaikki mahdollinen kalusto otettiin käyttöön.
      Pulaa oli raskaasta ja kauaskantoisesta tykistöstä sekä eräillä malleilla myös kranaateista. Sytyttimet oli kehnoja.

      • Anonyymi

        Tiedoksi sinulle että kyseessä on Puolustusvoimen ammattiupseerin tutkimus jossa hän kumosi myytin siitä että talvisodassa olisi muka ammuttu vähän kenttätykeillä? Luuletkos sinä olevasi muka jokin asiantuntija?

        Tutkija hahmotti tilanteen oikein. Tilanne rintamilla oli niin kaoottinen ja vaikea että etulinjan miehet OLISIVAT TOIVONEET KOVEMPAA TULITUKEA. Hän katsoi myytin vähästä ampumisesta syntyneen tästä asetelmasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedoksi sinulle että kyseessä on Puolustusvoimen ammattiupseerin tutkimus jossa hän kumosi myytin siitä että talvisodassa olisi muka ammuttu vähän kenttätykeillä? Luuletkos sinä olevasi muka jokin asiantuntija?

        Tutkija hahmotti tilanteen oikein. Tilanne rintamilla oli niin kaoottinen ja vaikea että etulinjan miehet OLISIVAT TOIVONEET KOVEMPAA TULITUKEA. Hän katsoi myytin vähästä ampumisesta syntyneen tästä asetelmasta.

        Suomen ehkä suurin ongelmaTalvisodan taisteluissa oli kenttätykistön vähyys, vanhanaikaisuus ja kranaattipula.
        Tämä on historiallien totuus ja myös tutkimustulos.
        Jos joku tutkija on kesäsotaan vertaillessaan tullut toisiin tuloksiin, niin se ei Talvisodan tapahtumia muuta miksikään.

        Tämä on hieman samantapaista tutkimusta, kuin jonkun toisen neropatin havainto, että koska jotkut Euroopan maat käyttivätbudjetistaan prosentuaalisesti Suomea vähemmän rahaa puolustukseen ennen sotaa, niin Suomi oli hyvin varustautunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomen ehkä suurin ongelmaTalvisodan taisteluissa oli kenttätykistön vähyys, vanhanaikaisuus ja kranaattipula.
        Tämä on historiallien totuus ja myös tutkimustulos.
        Jos joku tutkija on kesäsotaan vertaillessaan tullut toisiin tuloksiin, niin se ei Talvisodan tapahtumia muuta miksikään.

        Tämä on hieman samantapaista tutkimusta, kuin jonkun toisen neropatin havainto, että koska jotkut Euroopan maat käyttivätbudjetistaan prosentuaalisesti Suomea vähemmän rahaa puolustukseen ennen sotaa, niin Suomi oli hyvin varustautunut.

        "Tämä on hieman samantapaista tutkimusta, kuin jonkun toisen neropatin havainto, että koska jotkut Euroopan maat käyttivätbudjetistaan prosentuaalisesti Suomea vähemmän rahaa puolustukseen ennen sotaa, niin Suomi oli hyvin varustautunut."

        ------

        Ja tämäkin on faktatieto. Suhteessa lähes kaikkiin saman kokoluokan maihin Suomi oli parhaiten sotaan valmistunut pienempi valtio Euroopassa. Ja samasta syystä kuin myytti siitä että "kenttätykeillä ei ammuttu paljoa" myös tämäkin "huono varustautuminen" syntyi siitä asetelmasta kun Suomi joutui sotaan jättiläisvaltioita vastaan jolla oli massiiviset resurssit.

        Totuus on se minkä ammattiupseeri tutkimuksessa totesi: suomalainen kenttätykistä suhteessa tykkien määriin ampui suurinpiirtein yhtä paljon kuin se ampui kesällä 1944. Tämä tieto tietenkin yllättää housut kintuissa ne jotka ovat uskoneet myyttiin että "ammunnassa pihisteltiin". Ei pihistelty. Ammuttiin se minkä sen hetkinen kenttätykistö ylipäätänsä pystyi ampumaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tämä on hieman samantapaista tutkimusta, kuin jonkun toisen neropatin havainto, että koska jotkut Euroopan maat käyttivätbudjetistaan prosentuaalisesti Suomea vähemmän rahaa puolustukseen ennen sotaa, niin Suomi oli hyvin varustautunut."

        ------

        Ja tämäkin on faktatieto. Suhteessa lähes kaikkiin saman kokoluokan maihin Suomi oli parhaiten sotaan valmistunut pienempi valtio Euroopassa. Ja samasta syystä kuin myytti siitä että "kenttätykeillä ei ammuttu paljoa" myös tämäkin "huono varustautuminen" syntyi siitä asetelmasta kun Suomi joutui sotaan jättiläisvaltioita vastaan jolla oli massiiviset resurssit.

        Totuus on se minkä ammattiupseeri tutkimuksessa totesi: suomalainen kenttätykistä suhteessa tykkien määriin ampui suurinpiirtein yhtä paljon kuin se ampui kesällä 1944. Tämä tieto tietenkin yllättää housut kintuissa ne jotka ovat uskoneet myyttiin että "ammunnassa pihisteltiin". Ei pihistelty. Ammuttiin se minkä sen hetkinen kenttätykistö ylipäätänsä pystyi ampumaan.

        Suomen tykistöjen keskinäinen vertailu on aivan järjetöntä. Eihän ne sotineet keskenään vaan jättimäistä suurvaltaa vastaan. Siihenhän pitäisi verrata. Totuus on, että Puna-armeija ampui yhdessä tulivalmistelussa Kannaksella talvella -40 enemmän kuin koko Suomen tykistö Talvisodassa.

        #Tämä tieto tietenkin yllättää housut kintuissa ne jotka ovat uskoneet myyttiin että "ammunnassa pihisteltiin". Ei pihistelty. Ammuttiin se minkä sen hetkinen kenttätykistö ylipäätänsä pystyi ampumaan.#

        Aivan.Ja kun kranaatteja ei riittänyt,ei pystytty,vaan jätettiin ampumatta.Lisäksi sytyttimet toimivat heikosti. "Hyvin osuivat, mutta suutareita".

        Jos tykkejä ja ammuksia oli riittävästi,niin miksi yksi divisioona oli ilman tykistöä? Ja miksi jouduttiin käyttämään 1870-luvun jäykkälavettista tykistöä Talvisodassa ja vielä Jatkosodassa. Sitä on muuten Salpa-asemassa vieläkin.

        Todetaan vielä, että jo kolmen viikon kuluttua sodan alkamisesta,kiellettiin ampumasta muita kuin torjuntoja ilman eri lupaa.

        "Suhteessa lähes kaikkiin saman kokoluokan maihin Suomi oli parhaiten sotaan valmistunut pienempi valtio Euroopassa"

        Aivan.Ja mikähän näistä saman kokoluokan valtioista hyökkäsi Suomeen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedoksi sinulle että kyseessä on Puolustusvoimen ammattiupseerin tutkimus jossa hän kumosi myytin siitä että talvisodassa olisi muka ammuttu vähän kenttätykeillä? Luuletkos sinä olevasi muka jokin asiantuntija?

        Tutkija hahmotti tilanteen oikein. Tilanne rintamilla oli niin kaoottinen ja vaikea että etulinjan miehet OLISIVAT TOIVONEET KOVEMPAA TULITUKEA. Hän katsoi myytin vähästä ampumisesta syntyneen tästä asetelmasta.

        <<Tiedoksi sinulle että kyseessä on Puolustusvoimen ammattiupseerin tutkimus jossa hän kumosi myytin siitä että talvisodassa olisi muka ammuttu vähän kenttätykeillä?>>

        MIKÄ TUTKIMUS JA MISSÄ?

        Kuka teki ja mistä löytyy?

        Laitahan linkkiä kehiin!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        <<Tiedoksi sinulle että kyseessä on Puolustusvoimen ammattiupseerin tutkimus jossa hän kumosi myytin siitä että talvisodassa olisi muka ammuttu vähän kenttätykeillä?>>

        MIKÄ TUTKIMUS JA MISSÄ?

        Kuka teki ja mistä löytyy?

        Laitahan linkkiä kehiin!!!

        "MIKÄ TUTKIMUS JA MISSÄ?

        Kuka teki ja mistä löytyy?

        Laitahan linkkiä kehiin!!!"


        AMPUMATARVIKKEET SOTIEN 1939-1945 AIKANA SUOMESSA
        Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto Erjola


    • Kevyellä 76 mm:n haupitsilla myös ampuu huomattavasti, siis kertaluokkia nopeammin kuin 120 mm:n kanuunalla.

      Ei kuitenkaan ammuttu. Miksi ei?

    • Anonyymi

      Ei ammuttu paljoa kenttätykeillä, mutta hauhaupitseillä sitäkin kiivaammin.

      • Anonyymi

        "Ei ammuttu paljoa kenttätykeillä, mutta hauhaupitseillä sitäkin kiivaammin."

        Talvisodassa ammuttiin n. 1 000 laukausta kenttätykkiä kohden oli ne sitten mitä kaliberia tahansa. Jatkosodan viimeisenä kesänä (1.6. - 4.9.44) ammuttiin 1 030 laukausta per tykki.

        No kysynpähän sitten noiden tulosten oikeutuksella että jos "talvisodassa pihisteltiin ammuksissa" niin tehtiinkö sama kesällä 1944? Eli kuinka paljon suurempi on 1 030 lukemaa 1 000? Olisiko kenties kokonaista 3%?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ei ammuttu paljoa kenttätykeillä, mutta hauhaupitseillä sitäkin kiivaammin."

        Talvisodassa ammuttiin n. 1 000 laukausta kenttätykkiä kohden oli ne sitten mitä kaliberia tahansa. Jatkosodan viimeisenä kesänä (1.6. - 4.9.44) ammuttiin 1 030 laukausta per tykki.

        No kysynpähän sitten noiden tulosten oikeutuksella että jos "talvisodassa pihisteltiin ammuksissa" niin tehtiinkö sama kesällä 1944? Eli kuinka paljon suurempi on 1 030 lukemaa 1 000? Olisiko kenties kokonaista 3%?

        Talvisodassa ammuttiin 1 000 ls/tykki,koska enempää ei ollut.
        Jatkosodassa kesällä -44 ammuttiin 1030 ls/tki, koska enempää ei tarvittu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Talvisodassa ammuttiin 1 000 ls/tykki,koska enempää ei ollut.
        Jatkosodassa kesällä -44 ammuttiin 1030 ls/tki, koska enempää ei tarvittu.

        Paljonko putkia kului loppuun ? - yhteensä noin1milj laakia ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Talvisodassa ammuttiin 1 000 ls/tykki,koska enempää ei ollut.
        Jatkosodassa kesällä -44 ammuttiin 1030 ls/tki, koska enempää ei tarvittu.

        Höpö höpö. Kyllä säännösteltiin ammuntaa myös kesällä 1944. Varastot hupenivat kovaa kyytiä vielä heinäkuun puolivälissä.


    • Anonyymi

      Jos verrataan kenttätykistön ammuskulutusta talvisodassa ja jatkosodassa 30.9.1941 mennessä, ammuttiin jatkosodassa 2.5x enemmän. Ainoastaan kiväärin patruunoita on talvisodassa mennyt enemmän, kyse on enemmän hankintojen onnistumisesta.

      Talvisodan pullonkaula ei ollut kenttätykistö, vaan pst-aseet, varsinkin niiden sytyttimet.

      • Anonyymi

        Kysymys onkin nyt siitä että ammuttiinko suhteessa tykkimäärään talvisodassa jotenkin poikkeusellisen vähän. Ja tutkimustulos on se ettei ammuttu vähän. Ammuttiin näihin myytteihin nähden oikeastaan yllättävän paljon.

        Ja kuinka ollakaan Taipaleen puolustuksesta vastanneen divisioonan komentaja Einar Vihma oli todennut sen kiistattoman tosiasian että Taipale keski lähinnä siksi että tykistö pystyi joukkoja tukemaan. Muuallakin se tuki siinä kuin Taipaleessakin mutta se ei riittänyt kun paine oli ylivoimainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymys onkin nyt siitä että ammuttiinko suhteessa tykkimäärään talvisodassa jotenkin poikkeusellisen vähän. Ja tutkimustulos on se ettei ammuttu vähän. Ammuttiin näihin myytteihin nähden oikeastaan yllättävän paljon.

        Ja kuinka ollakaan Taipaleen puolustuksesta vastanneen divisioonan komentaja Einar Vihma oli todennut sen kiistattoman tosiasian että Taipale keski lähinnä siksi että tykistö pystyi joukkoja tukemaan. Muuallakin se tuki siinä kuin Taipaleessakin mutta se ei riittänyt kun paine oli ylivoimainen.

        Ihantalassa ja Vuosalmella ammuttiin paljon runsaan viikon aikana, koska niissä oli enemmän tykistöä kuin talvisodassa yhteensä ryhmitettyinä patteristoiksi, joista voitiin muodostaa tykistöryhmiä.

        Semmoselle joka ei tiedä näitä asioita, jatkosodan aikana kehitettiin isku, jonka kesto oli puolet ja ammusmäärä murto-osa, koska Nenonen katsoi, että vihulainen oli jo minuutin kohdalla tulenavauksesta suojautunut. Tällaisia asioita ei tietemkään talvisodan kumikullit ymmärtäneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihantalassa ja Vuosalmella ammuttiin paljon runsaan viikon aikana, koska niissä oli enemmän tykistöä kuin talvisodassa yhteensä ryhmitettyinä patteristoiksi, joista voitiin muodostaa tykistöryhmiä.

        Semmoselle joka ei tiedä näitä asioita, jatkosodan aikana kehitettiin isku, jonka kesto oli puolet ja ammusmäärä murto-osa, koska Nenonen katsoi, että vihulainen oli jo minuutin kohdalla tulenavauksesta suojautunut. Tällaisia asioita ei tietemkään talvisodan kumikullit ymmärtäneet.

        Talvisodassa ammuttiin aivan samalla tavoin lyhyitä nopeita iskuja. Ja maalit olivat konsanaan vieläkin parempia kun kesällä 1944 aukealla juoksi sadoittain puna-armeijan sotilaita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Talvisodassa ammuttiin aivan samalla tavoin lyhyitä nopeita iskuja. Ja maalit olivat konsanaan vieläkin parempia kun kesällä 1944 aukealla juoksi sadoittain puna-armeijan sotilaita.

        Tais isäs juosta vastasuuntaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihantalassa ja Vuosalmella ammuttiin paljon runsaan viikon aikana, koska niissä oli enemmän tykistöä kuin talvisodassa yhteensä ryhmitettyinä patteristoiksi, joista voitiin muodostaa tykistöryhmiä.

        Semmoselle joka ei tiedä näitä asioita, jatkosodan aikana kehitettiin isku, jonka kesto oli puolet ja ammusmäärä murto-osa, koska Nenonen katsoi, että vihulainen oli jo minuutin kohdalla tulenavauksesta suojautunut. Tällaisia asioita ei tietemkään talvisodan kumikullit ymmärtäneet.

        "Ihantalassa ja Vuosalmella ammuttiin paljon runsaan viikon aikana"

        Nimenomaan Tali-Ihantalassa ammuttiin legendoista huolimatta aika tavanomainen määrä. Ei missään tapauksessa mitään huikeita määriä. Kannattaa muistaa että sekä 5 että 8 päivän tarkastelujaksoissa U-linja (Nietjärvi) sekä Vuosalmi päihittivät aika selvästi ammusmäärissä Tali-Ihantalan. Suomalaiset on vain aivopesty niin ettei päähän pian mahdukaan muuta kuin Tali-Ihantala.


    • Anonyymi

      Rintamajoukkojen käytössä olleiden kenttätykkien määrä talvisodan alussa ja talvisodan lopussa:

      30.11.1939:

      75 mm: 8 kpl
      76 mm: 294 kpl
      107 mm: 14 kpl
      122 mm: 68 kpl
      150 mm: 12 kpl
      152 mm: 20 kpl
      -----------------------
      yht..........416 kpl

      13.03.1940:

      75 mm: 56 kpl
      76 mm: 314 kpl
      105 mm: 16 kpl
      107 mm: 4 kpl
      114 mm: 24 kpl
      120 mm: 12 kpl
      122 mm: 84 kpl
      150 mm: 12 kpl
      152 mm: 32 kpl
      155 mm: 12 kpl
      210 mm: 3 kpl
      -----------------------
      yht..........569 kpl

    • Anonyymi

      Talvisodassa ammuttiin 495 000 tykistön kranaattia. Kesällä 1944 ammuttiin 1 050 000 kranaattia. Molemmissa oli aikajakson sisällä myös noin kuukauden hiljainen vaihe.

      Talvisodassa hyökkääjän miestappiot noin 330 000. Kesän 1944 operaatioissa noin 270 000. Talvisodan vihollistappioista kranaatit aiheuttivat noin 40%. Kesällä 1944 noin 70%. Talvisodassa kranaatit lukumääräänsä ja varsinkin kokoonsa nähden siis aiheuttivat suhteessa siis itseasiassa suuremmat tappiot kuin kesällä 1944.

      • Anonyymi

        》》Talvisodassa ammuttiin 495 000 tykistön kranaattia. Kesällä 1944 ammuttiin 1 050 000 kranaattia. Molemmissa oli aikajakson sisällä myös noin kuukauden hiljainen vaihe. 《《

        Talvisodassa tykkejä oli noin 450-500 kpl lähteistä riippuen. Jatkosodassa tykkien määrä oli noin. 1850-2000 lähteistä riippuen ja niiden kaliberi oli huomattavasti suurempi eli raskaan tykistön osuus paljon isompi.


        Puolustusministeri Niukkasen muistelmakirjassa hän kertoo täytenä totena, ettei mitään Tykistön ammuspulaa ollut olemassakaan ja että tykistön ammuksia oli Talvisodan lopussa paljon enemmän kuin sen alussa! 


        Niukkasen esitys päättyy sivulla 187 sanoihin: 

        "Ampumatarviketilannekin oli siis sodan lopulla asiallisesti katsoen PAREMPI kuin sodan alussa".

        KUITENKIN Niukkasen tilastoja ja taulukoita käytetään perustana kaikissa kirjoissa, missä käsitellään Suomen puolustusvoimien tilaa ja aseistusta Talvisodassa ja Jatkosodassakin aiemman kaluston osalta! 

        Jos kerran puolustusministeriö on tilastot laatinut heti tuoreeltaan, niin minkäs voitte? 

        Martti V Terän kirjasta: 

        Tienhaarassa, Syksy 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava 1962, 

        sivut 130-141: 

        Tällä sivulla hän arvioi Niukkasen lukemia ja osin kumoaa ne! Toki tämä on ollut tiedossani jo avausta kirjoittaessani, mutta onhan se mukavaa kuulla, miten asioista perillä olevia tahoja on lukijoissa mukana! 

        Sodan kokemuksen perusteellä voidaan pitää varmana, että annettaessa tälle tykkimäärälle esim. VAIN NOIN 1/2 tuliannosta eli 50 laukausta tykkiä kohti käyttöön päivittäin, rintamamme Kannaksella olisi kestänyt, Summasta ei olisi tarvinnut vetäytyä pois. Tällainen kulutus olisi kuitenkin merkinnyt keskimäärin noin 20 000 laukauksen tarvetta päivittäin, jolloin koko näiden tykkien käytössä oleva ampumatarvikevarastomme olisi maaliskuun alussa tyhjentynyt olemattomiin 4-5 päivässä! 
        Koko tykistöstämme oli runsas 3/4 osaa kevyitä kenttäkanuunoita, eli n. 400 tykkiä. 

        Terä laskee koko Talvisodan ammuskulutukseksi 450 000 laukausta. Sodan alussa oli käytettävissä 
        271 000 laukausta joustolavettisisa tykkejä varten, eli 675 kappaletta tykkiä kohti. 
        Tykkejä oli siis noin 104 kevyttä patteria ja 21 raskasta patteria eli yhteensä noin 500 tykkiä. 
        Menetysten ja korjausten vuoksi tuo määrä lienee lähimpänä todellisuutta. 

        Vastustajamme tykistölliseen voimaan verrattuna tykistömme oli vielä heikompi kuin kenttäarmeijamme divisiooniltaan suhteessa hyökkääväävien divisioonien määrään! 

        Sodan lopussa nykyaikaisiksi katsottuja joustolavettisia tykkejä (500 kpl) kohden oli keskimäärin noin 360 laukausta eli noin puolet siitä määrästä, mikä tykistöllämme oli tykkiä kohti sodan alussa, EIKÄ suinkaan ENEMMÄN, kuten Niukkanen teoksessaan väittää. 

        Jutussa vedotaan Niukkasen kirjan liitteisin 3 ja 4. 

        Niukkanen kertoo kirjassaan sivulla 183, oman ammustuotannon kevyiden tykkien (76mm) latauksissa olleen noin 5500 laukausta päivässä, eli yli kaksi kertaa tiukasti säännöstellyn keskimääräisen kulutuksen! 

        On siinä lukemissa eroja kerrakseen! 5500/2 tekee 2750. Ja kun Niukkanen sanoi, että YLI 2 kertaa keskimääräisen kulutuksen... voidaan olettaa kulutukseksi jotain 2000 luokkaa laukausta päivässä. Tuo luku on niin naurettavan pieni, että olisi parempi olla edes puhumatta kulutuksesta! 

        NOIN 10 kertainen määrä ammuksia (20 000) olisi siis tarvittu päivää kohden lisää todellisen puolustuksen kestämiseksi. Tämähän kertoo sen, että tykeillä todellakin ammuttiin vain noin kymmenesosa tarvittavasta minimimäärästä, 50 kpl per tykki per päivä / 10 eli noin 5 laukausta keskimäärin päivässä...

        Ammukset loppu vai loppumassa?

        On ihan eri asia kun ammukset on loppuneet tykkipattereista taistelukentällä, kuin jos ne on loppu kaikkialta maasta tai varikoista ja armeijakunnista ja divisioonien ammusvarastoista tai jospa se olikin niin kuin Niukkanen ja Martti V Terä sen kertovat! 

        Syy oli saatava tavalla tai toisella sodan lopettamiseksi noin kovilla ehdoilla. 

        Se ammuskulutus per tykki laskelma kuvastaa hyvin monien kirjoituksien keromaa, eli 5-10 ammusta päivässä ja vain pakottavissa tilanteissa. 

        Todennäköisesti asiaa vielä pahensi lähes sadan esilaisen ammustyypin sekasotku ja joukkojen kirjava tykkikalusto yhdessä sekavan tilanteen kanssa rautateillä. Evakuointihan oli käynnissä saman aikaisesti ja logistiikka taisi osaltaan sotkea ammustäydennystä. Kesti jopa viikonkin saada ammustäydennys varikolta rintamalle, koska kuormat jouduttiin tarkistamaan uudelleen, jopa purkamaan ja lastaamaan uudelleen, juuri ammuskirjavuuden vuoksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        》》Talvisodassa ammuttiin 495 000 tykistön kranaattia. Kesällä 1944 ammuttiin 1 050 000 kranaattia. Molemmissa oli aikajakson sisällä myös noin kuukauden hiljainen vaihe. 《《

        Talvisodassa tykkejä oli noin 450-500 kpl lähteistä riippuen. Jatkosodassa tykkien määrä oli noin. 1850-2000 lähteistä riippuen ja niiden kaliberi oli huomattavasti suurempi eli raskaan tykistön osuus paljon isompi.


        Puolustusministeri Niukkasen muistelmakirjassa hän kertoo täytenä totena, ettei mitään Tykistön ammuspulaa ollut olemassakaan ja että tykistön ammuksia oli Talvisodan lopussa paljon enemmän kuin sen alussa! 


        Niukkasen esitys päättyy sivulla 187 sanoihin: 

        "Ampumatarviketilannekin oli siis sodan lopulla asiallisesti katsoen PAREMPI kuin sodan alussa".

        KUITENKIN Niukkasen tilastoja ja taulukoita käytetään perustana kaikissa kirjoissa, missä käsitellään Suomen puolustusvoimien tilaa ja aseistusta Talvisodassa ja Jatkosodassakin aiemman kaluston osalta! 

        Jos kerran puolustusministeriö on tilastot laatinut heti tuoreeltaan, niin minkäs voitte? 

        Martti V Terän kirjasta: 

        Tienhaarassa, Syksy 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava 1962, 

        sivut 130-141: 

        Tällä sivulla hän arvioi Niukkasen lukemia ja osin kumoaa ne! Toki tämä on ollut tiedossani jo avausta kirjoittaessani, mutta onhan se mukavaa kuulla, miten asioista perillä olevia tahoja on lukijoissa mukana! 

        Sodan kokemuksen perusteellä voidaan pitää varmana, että annettaessa tälle tykkimäärälle esim. VAIN NOIN 1/2 tuliannosta eli 50 laukausta tykkiä kohti käyttöön päivittäin, rintamamme Kannaksella olisi kestänyt, Summasta ei olisi tarvinnut vetäytyä pois. Tällainen kulutus olisi kuitenkin merkinnyt keskimäärin noin 20 000 laukauksen tarvetta päivittäin, jolloin koko näiden tykkien käytössä oleva ampumatarvikevarastomme olisi maaliskuun alussa tyhjentynyt olemattomiin 4-5 päivässä! 
        Koko tykistöstämme oli runsas 3/4 osaa kevyitä kenttäkanuunoita, eli n. 400 tykkiä. 

        Terä laskee koko Talvisodan ammuskulutukseksi 450 000 laukausta. Sodan alussa oli käytettävissä 
        271 000 laukausta joustolavettisisa tykkejä varten, eli 675 kappaletta tykkiä kohti. 
        Tykkejä oli siis noin 104 kevyttä patteria ja 21 raskasta patteria eli yhteensä noin 500 tykkiä. 
        Menetysten ja korjausten vuoksi tuo määrä lienee lähimpänä todellisuutta. 

        Vastustajamme tykistölliseen voimaan verrattuna tykistömme oli vielä heikompi kuin kenttäarmeijamme divisiooniltaan suhteessa hyökkääväävien divisioonien määrään! 

        Sodan lopussa nykyaikaisiksi katsottuja joustolavettisia tykkejä (500 kpl) kohden oli keskimäärin noin 360 laukausta eli noin puolet siitä määrästä, mikä tykistöllämme oli tykkiä kohti sodan alussa, EIKÄ suinkaan ENEMMÄN, kuten Niukkanen teoksessaan väittää. 

        Jutussa vedotaan Niukkasen kirjan liitteisin 3 ja 4. 

        Niukkanen kertoo kirjassaan sivulla 183, oman ammustuotannon kevyiden tykkien (76mm) latauksissa olleen noin 5500 laukausta päivässä, eli yli kaksi kertaa tiukasti säännöstellyn keskimääräisen kulutuksen! 

        On siinä lukemissa eroja kerrakseen! 5500/2 tekee 2750. Ja kun Niukkanen sanoi, että YLI 2 kertaa keskimääräisen kulutuksen... voidaan olettaa kulutukseksi jotain 2000 luokkaa laukausta päivässä. Tuo luku on niin naurettavan pieni, että olisi parempi olla edes puhumatta kulutuksesta! 

        NOIN 10 kertainen määrä ammuksia (20 000) olisi siis tarvittu päivää kohden lisää todellisen puolustuksen kestämiseksi. Tämähän kertoo sen, että tykeillä todellakin ammuttiin vain noin kymmenesosa tarvittavasta minimimäärästä, 50 kpl per tykki per päivä / 10 eli noin 5 laukausta keskimäärin päivässä...

        Ammukset loppu vai loppumassa?

        On ihan eri asia kun ammukset on loppuneet tykkipattereista taistelukentällä, kuin jos ne on loppu kaikkialta maasta tai varikoista ja armeijakunnista ja divisioonien ammusvarastoista tai jospa se olikin niin kuin Niukkanen ja Martti V Terä sen kertovat! 

        Syy oli saatava tavalla tai toisella sodan lopettamiseksi noin kovilla ehdoilla. 

        Se ammuskulutus per tykki laskelma kuvastaa hyvin monien kirjoituksien keromaa, eli 5-10 ammusta päivässä ja vain pakottavissa tilanteissa. 

        Todennäköisesti asiaa vielä pahensi lähes sadan esilaisen ammustyypin sekasotku ja joukkojen kirjava tykkikalusto yhdessä sekavan tilanteen kanssa rautateillä. Evakuointihan oli käynnissä saman aikaisesti ja logistiikka taisi osaltaan sotkea ammustäydennystä. Kesti jopa viikonkin saada ammustäydennys varikolta rintamalle, koska kuormat jouduttiin tarkistamaan uudelleen, jopa purkamaan ja lastaamaan uudelleen, juuri ammuskirjavuuden vuoksi.

        Höpöttelet. Rintamajoukoilla jatkosodassa ei koskaan ollut käytössä enempää kuin n.1 030 kenttätykkiä. Huippuvaiheessa linnoituspatterien tykit ml. patteristoja oli 88.

        /// Penna Tervo


    • Anonyymi

      Mua on mietityttänyt rantapyssyn aseiden käyttö maamaaleihin, esim legendaarisen Canet 152/45C:n lentorata on laaka, räjähtikö kranaatti puustossa ennen maalia ja jos se osui maahan, oliko sytytin riittävän herkkä pienellä osumakulmalla? Kokemusta löytyy vain singoista, joilla maahan osunut ammus ei räjähdä vaan kimpoaa suuntaan y ja räjähtää jos on vielä toimiva pudotessaan maahan.

    • Anonyymi

      Tehtiinkö Talvisodan tykistötulitusennätys
      1-2.3.1940 ja 11-12.3.1940 Kuhmossa?

      Lähde: Talvisotakronikka, Gummerus 1989, sivu 161

      Esikuntakukkula Kuhmon Saunajärven Luelahden kolmoismotissa tuhottiin kahden päivän tykistötulituksen jälkeen. Mottiin ammuttiin noin 3000 kranaattia mm. viidellä kenttäkanuunalla.

      Sivu 170:

      Seuraavaa osaa kolmoismotista vallatiin heti perään: Luelahti itäistä yritettiin vallata kolmeen eri otteeseen. 1.kerran tykistövalmistelusta ei ole tarkkaa mainintaa. Toista vaihetta valmisteltiin vuorokausi (ammusmäärää ei ilmoiteta). Kolmannessa vaiheessa siihen varattiin 1500 ammusta ja aikaa vuorokausi...

      Sama kirja sivu 179:

      Kuhmon Saunajärven Luelahti Läntinen jäi valtaamatta!

      Hävitystuleen ja valmisteluun oli varattu 7300 ammusta. Tulitus aloitettiin 11.3.1940 kanuunoiden pst-tykin ja yhden viholliselta vallatun haupitsin suora-ammunnalla. Seuraavana aamuna siihen yhtyi patteristo ja vähän ennen hyökkäyshetkeä neljän joukkueen kranaatinheittimet...

      Motin valtaus jäi hieman kesken rauhan saapumisen vuoksi. Valtaajat pääsivät 30m:n päähän ensimäisistä taisteluhaudoista...

      • Anonyymi

        Ainakin Kuhmossa motin pehmittämiseen näytti riittävän ammuksia sodan loppupäivinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainakin Kuhmossa motin pehmittämiseen näytti riittävän ammuksia sodan loppupäivinä.

        Rintamakomentajille annettiin ammuskiintiöt. Oli heidän asiansa, miten ne käytettiin.
        Kuhmon taistelujen loppuvaiheessa haluttiin raskaita tappioita kärsineelle jalkaväelle antaa kunnon tulituki.
        7300 kranaattia on vielä melko vaatimaton laukausmäärä usean päivän taisteluihin. Sen esille nostaminen todistaa vain sen,kuinka vähään yleensä oli tyydyttävä. Tämäkin määrä saatiin kokoon vain erikseen säästämällä.


    • Anonyymi

      Koko sodan aikana Suomi itse valmisti 4.9 miljoonaa kevyen krh:n ammusta ja kulutus oli 3.3 miljoonaa. Varastoon jäi siis 1.6 miljoonaa eli lähes 1/3. Raskaita krh-ammuksia (kaikki jatkosodan aikana) valmistettiin 1 045 600 ja kulutus oli 790 000. Varastoon jäi siis noin 255 000 ammusta eli lähes 1/4.

      Kenttätykin ammusten kuoria valmistettiin 5.6 miljoonaa ja hylsyjä 6.7 miljoonaa. Panoksia lataamossa 4.98 miljoonaa sekä sytyttimiä 6.126 miljoonaa kappaletta.

    • Anonyymi

      Taipaleenjoen taisteluissa Suomen tykistö ampui talvisodan aikana 57 000 laukausta.
      Todellinen raskas patteri Kaarnajoen Canetit ampuivat 3700 laukausta.
      Venäläiset ampivat esim. helmikuun 11. päivänä 40-50000 tuhatta laukausta, sekä 11.-13 päivinä 100 000 laukausta.

      Geijer Talvisodan Taipale.

      • Anonyymi

        Taipaleenjoen taisteluissa, suomalaiset tykistöt ampuivat talvisodan aikana 57 000 laukausta.
        Määrä päivää kohti oli siten 543 laukausta 105 päivän aikana keskimäärin.

        Kuten tiedämme, niin varsinaiset taistelut alkoivat tuolla osuudella vasta itsenäisyypäivän tienoilla. Mutta kuitenkin reilusti alle 600 laukausta päivää kohti.

        Venäläiset ampuivat helmikuun 11.-13 päivinä 100 000 laukausta kolmessa päivässä.
        Joten turha näistä on meuhkata. Kyllä ammuksia oli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taipaleenjoen taisteluissa, suomalaiset tykistöt ampuivat talvisodan aikana 57 000 laukausta.
        Määrä päivää kohti oli siten 543 laukausta 105 päivän aikana keskimäärin.

        Kuten tiedämme, niin varsinaiset taistelut alkoivat tuolla osuudella vasta itsenäisyypäivän tienoilla. Mutta kuitenkin reilusti alle 600 laukausta päivää kohti.

        Venäläiset ampuivat helmikuun 11.-13 päivinä 100 000 laukausta kolmessa päivässä.
        Joten turha näistä on meuhkata. Kyllä ammuksia oli.

        Sotakorkeakoulun tutkimuksissa 1950-luvulla on mainittu kiinnostava tieto: talvisodassa jopa 30% puna-armeijan ampumista kranaateista olisi ollut suutareita. Ja jos todellinen suutarien määrä olisi ollut hieman pienempi vaikka 20% se laskee merkittävästi tehoa. Media laskee silloin tällöin poskettomia väitteitä puna-armeijan tykistöammusmääristä talvisodassa. Keväällä väitettiin että yhden päivän aikana olisi ammuttu 600 000 kranaattia. Todellisuudessa maksimipäivänä Summan lohkolla ammuttiin 100 000 mutta sen jälkeen ammusmäärät jäivät koko Länsi-Kannaksella hyökänneen armeijan osalta noin 20 000 kranaattiin päivässä.


    • Anonyymi

      Vuosalmella Talvisodassa suomalaiset joutuivat pulaan, koska tykistöltä loppuivat ammukset. Rauhan tullessa oli jo annettu åerääntymiskäsky. Suomalaiset joutuvat Talvisodassa pihistämään ammuksisa, koska Suomen teollisuutta ei ollut mobilisoitu YH:n aikana

    • Anonyymi

      Olemassa olevia kenttätykkejä kohden talvisodassa ammuttiin joka tapauksessa lähes tarkalleen yhtä paljon ammuksia kuin jatkosodan viimeisenä kesänä 1944. Talvisodassa 1 000 ammusta, kesällä 1944 1 030 ammusta. Eli ei missään tapauksessa voida tilastojen perusteella väittää etteikö talvisodassa olisi kenttätykeillä ammuttu. On ammuttu tähän meuhkaamiseen nähden että oli "huutava ammuspula" suorastaan yllättävän paljon.

      Kyllä tämän tapauksen opetus on siinä että syntyi miellekuva ettei ammuttu koska rintamalla kriittisessä tilanteessa olisi toivottu suurempaa ammusmäärää. Oli pikemminkin pula tykeistä ja eteenkin raskaista tykeistä eikä siitä että tykit seisoivat tyhjänpantteina ammuksia pihistellen.

      Mitäs jos lopetettaisiin jo talvisodan myyttien toistelu?

      • Anonyymi

        Jos suomalaiset olivat niin surkeita, etteivät osanneet koota edes panssarikranaatin sytytintä, ei siinä belgialaisen prinssieverstin miljoonalinnakkeet auta.


      • Anonyymi

        Ihan totta. " Mitäs jos lopetettaisiin jo talvisodan myyttien toistelu? "

        Kaarnajoen koko talvisodan salassa pysyneet Canetit ampuivat 3700 laukausta 105 päivän aikana. Nämä 3700 laukauksen määrä päivää kohti jaettuna, tekee aivan hirveän määrän.

        Luvuksi saadaan keskimäärin noin 35 kpl päivässä, 152 mm." myyttisten" Canettien laukausta. Neljälle patterin putkelle määrä päivää kohti on huimat yhdeksän kappaletta 152 millin ammusta.
        "Turha meuhkata etteikö ollut raskaan kranaatteja." Olihan niitä!

        Joten se raskaan Canet-patteriston ammusmäärää oli määrältään julmaa ja tappavaa suomalaisten ammattimiesten ampumana. Varmaan jokainen tarkkaan mitattu ja kohdistettu raskas kranaatti aiheutti mittaamatonta surua moniin venäläisiin koteihin.

        Venäläiset ampivat esim. helmikuun 11. päivänä 40-50000 tuhatta laukausta, sekä 11.-13 päivinä 100 000 laukausta. Näistä ei kannata edes mainita tässä myyttien täyttämässä keskustelussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan totta. " Mitäs jos lopetettaisiin jo talvisodan myyttien toistelu? "

        Kaarnajoen koko talvisodan salassa pysyneet Canetit ampuivat 3700 laukausta 105 päivän aikana. Nämä 3700 laukauksen määrä päivää kohti jaettuna, tekee aivan hirveän määrän.

        Luvuksi saadaan keskimäärin noin 35 kpl päivässä, 152 mm." myyttisten" Canettien laukausta. Neljälle patterin putkelle määrä päivää kohti on huimat yhdeksän kappaletta 152 millin ammusta.
        "Turha meuhkata etteikö ollut raskaan kranaatteja." Olihan niitä!

        Joten se raskaan Canet-patteriston ammusmäärää oli määrältään julmaa ja tappavaa suomalaisten ammattimiesten ampumana. Varmaan jokainen tarkkaan mitattu ja kohdistettu raskas kranaatti aiheutti mittaamatonta surua moniin venäläisiin koteihin.

        Venäläiset ampivat esim. helmikuun 11. päivänä 40-50000 tuhatta laukausta, sekä 11.-13 päivinä 100 000 laukausta. Näistä ei kannata edes mainita tässä myyttien täyttämässä keskustelussa.

        " Ja että talvisodassa ammuttiin käytettävissä olevaan tykkimäärään nähden yllättävän paljon ammuksia verrattuna siihen mitä fantasioita suomalaisten rumputulituksesta kesältä 1944 nykyisin kerrotaan. "

        Paljonko on sitten paljon?
        Kaarnajoen koko talvisodan salassa pysyneet Canetit ampuivat 3700 laukausta 105 päivän aikana.
        Luvuksi saadaan keskimäärin noin 35 kpl päivässä, 152 mm." myyttisten" Canettien laukausta. Neljälle patterin putkelle määrä päivää kohti on huimat yhdeksän kappaletta 152 millin ammusta. Onko yhdeksän laukausta putkea kohti päivässä mielestäsi paljon?

        Fantasiat ovat subjektiivinen asia. Mittasuhteet omalle fantasiallesi olet itse asettanut!


    • Anonyymi

      "Olisipa meillä ollut ammuksia!" Näin puuskahti (enmuista etunimeä) Tirronen Talvisodasta kirjassaan Jylisevät tykit. Monessa muussakin kirjassa on valiteltu ammusten vähäisyyttä. Tykkitulta käytettiin kuitenkin tehokkaasti ja se oli tärkeä aselaji Talvoisodassa. Näin siis yksi kokijamies lisää ja hänellä ei sitten ollut pulaa Jatkosodassa. Vastaavasti toki todetaan usein, että olisipa ollut enemmän ja parempia tykkejäkin

      • Anonyymi

        "Monessa muussakin kirjassa on valiteltu ammusten vähäisyyttä...."

        Maailma on pullollaan sotakirjoja ja muisteloita. Sotahistorian tutkijoiden tehtävä on kaivaa kriittisesti faktat esille ja ampua myytit matalaksi. Nykyisin tiedämme yhtä sun toista. Vaikka senkin että lentäjiltä ei onnistunutkaan nuo tankkien tuhoamiset vaikka he näin uskoivat ja uskottelivat muille. Ja että talvisodassa ammuttiin käytettävissä olevaan tykkimäärään nähden yllättävän paljon ammuksia verrattuna siihen mitä fantasioita suomalaisten rumputulituksesta kesältä 1944 nykyisin kerrotaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Monessa muussakin kirjassa on valiteltu ammusten vähäisyyttä...."

        Maailma on pullollaan sotakirjoja ja muisteloita. Sotahistorian tutkijoiden tehtävä on kaivaa kriittisesti faktat esille ja ampua myytit matalaksi. Nykyisin tiedämme yhtä sun toista. Vaikka senkin että lentäjiltä ei onnistunutkaan nuo tankkien tuhoamiset vaikka he näin uskoivat ja uskottelivat muille. Ja että talvisodassa ammuttiin käytettävissä olevaan tykkimäärään nähden yllättävän paljon ammuksia verrattuna siihen mitä fantasioita suomalaisten rumputulituksesta kesältä 1944 nykyisin kerrotaan.

        Nykyisin myyttien alasampuminen on lähinnä trollausta. Nettisukupolvia ei olisi koskaan pitänyt päästää tutkijoiksi, ne ovat omasta mielestään aivan liian älykkäitä verrattuna siihen, mitä muut heistä ajattelevat.

        Niille pölvästeille tuli yllätyksenä, kun elokuva mustasta Mannerheimista ei liikuttanutkaan juuri ketään. Älyläitteet eivät teekään terävää ja älykästä, jos siellä seurana on vain oman ikäpolvensa mitääntietämättömiä, jotka eivät ole eläneet 1960- tai 1970-lukuja, jotka taas kuuluvat niiden heidän älylaitteiden kanssa kömpelöiden vanhempiensa kokemushistoriaan.

        Yksi asia ei muutu: melkoinen osa nuorisoa on käsittämättömän tietämätöntä ja tyhmää ihan riippumatta siitä, miten paljon ja miten helposti tietoa on saatavilla.


      • Anonyymi

        Siis kokijat itse sanovat, että ammuksia olisi pitänyt olla paljon enemmän tai että ne loppuivat kesken. Joku tilastovertailu siihen justjoo


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nykyisin myyttien alasampuminen on lähinnä trollausta. Nettisukupolvia ei olisi koskaan pitänyt päästää tutkijoiksi, ne ovat omasta mielestään aivan liian älykkäitä verrattuna siihen, mitä muut heistä ajattelevat.

        Niille pölvästeille tuli yllätyksenä, kun elokuva mustasta Mannerheimista ei liikuttanutkaan juuri ketään. Älyläitteet eivät teekään terävää ja älykästä, jos siellä seurana on vain oman ikäpolvensa mitääntietämättömiä, jotka eivät ole eläneet 1960- tai 1970-lukuja, jotka taas kuuluvat niiden heidän älylaitteiden kanssa kömpelöiden vanhempiensa kokemushistoriaan.

        Yksi asia ei muutu: melkoinen osa nuorisoa on käsittämättömän tietämätöntä ja tyhmää ihan riippumatta siitä, miten paljon ja miten helposti tietoa on saatavilla.

        Tunnusta pois vain että myytti siitä että "talvisodassa ei ammuttu kenttätykillä paljoa" johtui vain joukkojen ahdingosta. Olisi pitänyt ampua enemmän. Suurelta osin syyt olivat simppelit. Tykkejä olisi pitänyt olla tuplasti ja niiden kaliberi raskaampi. Itse ammusmäärät tykkiä kohden olivat yllättävänkin korkeat. 76 mm ammus lumisessa maastossa ja varsinkin metsäalueilla oli tehoton. 152 mm ammuksen massa on yli 7-kertainen kevyeen tykkiin verrattuna.


    • Anonyymi

      1990-luvulla julkaistiin tutkijoille käyttöön Luftwaffen mikrofilmatut dokumentit joissa oli lentäjien ilmavoittoväitteitä (aika tarkasti vaikka joiltakin päiviltä niittä saattoi puuttua). Pystyttiin vertaamaan lentäjien väitteitä ja liittotuneiden todellisia menetyksiä toisiinsa. Alkoi paljastua että saksalaisten kuuluisat "varmennetut ja todistetut pudotukset" ja tämä järjestelmä vuoti kuin seula. Lentäjien väitteistä suurinpiirtein vain 1/3 osa piti paikkaansa - keskimäärin. Tutkimusta on laajennettu muille rintamalla ja vanhat myytit suurista pudotuksista on nyt - kiitos avattujen arkistojen - paljastuneet vahvasti liioitelluiksi.

      Suomessa on hyvä avata myös näitä materiaalikulutustietoja ja näin on havaittu että myös talvisotaan liittyviä myyttejä voidaan alkaa oikoa. Suomalaisten ilmavoittoväitteet talvisodassa pitivät yllättävän hyvin kutinsa mutta jatkosodassa homma alkoi jo karatakin sitten lapasesta. Nykysin Venäjällä myös myönnetään että heidän lentäjiensä väitteet olivat suurelta osalta potaskaa.

      Olisi hyvä saada myös selville mikä oli neuvostoarmeijan todellinen materiaalikulutus niin talvi- kuin jatkosodastakin ja että onko sikäläisessä ammuskulutuksessa kuinka paljon liioittelua.

      Jatkosodan ilmasodan osalta näyttää siltä että myös suomalaisen ilmatorjunnan pudotusväitteissä on hyvin rankkaa liioittelua. Taisi olla niin että kesällä 1944 suomalaiset saivat vain hieman yli 30 VVS:n pilottia sotavangiksi mikä jo viittaa ettei mitään tuhannen koneen alasampumista koskaan tapahtunut. Se että repiikö joku korkkariosastolla tästä pelihousunsa on hänen oma henkilökohtainen ongelmansa. Kerrankos se nyt sattuu että on tullut vähän liioitelluksi henkeäsalpaavien ilmataistelujen pudotuslukuja.

      • Anonyymi

        Sitten vaan asiaan. Kuinka esität kansalle? Oliko Taipaleenjoen Canet-pateristo saanut tykkeihinsä ruokaa aivan riittävästi?

        Onko paljon mitta-asteikolla vähän vai enemmän? Millä mitata trollien kusetuksen määrät?

        Kaarnajoen koko talvisodan salassa pysyneet Canetit ampuivat 3700 laukausta 105 päivän aikana. Nämä 3700 laukauksen määrä päivää kohti jaettuna, tekee aivan hirveän määrän.

        Luvuksi saadaan keskimäärin noin 35 kpl päivässä, 152 mm." myyttisten" Canettien laukausta. Neljälle patterin putkelle määrä päivää kohti on huimat 9 kpl. 152 millin ammusta.

        Kysytäänpäs näin. Etten vaan tule provosoimaan ja loukkaamaan ketään arvonsa tuntevaa ammatti trollia.
        Mistä mahtoi johtua noin tuhottoman suuri ammuskulutus Taipaleenjoella Kaarnajoen patterilla?


      • Anonyymi

        Olihan Messerschmiteissä asekamerat. Näitä videoitahan on esillä. Jotain on täytynyt jäädä tallennetuksi faktoiksi eikä pelkiksi lentäjien väitteiksi.

        "Lentäjien väitteistä suurinpiirtein vain 1/3 osa piti paikkaansa - keskimäärin. "


    • Anonyymi

      Entä jos -44 ammuttinkin vähän. Suomalaisella tykistöllä on aina ollut ja tulee olemaan käsitys että ammuksia pitää säästää pahan päivän varalle. 9-10.6.-44 ei ymmärretty että se pahapäivä on käsillä. Esim Valkeasaaren lohkolla ammuttiin 9.6.-44 patteriston kranaatit loppuun ja uusia ei saatu seuraavan päivän suurhyökkäksen torjuntaan kun armeijakunnan määräämiä liikennerajoitteita ei saanut ylittää. Krannaatteja kyllä oli noin 30 000 laukausta taaempana, jotka jäivät vihollisen käsiin ja niin jäi patteriston tykitkin. Kesällä -44 tykistöä käytettiin tosissaan vasta Tali-Ihantalan taisteluissa, siellä kaikille oli tullut jo selväksi että nyt on se pahapäivä.

      • Anonyymi

        Talvella v.1940 Kaarnajoen patteristolla oli se "pahapäivä" varmasti koko talvisodan ajan.
        Kulutuslukemat neljällä Canet putkella olivat keskimäärin 9 ammusta putkea kohti päivää kohti.
        Lukemat ovat paljon kertovia, kun verrataan naapurin lähettämiin terveisiin suomalaisiin asemiin.
        Trolliarmeijan "putket" kulutuslukemineen, ovat taas täysin tämän päivän gypersotaa parhaimmillaan. Putinin Trollipajan masimointia parhaimmillaan.


      • Anonyymi

        Pelkästään 2.Divisioonan (A.E.Martola) lohkolla tykistä ampui 10.6.1944 Kannaksella yli 10 000 kranaattia. Yhtä paljon kuin Talin-Ihantalan rintaman huippupäivänä yhteensä.

        Neuvostoliittolaisen tykistöstä peräti 74% oli kevyitä 76 mm:n tykkejä kun taas suomalaisilla näiden 75-76 mm tykkien osuus oli vain 26.7%. Suomalaisilla oli siis selvästi järeämpää ja räjähdysvoimaltaan tehokkaampaa ammusta keskimäärin. Itse asiassa keskimäärin 2.5 kertaa painavammat ammukset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkästään 2.Divisioonan (A.E.Martola) lohkolla tykistä ampui 10.6.1944 Kannaksella yli 10 000 kranaattia. Yhtä paljon kuin Talin-Ihantalan rintaman huippupäivänä yhteensä.

        Neuvostoliittolaisen tykistöstä peräti 74% oli kevyitä 76 mm:n tykkejä kun taas suomalaisilla näiden 75-76 mm tykkien osuus oli vain 26.7%. Suomalaisilla oli siis selvästi järeämpää ja räjähdysvoimaltaan tehokkaampaa ammusta keskimäärin. Itse asiassa keskimäärin 2.5 kertaa painavammat ammukset.

        "kun taas suomalaisilla näiden 75-76 mm tykkien osuus oli vain 26.7%."

        Mistähän tilastosta tuokin on otettu?

        Kun taas päämajan tilastojen mukaan suomalaisilla oli kenttätykkien suhde aselevon tultua voimaan 4.9.1940, kevyt/raskaat ja järeät 594/431 kpl 58/42 % sitä ennen oli vielä enemmä kevyitä kenttätykkejä.
        Mikähän tarve tällä palstalla on taas liioitella ja toisealta vähätellä asioita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "kun taas suomalaisilla näiden 75-76 mm tykkien osuus oli vain 26.7%."

        Mistähän tilastosta tuokin on otettu?

        Kun taas päämajan tilastojen mukaan suomalaisilla oli kenttätykkien suhde aselevon tultua voimaan 4.9.1940, kevyt/raskaat ja järeät 594/431 kpl 58/42 % sitä ennen oli vielä enemmä kevyitä kenttätykkejä.
        Mikähän tarve tällä palstalla on taas liioitella ja toisealta vähätellä asioita.

        "Mistähän tilastosta tuokin on otettu?"

        Ehkä kysymys on tykkien luokistuksesta?

        Kenttätykkien luokitus oli suurinpiirtein seuraava

        Kev.kanuuna 75 - 84 mm
        Kev.haupitsi 105 - 122 mm
        Ras.kanuuna 105 mm < 200 mm
        Rask.haup. 150 mm < 200 mm
        Järeä 200 mm ->


      • Anonyymi

        Kesällä 1944 ammusvarastot putosivat merkittävästi 1½ kuukauden taisteluissa ja monille komentajille annettiin ohjeistuksia jo heinäkuussa välttää liiallista ammuskulutusta. Esim. pelkästään 76 mm tykkien ammusmäärät putosivat 1½ kuukaudessa lähes 400 000:lla 1.2 miljoonasta noin 800 000:een. 152 mm tykkien varastovajaus näytti kokonaista 40%:a.

        Jostain on vain rakennettu kertomus jonka mukaan armeijalla olisi ollut "millä mällätä". Ammustuotanto oli puskenut varastoja ylöspäin 1942-44 mutta keveiden tykkien ammuksia oli tosiasiassa heinäkuun lopulla 1944 vähemmän kuin niitä oli kesäkuun puolivälissä 1941.

        Ei mopolla mahottomia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Mistähän tilastosta tuokin on otettu?"

        Ehkä kysymys on tykkien luokistuksesta?

        Kenttätykkien luokitus oli suurinpiirtein seuraava

        Kev.kanuuna 75 - 84 mm
        Kev.haupitsi 105 - 122 mm
        Ras.kanuuna 105 mm < 200 mm
        Rask.haup. 150 mm < 200 mm
        Järeä 200 mm ->

        Tuolla perusteella kaikki puna-armeijan jv-divisioonien tykit 1944 olivat kevyitä. (Niillä oli yleensä yksi patteristo 122 mm tykkiä ja 2-3 patteristoa 76 mm kevyitä tykkejä). Puna-armeijan tykistö - kuten havaitsette - oli yllättävän kevyttä. Ylijohdon tykistöprikaatit ja divisioonat olivat eri asia mutta jopa niihinkin ympättiin mukaan 76 mm tykkejä sekä mm 120 mm heittimiä. Puna-armeijan "putkimäärä" hämää.


    • Anonyymi

      Kenttätykkien ammusten painot (esimerkkejä):

      76 mm: 6.2 kg
      105 mm: 14.9 kiloa
      114 mm 114 H/18: 15.3 kg
      120 mm 120 H/13: 20.4 kg
      122 mm: 21.8 kiloa
      150 mm: 43.5 kiloa
      203 mm 203 H/17: 116 kg (APE)

      Talvisodassa suomalaisen kenttätykistön rakenne kaliberisuudeltaan oli sama kuin puna-armeijalla oikeastaan koko sodan loppuun saakka. Noin 70% keveitä etupäässä 75-76 mm kenttätykkejä joiden ammuspaino oli hieman yli 6 kg. Jatkosodan lopussa kenttäarmeijan rintamatykkeinä 75-76 mm tykkien osuus oli pudonnut jo alle 27% mutta puna-armeijalla tämän tykin osuus kenttätykeistä oli edelleen n. 70%.

      Talvisodassa suomalaisten kenttätykkien ampumien kranaattien keskipaino oli tuskin edes 9 kg mutta jatkosodan loppuvaiheessa kuuluisissa tykistökeskityksissä jo noin 24 kiloa vaikka keveillä ammuttiin luonnollisesti suhteessa enemmän tykkiä kohden kuin raskailla. Käytännössä tuhovaikutus kolminkertaistui ja metsämaastossa jopa vieläkin enemmän sillä 75-76 mm kenttätykeillä ei metsää oikein tahtonut mennä tuhannen silpuksi kuten raskaiden patteristojen tulimyrskyllä.

    • Anonyymi

      Laatokan rannikkotykistö muodostui Järisevän rannikkolinnakkeesta ja Kaarnajoen patterista. Järisevä sijaitsi Järisevänniemessä Taipaleenjoen pohjoispuolella. Siellä oli yksi 120- ja kaksi 87-millimetristä tykkiä. Kaarnajoen patteri sijaitsi sisämaassa kilometrien päässä Kaarnajoelta Koverojan koillispuolella. Siellä oli neljä 152-millimetristä tykkiä. Laatokan rannikkotykistö antoi merkittävää tulitukea Taipaleen lohkolle.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Mannerheim-linja

      Sivut 20-28:

      http://www.rannikonpuolustaja.fi/archive/1975_3.pdf

      19. 2. vihollinen uusi hyökkäyksensä kohdistaen sen Järisevän niemeen suunnilleen samanlaisilla voimilla kuin 11. 2. ja vahvistettuna vapaaehtoisista komsomooleista kokoonpannulla 97. HiihtoP:lla. Kenttätykit suuntasivat tulensa viholliseen, sillä 120 m/m tykistä oli korkeussuuntakoneisto särkynyt kokonaan, kilpi oli murskana tykkipihalla ja lukkokin korjauksen alaisena. Vihollisen ensimmäisenä etenevät osastot olivat päässeet jo 1,5 km etäisyydelle ja hyökkäysvaunut (5 kpl) n. 1 km etäisyydelle, pääosaston ollessa 3—4 km päässä. Linnakkeen 120 m/m tykki saatiin sikäli kuntoon, että putkea myöten suunnattiin ja laukaiseminen suoritettiin lyömällä vasaralla iskuriin. Kolmannella laukauksella halkesi putki pahasti, mutta ammuntaa jatkettiin ja kuudennella laukauksella saatiin osuma hyökkäysvaunuun, joka syttyi palamaan. Toiset vaunut pyörsivät ympäri ja tempasivat jalkaväen mukaan pakoon. Kaarnajoki ja Ylläppää tulittivat samanaikaisesti vihollisen pääosastoa. Vihollinen yritti kauempana ryhmittyä uudelleen, mutta tykistötuli pakoitti sen epäjärjestyksessä perääntymään Igolkan niemen suuntaan. Koko taistelun ajan vihollinen ampui myös raskaalla tykistöllään. Järisevä menetti kaatuneena 1 miehen ja vihollinen n. 200 miestä, 2 hyökkäysvaunua ja runsaasti jv-aseita. Kannaksen lohkon tykistö osoitti pystyvänsä suojaamaan Kannaksen Armeijan vasemman sivustan. III AK:n taholta oli Kannaksen lohkon tykistö useaan otteeseen saanut tunnustusta hyvin suoritetusta työstään. Järisevän linnakkeen pommitus jatkui päivittäin sodan päättymiseen saakka. Kenttätykkipatteri suoritti voimiensa mukaan linnakkeen tulitehtävät, sillä varsinaiset linnakkeen tykit olivat jo tehtävänsä suorittaneet. Kaarnajoki, Ylläppää ja Konevitsa saivat sodan viimeisenä kuukautena kestää monia ilmapommituksia. Sulkulinnakkeet vetivät edelleen puoleensa vihollisen tykistötulta. Kannaksen Lohkon tykistö seisoi paikoillaan sodan loppuun saakka.

      • Anonyymi

        Kaarnajoen patteristoon ei suoranaisesti kohdistettu pommituksia, koska patteristo oli niin hyvin salattu ja naamioitu, ettei sitä huomattu.


    • Anonyymi

      Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2, -kirjasta, sivu 556:

      "Vertailtaessa ammuskulutusta Talvisodan ja Jatkosodan eri vaiheiden kesken, on todettava, että huolimatta aiemmin mainitusta Talvisodan ankarasta ammuspulasta, ammuttiin 30.11.1939-13.3-1940 tykkiä kohden keskimäärin 1000 laukausta. Jatkosodan kahtena ensimäisenä kuukautena vastaava luku oli noin 1400 laukausta ja kesän 1944 kriisin aikana runsaat 1000 laukausta. Luvut osoittavat vain asekohtaisen kulutuksen. Torjuntavaiheessa kesällä 1944 raskaiden aseiden laukausmäärä oli toki aivan toinen, tykkien luku oli lähes 2.5 -kertainen Talvisotaan verrattuna, ja kalipeeritkin olivat keskimäärin suurempia."

      Jokainen varmaan tietää kauankos se kesän 1944 kriisi kesti. Jatkosodassahan EI tykistön ammuksia tarvinnut kuulemma säästellä. Jopa yksittäisiä teeripaisteja voitiin hakea asemasodan aikana tykistökeskitysten tuella pois välimaastosta, sieltä EI kenenkään maalta! On Suomen historian kallein teeripaisti kuulemma...

      Talvisotahan kesti vain 105 päivää ja välissä oli aika hiljaistakin jaksoa.

      • Anonyymi

        Tuossa on se virhe että hyökkäysvaiheen 1400 ammusta/tykki käsittää ajanjakson 1.7-30.9.41 ei suinkaan "kaksi ensimmäistä kuukautta". Ja tällä jaksolla ei ainakaan Karjalan Armeijalla Laatokan pohjoispuolella ollut hiljaisia päiviä lainkaan.

        Eli lopulta tuokin 1400 ammusta /tykki hyökkäysvaiheessa onkin verrannollinen Talvisotaan sekä kesään 1944 jolloin molemmissa näissä periodeissa oli yksi hiljaisempi kuukausi.

        Talvisodan ammuskulutus tykistöllä on oikeastaan jälkipuheisiin verrattuna ollut yllättävän suuri tykkikaluston pienempi määrä huomioiden. Ongelma todellakin, kuten täällä on useaan otteeseen muut jo maininneet, on ollut raskaan kaluston vähäisyys. Toinen selvä puute oli krh-kaluston vähäinen määrä. Sitähän oli vasta jv-rykmenteillä, ei edes jv-pataljoonilla. Sodan kokemusten perusteella Suomessa siirryttiin sitten myöhemmin rauhan aikana järjestelmään jossa jo kiväärikomppanian päällikölle oli alustettuna kevyt heitinjoukkue ja pataljoonan komentajalla raskas heitinosasto.

        /// Penna Tervo


      • Anonyymi

        "Jokainen varmaan tietää kauankos se kesän 1944 kriisi kesti"

        Kannaksella 9.6-19.7.44 ja Laatokan Karjalassa 21.6-9.8.44.

        Talvisodassa oli suhteellisen rauhallinen kausi Hölmön tölväyksestä aina helmikuun ensimmäiselle viikolle asti. Kannaksella puna-armeija ampui kaikkiaan 4.5 miljoonaa kranaattia (sisältää myös krh:n) joista suutareiksi voidaan laskea varmuudella ainakin puoli miljoonaa ehkä jopa miljoona.


    • Anonyymi

      Tässä on oikeastaan aika hyvä esimerkki ettei joka asiassa pitäisi poimia sieltä täältä yksikkökohtaisia usein muistinvaraisia tai jälkeenpäin sepiteltyjä juttuja ja niillä rakentaa kokonaiskuvaa.

      Talvisodasta voimme ottaa faktat. Tiedämme tykkien määrän rintamajoukoissa eri vaiheessa ja sitten tiedämme kuinka monta ammusta tykeillä ammuttiin (yksikköjen kirjattu ammuskulutus). Tästä voimme laskea kuinka monta ammusta tykeillä KESKIMÄÄRIN on ammuttu. Ja tulos kumoaa todellakin myytin siitä että Suomen Talvisodassa olisi ammuttu jotenkin poikkeuksellisen vähän kun taas kesällä 1944 erityisesti olisi roimittu mielin määrin. Tosiasiassa siis per tykki ammuttiin molemmissa noin 3 kuukauden periodeissa lähes yhtä monta ammusta. Harhakuva siitä että Talvisodassa ammuttiin "aivan liian vähän" joutui juuri siitä kuten täällä on jo mainittu, että Talvisodassa tilanne oli puolustajien kannalta niin kamala, vihollisia niin paljon, ja tarve saada tykistön tulitukea niin valtava että miehet TOIVOIVAT että tulitukea olisi tullut paljon paljon enemmän.

    • Anonyymi

      ".....................30.11.39-13.3.40......1. 7 .-30.9.41......9.6.44-4.9.44
      pk kk.........6.000..................................2.000...........................2.400
      kp.................2.700..................................1.400..............................600
      krh...................510.....................................560...............................590
      ktyk..............1.000.................................1.400...........................1.030"


      Tilastoissa kenttätykistön ja niiden ammusten kulutusmäärät ovat relevantteja sillä mukaan ei ole laskettu muuta kuin rintamajoukkojen käytössä olleiden patteristojen ja patterien tykit, siis tositoiminnassa olleet.

      Sen sijaan kiväärien, konekiväärien, pikakiväärien ja eteenkin konepistoolien kulutuksessa on selvä harha sillä niissä ennenkaikkea olisi pitänyt kohdistaa kulutus juuri taistelujoukkojen asemääriin. Konepistooleja oli Suomen armeijalla käytössä kesällä 1944 jo peräti 52 000 kpl mutta laskekaa itse kuinka moni niistä oli taistelujoukkojen sotilailla. Nimittäin kiväärikomppanian kiväärijoukkueiden jokaisella ryhmällä oli jatkosodan alussa vain yhdellä miehellä kp mutta vuonna 1944 jo kolmella miehellä. Jos oletettaisiin että joukkueenjohtajalla sekä ryhmänjohtajilla olisi ollut myös kp:t olisi 40 miehen joukkueella ollut silloin 13 konepistoolia, komppanialla 40, pataljoonalla jääkärijoukkue huomioiden 133. Pataljoonia jotka olivat kiinni taisteluissa n. 120 jolloin rintamajoukoille voidaan laskea olleen n. 15 000 konepistoolia, siis vain 30% konepistoolimäärästä joka on ilmoitettu 52 000:ksi.

      On täysin selvä asia että jatkosodan alussa, talvisodasta nyt puhumattakaan (jolloin konepistooleja olisi tarvittu kaikkein eniten) aivan ylivoimainen enemmistö konepistooleista annettiin rintamajoukoille, eteenkin taistelujoukoille ja varsinkin kiväärijoukkueille.

    • Anonyymi

      Kranaatteja kyllä ammuttiin rajusti Kuhmossa mutta Summaan niitä ei enää riittänyt. Siellä koetettiin torjua konekiväärien kaaritulella neukun suuria joukkojen keskityksiä alle kilometri rintamasta kun kranuja ei ollut.

      • Anonyymi

        Höpö-höpö.

        Armeijan ja raskaan tulen painopiste oli Kannaksella. Koko Talvisodan kulutus oli noin
        782 000 tykistön ja heittimistön laukausta eli noin 7 800/vrk.
        Kuhmon mainostetussa tulivalmistelussa ammuttiin siis usean päivän aikana yhteensä noin yhden vrk:n kulutus .

        Kannaksella ammuttiin päivittäin 5000-6000 ls. Määrä oli täysin riittämätön, toisin kuin palstalla todistellaan. Kuhmon kranaattien käyttö Summassa ei olisi muuttanut tilannetta miksikään. Siellä ammuttiin koko sodan ajan enemmän kuin missään muualla. Siellähän oli Kannaksen painopiste.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Höpö-höpö.

        Armeijan ja raskaan tulen painopiste oli Kannaksella. Koko Talvisodan kulutus oli noin
        782 000 tykistön ja heittimistön laukausta eli noin 7 800/vrk.
        Kuhmon mainostetussa tulivalmistelussa ammuttiin siis usean päivän aikana yhteensä noin yhden vrk:n kulutus .

        Kannaksella ammuttiin päivittäin 5000-6000 ls. Määrä oli täysin riittämätön, toisin kuin palstalla todistellaan. Kuhmon kranaattien käyttö Summassa ei olisi muuttanut tilannetta miksikään. Siellä ammuttiin koko sodan ajan enemmän kuin missään muualla. Siellähän oli Kannaksen painopiste.

        Todettakoon,että II AK:n rintamaa Summassa tuki 7 patteristoa, joista 3 raskasta eli käytössä olleen raskaan tykistön pääosa.
        Murtovaiheessa 3. D:aa tuki tuosta tykistöstä pääosa eli 5 pstoa, joista 2 raskasta.


    • Anonyymi

      Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2, -kirjasta, sivu 556:

      "Vertailtaessa ammuskulutusta Talvisodan ja Jatkosodan eri vaiheiden kesken, on todettava, että huolimatta aiemmin mainitusta Talvisodan ankarasta ammuspulasta, ammuttiin 30.11.1939-13.3-1940 tykkiä kohden keskimäärin 1000 laukausta. Jatkosodan kahtena ensimäisenä kuukautena vastaava luku oli noin 1400 laukausta ja kesän 1944 kriisin aikana runsaat 1000 laukausta. Luvut osoittavat vain asekohtaisen kulutuksen. Torjuntavaiheessa kesällä 1944 raskaiden aseiden laukausmäärä oli toki aivan toinen, tykkien luku oli lähes 2.5 -kertainen Talvisotaan verrattuna, ja kalipeeritkin olivat keskimäärin suurempia."

      Jokainen varmaan tietää kauankos se kesän 1944 kriisi kesti. Jatkosodassahan EI tykistön ammuksia tarvinnut kuulemma säästellä. Jopa yksittäisiä teeripaisteja voitiin hakea asemasodan aikana tykistökeskitysten tuella pois välimaastosta, sieltä EI kenenkään maalta! On Suomen historian kallein teeripaisti kuulemma...

      Talvisotahan kesti vain 105 päivää ja välissä oli aika hiljaistakin jaksoa.

    • Anonyymi

      Kuhmossa ammuttiin päivässä 5 000 kpl, Summassa 50 ! Se kertoo jotakin.

      • Anonyymi

        Summassa oli enemmän patteristoja kuin Kuhmossa pattereita. Ammuspula rajoitti toimintaa,mutta päivittäin ammuttiin yleensä 3 000- 4000 laukausta.Siis hyökkäystaistelujen aikana joka päivä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Summassa oli enemmän patteristoja kuin Kuhmossa pattereita. Ammuspula rajoitti toimintaa,mutta päivittäin ammuttiin yleensä 3 000- 4000 laukausta.Siis hyökkäystaistelujen aikana joka päivä.

        -----päivittäin ammuttiin yleensä 3 000- 4000 laukausta.Siis hyökkäystaistelujen aikana joka päivä.-----

        Satua alusta loppuun. Summassa koetettiin häiritä naapurin tiheitä joukkojen keskityksiä konekiväärien kaaritulella koska kranuja ei ollut. Ei tälläiseen hätäratkaisuun olisi turvauduttu jos kranuja olisi ollut joka päivälle tuhansia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        -----päivittäin ammuttiin yleensä 3 000- 4000 laukausta.Siis hyökkäystaistelujen aikana joka päivä.-----

        Satua alusta loppuun. Summassa koetettiin häiritä naapurin tiheitä joukkojen keskityksiä konekiväärien kaaritulella koska kranuja ei ollut. Ei tälläiseen hätäratkaisuun olisi turvauduttu jos kranuja olisi ollut joka päivälle tuhansia.

        Konekiväärien kaaritulella yitetiin saada lisää tehoa torjuntaan. Sitähän oli rauhan aikana harjoiteltu,koska saksalaiset olivat sitä kokeilleet.

        Silti Summaa tuki koko ajan noin 7 patteristoa, joilla oli ammuksia joka päivälle,mutta enemmän olisi saanut olla. Pahimpina päivinä kyettiin ampumaan vain torjunnat ja paukut loppuivat, vaikka hyökkäys ei.


    • Anonyymi

      Canet 152/45 tykeistä sen verran, että 1000 laukausta putkelle oli likimain sen elinikä. Suuren lähtönopeuden (noin 900 m/s) takia putket kului aika nopeasti. Kun Kaarnajoen 4 tykkiä ampuivat yhteensä n. 3000 laukausta ne oli käytännössä ammuttu lähes loppuun putkiensa osalta.

      http://www.rannikonpuolustaja.fi/rp302/kmaa.htm

      Kaarnajoki

      " Kaarnajoen nelitykkinen 152/45-C patteri valmistui vuonna 1937. Tykit hajaryhmitettiin nelikulmion muotoisesti 150 – 250 metrin päähän toisistaan. Tykkien ryhmitysalueen sisään rakennettiin puiset tulenjohto- ja mittaustornit. Linnakkeelle rakennettiin myös kasarmi, vartiopäällikön asunto, tiilinen ampumatarvikevarasto ja joitakin muita rakennuksia. Patterin rauhan ajan numero oli 79. Patteri. Paikallinen väestö puhui tavallisesti Sakkolan patterista.
      Timo Pesonen on kuvannut yksityiskohtaisesti vuonna 1954 painetussa RtUy:n julkaisussa Tykistöpatterin hajaryhmitys Kaarnajoen patteria ja sen toimintaa talvisodassa. Pesonen esittelee patterin topografista asemaa: ”K-joki, kuten linnaketta lähellä kulkevan Kovero-ojan eli Kaarnajoen mukaan nimitettiin, sijaitsi Metsäpirtin ja Sakkolan rajalla – Etäisyys Taipaleenjokeen ja Suvannon länsirintamaan, missä Talvisodan aikainen pääpuolustuslinja, ns Mannerheimlinja, kulki, vaihteli 6-8 km. Lyhin etäisyys Laatokan rantaan oli n 4 km. Kuten oheisesta karttaluonnoksesta näkyy, ei varsinainen linnakealue poikennut ympäröivästä verrattain yksitoikkoisen tasaisesta, tälle seudulle tyypillisestä hiekkakangasmaastosta, jossa siellä täällä oli pienehköjä, verrattain kovapohjaisia soita. ”
      Kaarnajoen patteri sijaitsi siis verraten kaukana Laatokasta. Itse patterialueella olevaa puista tulenjohtotornia ei tositilanteessa kyetty käyttämään tulenjohtoon. Kaarnajoelta suoritetut meriammunnat johdettiinkin Järisevän, Ylläppään ja Taipaleenjoen suun mittausasemista.
      Kaarnajoen patteri ampui 316:ssa taisteluammunnassa yhteensä miltei tasan 3000 kranaattia. Patterin maalit olivat Taipaleen virran eteläpuolella Metsäpirtin alueella, Taipaleenvirran ylityspaikoilla sekä Terenttilän niemen alueella. Lisäksi patteri suoritti ammuntoja ilmamaaleihin. Sodan alussa yksi meriammunta suoritettiin Saunasaaren alueella oleviin kuljetusaluksiin. Kaarnajoen patteri oli myös mukana torjumassa jäitse tapahtuvia panssarivaunujen hyökkäyksiä Ylläppäänniemeen 11.2. ja Järisevän patterille 19.2.1940.
      Hajaryhmitetty ja naamioitu patteri pysyi hyvin suojassa aina maaliskuun alkuun asti. Sanottiinkin, että kun Kaarnajoki ampui, niin Järisevälle kostettiin. 1.3.40 Kaarnajoen patterialueelle kohdistui kuitenkin tulimyrsky. Hajaryhmitys ja lujat linnoitteet osoittivat nyt lopullisesti merkityksensä. Lisäksi hiekkainen kangasmaasto vaimensi alueelle iskeytyvien kranaattien räjähdysvoimaa. varsinaisia tykkiasemia eivät maaliskuun alun tuli-iskut vaurioittaneet. Talvisota kulki loppuaan kohti. Kaarnajoen tykkien irrotus ja siirto taaemmas aloitettiin 11.3. Siirto muuttui rauhanteon myötä kaluston evakuoinniksi Savonlinnan alueelle.
      Taipaleenjoen pohjoispuolelle lähelle entistä Kaarnajoen patteria siirrettiin jatkosodan aikana toukokuussa 1943 Saunaniemestä kaksi 152 millimetrin merikanuunaa. Patteri sai nimekseen Kaarnajoki II. Tämän patterin tykit siirrettiin vuoden 1944 toukokuussa Ääniselle. Vanhoihin talvisodan aikaisiin asemiin sijoitettiin kesäkuun lopulla kolme kuuden tuuman Canet-tykkiä. Tykit ehtivät olla asemissaan vajaat kaksi viikkoa. Ne siirrettiin 8.7. mennessä Kurkijoen Kurkiniemeen. "

      http://perinneyhdistys.suntuubi.com/?cat=18

    • Anonyymi

      Talvisodan aikana, tai ainakaan sen alussa edes suomalaisella pataljoonalla ei ollut kranaatinheittimiä. Vasta rykmenttiportaassa oli. Jatkosodassa sen sijaan pataljoonalla oli krh-joukkue ja rykmentillä raskas heitinkomppania (osassa jatkosodan alussa kuitenkin ainakin osa heittimistä keveitä koska raskaita heittimä alettiin saada vasta Välirauhan aikana).

      Noilla keveillä heittimillä on ammuttu keskimäärin lähes yhtä monta ammusta kuin jatkosodan hyökkäys ja vetääntymisvaiheiden taisteluissa. Mutta toisaalta ero lienee ollut suurempi sillä yleensä keveillä heittimillä ammuttiin lukumääräisesti enemmän kuin raskailla. Varmasti kesällä 1944 keveillä heittimillä on ammuttu runsaasti enemmän kuin vain jotain 600 kranaattia.

      Sama koskee tietenkin myös tykistöä. Keveillä 75-76 mm tykeillä ammuttiin keskimäärin enemmän ammuksia kuin raskailla, olihan niiden tuliannoksetkin isompia (taisi olla 100 ja raskaimmilla 20-40 ammusta).

      Voikin olla niin että kun Talvisodassa keveillä tykeillä on ammuttu esim noin 1 200 ammusta on niillä jatkosodan viimeisenä kesänä voitu ampua hyvinkin 2 000 ammusta. Näissä vertailussa tulee vain ilmi se että ei pidä samaistaa sen paremmin 81 mm:n heitintä 120 mm:n heittimeen kuin 76 mm:n kenttätykkiä 122-155 mm:n raskaisiin tykkeihin. Kyse on lopultakin melkein kuin kahdesta eri maailmasta.

      Toisaalta - hyväksyn näkemyksen ettei pidä paikkaansa väite ettei Talvisodassa olemassa olevilla kenttätykeillä olisi ammuttu. 1 000 ammusta per olemassa oleva tykki oli ne sitten etupäässä keveitä kyllä kumoaa väitteen. Valitettavasti se etulinjan miehille usein ei riittänyt. Joskus kuten Taipaleen tapauksessa tuo tykistön tulituki oli riittävän tehokasta.

      /// Penna Tervo

      • Anonyymi

        Eli tuhat laukausta/tykki. Sehän tekee 10 laukausta päivässä. Joten kyllä ammuttiin tykeillä.
        Taipaleella ammuttiin 57 000 laukausta talvisodan aikana. Jos olisi ammuttu vain viidesti päivässä suomalaisella tykillä, niin siltikin väite ettei talvisodassa ammuttu tykeillä kumoutuu kertakaikkiaan. Mistäs tällainen keskustelu kumpuaa?

        Suhteutetaan.
        Kuinkas venäläiset? Venäläiset ampuivat helmikuussa parhaimpina päivänä kolmessa päivässä kranatteja 100 000 kpl. Silti Taipaleen rintama säilyi murtumattomana sodan loppuun asti.

        """"1 000 ammusta per olemassa oleva tykki oli ne sitten etupäässä keveitä kyllä kumoaa väitteen. """"


    • Anonyymi

      Mikä tämmöinen Historia -palsta on, jossa Sensuuri poistaa tekstit joissa on linkkejä kiinnostaviin juttuihin. MIKSI NÄIN ???

      TAIPALE-JÄRISEVÄN HAAVOITTUNUT 120 mm TYKKI

      Talvisodan toisena päivänä alkoi tämä putki ulvahdella ja 6.12.1939 se ampui 162 laukausta torjuen vihollisen hyökkäyksen Vuoksen yli. Samana päivänä alkoi patteriin kohdistua vihollisen terässade, mikä jatkui sodan loppuun asti. Patteria vastaan ammuttiin yli 100000 laukasta ja tykistötulen kiivaus kohosi ajoittain 100 laukkaukseen minuutissa.

      Helmikuun 1940 ankarissa torjuntataisteluissa tykki sai useita osumia, se hautautui soraan suuntaus- ja lukkolaitteiden vaurioituessa. Silti se osallistui helmikuun 19 päivänä jäätaisteluun, jolloin sen putkeen ilmestyi halkeama. Tästä huolimatta ammuntaa jatkettiin ilman suuntauslaitteita putkea pitkin tähdäten, laukaisemisen tapahtuessa vasaralla iskien. Täysosuma vihollisen hyökkäysvaunuun muutti hyökkäyksen lopulliseksi paoksi.

      Tässä taistelussa tykki ampui viimeisen 648:n laukauksensa joka räjähti putken suussa. Taistelujen tauottua otettiin tämä tykki mukaan todisteeksi siitä sitkeydestä, millä kaikki aselajit Taipaletta puolustivat. Vasta rauha luovutti Taipaleen viholliselle.

      Väliaho Olavi Laatokan puolustajat. Karjalan Kirjapaino Oy, 1995, 349 kuva- ja karttasivut s., 1.p.
      Tästä kirjasta löytyy Järisevän kuuluisan (Vickers- ?) Armstrong 120 mm tykin tarina sivulta 72 alkaen.

      Toinen mainio kirja on Tyyntä ja myrskyä - Taistelutarinoita rannikolta -kirja.
      Siinä on 13 juttua Laatokalta ja mm. sen linnakkeista ja tietenkin se tarina kuuluisasta Järisevän Armstrong -tykistä, joka tänäänkin on putki haljenneena esillä Suomenlinnassa! Järisevän patterin kuuluisimman tykin tarina löytyy alun perin juuri tästä Tyyntä ja myrskyä -kirjasta itsensä aseteknikko V. Tähkäpään kertomana. Mielestäni juuri tämä samainen Tähkäpää oli se sama tarinan "aseseppä", joka viilasi vihollistulituksissa ja -pommituksissa romuttuneen tykin lukon kuntoon ja suoritti tykillä sen viimeiseksi jääneen "vasara-ammunnan". Hän laittoi "omatekoisen varanallipiikin", jota hän sitten vasaralla käytteli kunnes yksi venäläinen panssari sai täysosuman ja niin tämä 19.2.1940 jään yli alkanut venäläisten panssarein tuettu hyökkäys Laatokalta Taipaleen rintaman sivustaan / selustaan torjuttiin. Tässä viimeisessä ammunnassa Armstrong 120 mm- tykin putki halkesi ja sillä ammuttiin vielä senkin jälkeen. Vihon viimeisellä laukauksella, eli n:o 648 ammus räjähti putken suussa. Talvisodan lopussa rikkonainen tykki haluttiin kuljettaa Suomeen muistoesineeksi.

      Tyyntä ja myrskyä - Taistelutarinoita rannikolta
      Simonen N. - Valkama E-V. - Perkki J. - Silvast P.
      Rannikkotykistön Upseeriyhdistys, 1953, 240 kartta s., 1. p

      Tähkäpään osuus aseseppänä tykin korjaukseen, ammuntoihin ja lopulta evakuointiin vahvistetaan Laatokan puolustajat -kirjassa.
      Väliaho Olavi Laatokan puolustajat. Karjalan Kirjapaino Oy, 1995

      Laatokan linnakkeista hyvä kooste:

      http://perinneyhdistys.suntuubi.com/?cat=20

      • Anonyymi

        Mikä tämmöinen Historia -palsta on, jossa Sensuuri poistaa tekstit joissa on linkkejä kiinnostaviin juttuihin. MIKSI NÄIN ???

        Laatokan rannikkotykistö muodostui Järisevän rannikkolinnakkeesta ja Kaarnajoen patterista. Järisevä sijaitsi Järisevänniemessä Taipaleenjoen pohjoispuolella. Siellä oli yksi 120- ja kaksi 87-millimetristä tykkiä. Kaarnajoen patteri sijaitsi sisämaassa kilometrien päässä Kaarnajoelta Koverojan koillispuolella. Siellä oli neljä 152-millimetristä tykkiä. Laatokan rannikkotykistö antoi merkittävää tulitukea Taipaleen lohkolle.

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Mannerheim-linja

        Rannikon puolustaja nro 3/1975

        Sivut 20-28:

        http://www.rannikonpuolustaja.fi/archive/1975_3.pdf

        19. 2. vihollinen uusi hyökkäyksensä kohdistaen sen Järisevän niemeen suunnilleen samanlaisilla voimilla kuin 11. 2. ja vahvistettuna vapaaehtoisista komsomooleista kokoonpannulla 97. HiihtoP:lla. Kenttätykit suuntasivat tulensa viholliseen, sillä 120 m/m tykistä oli korkeussuuntakoneisto särkynyt kokonaan, kilpi oli murskana tykkipihalla ja lukkokin korjauksen alaisena. Vihollisen ensimmäisenä etenevät osastot olivat päässeet jo 1,5 km etäisyydelle ja hyökkäysvaunut (5 kpl) n. 1 km etäisyydelle, pääosaston ollessa 3—4 km päässä. Linnakkeen 120 m/m tykki saatiin sikäli kuntoon, että putkea myöten suunnattiin ja laukaiseminen suoritettiin lyömällä vasaralla iskuriin. Kolmannella laukauksella halkesi putki pahasti, mutta ammuntaa jatkettiin ja kuudennella laukauksella saatiin osuma hyökkäysvaunuun, joka syttyi palamaan. Toiset vaunut pyörsivät ympäri ja tempasivat jalkaväen mukaan pakoon. Kaarnajoki ja Ylläppää tulittivat samanaikaisesti vihollisen pääosastoa. Vihollinen yritti kauempana ryhmittyä uudelleen, mutta tykistötuli pakoitti sen epäjärjestyksessä perääntymään Igolkan niemen suuntaan. Koko taistelun ajan vihollinen ampui myös raskaalla tykistöllään. Järisevä menetti kaatuneena 1 miehen ja vihollinen n. 200 miestä, 2 hyökkäysvaunua ja runsaasti jv-aseita. Kannaksen lohkon tykistö osoitti pystyvänsä suojaamaan Kannaksen Armeijan vasemman sivustan. III AK:n taholta oli Kannaksen lohkon tykistö useaan otteeseen saanut tunnustusta hyvin suoritetusta työstään. Järisevän linnakkeen pommitus jatkui päivittäin sodan päättymiseen saakka. Kenttätykkipatteri suoritti voimiensa mukaan linnakkeen tulitehtävät, sillä varsinaiset linnakkeen tykit olivat jo tehtävänsä suorittaneet. Kaarnajoki, Ylläppää ja Konevitsa saivat sodan viimeisenä kuukautena kestää monia ilmapommituksia. Sulkulinnakkeet vetivät edelleen puoleensa vihollisen tykistötulta. Kannaksen Lohkon tykistö seisoi paikoillaan sodan loppuun saakka.


    • Anonyymi

      Talvisodan alkaessa tykkimallien ja kaliiperien suuri määrä pahensi tilannetta entisestään - mm. ampumatarvikkeiden ja varaosien, eli huollon kannalta. Kenttätykistöllä oli käytössä 18 erilaista tykkiä ja 8 eri kaliiberia.

      ”Kenttätykkien jakautuma oli seuraavanlainen: – kenttäkanuunat 75-76 milliä 306 kpl ja 107 milliä 10 kpl sekä kenttähaupitsit 120-122 milliä 72 kpl ja 150-155 milliä 32 kpl. Kaikki edellä mainitut tykit olivat jousto­lavettisia. Lisäksi oli käytössä 73 kpl vanhoja jäykkäla­vettisia tykkejä.

      Ampumatarvikkeet jakautuivat seuraavasti: – 76 millin laukauksia 205.808 kpl, 107 millin 5.139 kpl, 122 millin 43.487 kpl, 150 millin 6.000 kpl sekä 155 millin 16.944 kpl.

      Sotasaaliina saatiin 89 kpl 75-90 millistä kenttäkanuunaa, 35 kpl 105-122 millistä kenttähaupitsia ja 14 kpl 150-155 millistä kenttähaupitsia eli yhteensä 138 tykkiä, joista ehdittiin sodan aikana kunnostaa omaan käyttöön 44 sotasaalistykkiä.”

      • Anonyymi

        "Talvisodan alkaessa tykkimallien ja kaliiperien suuri määrä pahensi tilannetta entisestään"

        Ja silti niillä ammuttiin kenttätykkiä kohden lähes yhtä paljon kuin kesällä 1944.


    • Anonyymi

      Lapsikin varmaan ymmärtää, että maaleja oli aivan helvetin paljon. Talvisodassa siis ammuttiin suuret määrät patruunoita.

      Suurin vuorokausikulutus oli 3 280 laukausta helmikuussa 1940, laukausmäärän vähäisyyttä kuvastaa se, että se olisi voitu ampua puolessa tunnissa. Raskaita tykkejä oli vain 70, eikä hankisessa maastossa kannattanut ampua kevyillä tykeillä.

      Venäläisten tuliasemista ja ryhmityspaikoista tunnettiin 250, mutta pystyttiin tulittamaan vain 80, koska oli vain 2 raskasta patteristoa. Patteriston tuliannoksen määrä saattoi tuplaantua talvisodasta, mikä tarkoittaa kuusinkertaista määrää terästä maalia kohden, jonka peitto oli laajentunut useaan hehtaariin eli semmoiselle joka ymmärtää, miten maalien tuhoamis- lamauttamisiskut toteutetaan, on muutos aivan selkeä talvisodasta.missä ammuttiin pattereittain.

    • Anonyymi

      Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta, Ruotsin kautta...

      Talvisodan historia 1-4, osa 4, s. 302-304

      s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskussa saatiin 157 700"

      Ja sitten sivulla 304 lukeekin näin: "Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta, mutta niistäkin sytyttimt saapuivat vasta 12.3, koska ne oli kuormattu eri vaunuihin kuin kranaatit ja niiden lähettäminen oli myöhästynyt."

      Ruotsistahan ne tulivat ja naapurin hurrit teki luultavasti tahallaan tuon sytytintempun. Saksaa ja NL:a ei haluttu ärsyttää liiallisella asemyynnillä Suomeen. Viivästämällä sytyttimet saatiin haluttu tulos eli ammukset ei vaikuttaneet sodan kulkuun! Rauha kun tehtiin heti seuraavana päivänä eli 13.3.1940.

      Talvisodasta muistamme kuinka Ruotsin kunnia vaati sitä pysymään erillään sodasta.

      Kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:

      http://www.histdoc.net/historia/1940-02-19.html

      "Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet."

      Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös: Pauli Kruhse.

      • Anonyymi

        Tuokin idiootti toistelee samaa hölynpölyä loputtomiin.

        Göring nimenomaan antoi Ruotsille luvan antaa vapaaehtoista apua,mutta virallinen tuki olisi sodan syy. Ruotsille luvattiin korvaus toimitetuista aseista.

        Ei Saksaakaan innostanut ajatus Puna-armeijasta Tornionjoella ja Pohjanlahdella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuokin idiootti toistelee samaa hölynpölyä loputtomiin.

        Göring nimenomaan antoi Ruotsille luvan antaa vapaaehtoista apua,mutta virallinen tuki olisi sodan syy. Ruotsille luvattiin korvaus toimitetuista aseista.

        Ei Saksaakaan innostanut ajatus Puna-armeijasta Tornionjoella ja Pohjanlahdella.

        ##Tuokin idiootti toistelee samaa hölynpölyä loputtomiin.##

        Vaan eipä olekaan hölynpölyä. Lue Talvisodan historia -kirjasta ihan itse tuokin juttu.

        Talvisodan historia 1-4, osa 4, s. 302-304

        s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskuussa saatiin 157 700"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ##Tuokin idiootti toistelee samaa hölynpölyä loputtomiin.##

        Vaan eipä olekaan hölynpölyä. Lue Talvisodan historia -kirjasta ihan itse tuokin juttu.

        Talvisodan historia 1-4, osa 4, s. 302-304

        s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskuussa saatiin 157 700"

        Ei sytytinten matka kestä Ruotsista kuorma-autolla kuin päivän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ##Tuokin idiootti toistelee samaa hölynpölyä loputtomiin.##

        Vaan eipä olekaan hölynpölyä. Lue Talvisodan historia -kirjasta ihan itse tuokin juttu.

        Talvisodan historia 1-4, osa 4, s. 302-304

        s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskuussa saatiin 157 700"

        Hölynpölyä on väite ruotsalaisten tahallisesta teosta, jotta Suomi tekisi rauhan.
        Siitä eivät ruotsalaiset junamiehet ja materiaalinkuljettajat tienneet mitään.

        Eikä Talvisodan historia tuollaista esitä.


    • Anonyymi

      Ruotsi oli tosiasiassa Natsi-Saksan kanssa kimpassa melkein koko sodan ajan. Maassa oli paljon enemmän natsimielistä älymystöä kuin Suomessa.

      • Anonyymi

        Ei ollut. Ruotsi oli tiukasti puolueeton,mutta myötäili Saksaa sen ollesa voimissaan. Myötäily loppui Stalingradin tappioon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ollut. Ruotsi oli tiukasti puolueeton,mutta myötäili Saksaa sen ollesa voimissaan. Myötäily loppui Stalingradin tappioon.

        Ruotsi toimitti vielä 1944 rautamalmia ja kuulalaakereita ym Saksan tarvitsemaa materiaalia. Ruotsi de facto oli Saksan liittolainen. Tästä ruotsalainen historioitsija Peter Englund on kirjoittanut paljonkin.


    • Anonyymi

      Suomen Talvisodan poliittisella ja kansainvälispoliittisella rintamalla alkoi tapahtua jo siinä vaiheessa kolme viikkoa sodan alkamisen jälkeen, kun osoittautuikin ettei homma ollutkaan niin helppoa puna-armeijalle, että muutkin suurvallat äkkiä alkoivat kiinnostua sodasta. Kullakin oli tietenkin oma lehmä ojassa, sillä suomalaisten asia ei tietenkään sinänsä kiinnostanut pätkääkään brittejä, ranskalaisia ja saksalaisia.

      Ja eteenkin 1940 helmikuun alusta kiinnostus kiihtyi päivä päivältä. Saksan hermostuminen kasvoi ja Hitler antoi Falkenhorstille (Suomen asiantuntija) valmistella Norja-operaatiota. On mitä ilmeisintä että Saksa ei halunnut sen paremmin Suomen romahtavan kuin jatkavan sotaa. Saksan etu oli että Suomi tekee rauhan NL:n kanssa. Tämän viestitti Göring Kivimäen kautta Helsinkiin.

      Göring:

      "Herra Kivimäki. Pyydän. Tehkää rauha. Takaan että lähitulevaisuudessa tulette vielä saamaan kaiken menettämänne ja vielä enemmän."

      Tämän viestin Kivimäki toi Helsinkiin ja Suomi alkoi valmistautua kovaankin rauhaan. Sekä tulevaan Jatkosotaan, Saksan rinnalla.

    • Anonyymi

      Puolustusministeri Niukkasen muistelmakirjassa hän kertoo täytenä totena, ettei mitään Tykistön ammuspulaa ollut olemassakaan ja että tykistön ammuksia oli Talvisodan lopussa paljon enemmän kuin sen alussa! 

      Onko Niukkanen valehtelija? Entäpä jos hän onkin OIKEASSA? Mitään ammuspulaa EI kenties ollutkaan!

      Tällaisia kuvauksia saamme lukea monistakin kirjoista: "Suomalainen tykistö odotteli putket kohmeessa mitä tekisi 3-5 ammuksen päiväannoksellaan, oliko havaittu maali riittävän "lihava" ja oliko tilanne riittävän kriittinen, jotta vähäisiä ammuksia saataisiin käyttää?" 

      Tähän verrattuna tuntuu kornilta lukea esim. Kuhmossa samanaikaisesti tehtyjä yrityksiä venäläisten mottien tuhoamiseksi. Näissä tulivalmisteluissa käytettiin USEITA TUHANSIA LAUKAUKSIA, vieläpä useampaankin kertaan!

      Talvisodan Summan murtumisen jälkeen tehdyssä vastahyökkäyksessä sanotaan tehdyn Talvisodan suurin tykistön tulivalmistelu noin 2000 laukauksella. Tämä tieto siis onkin valetta. 

      Talvisodan suurimmat tykistön tulivalmistelut ammuttiin siis sodan viimeisinä päivinä Kuhmon ns. varmoihin venäläismotteihin.

      Mitä enemmän lukee juttuja Talvisodan tapahtumista, niin sitä kummallisempia asioita sieltä tulee esiin. Tuo väitetty tykistön ammuspula on eräs sellainen ikiaikainen myytti. 

      Oliko ammuspula todellinen vai oliko kyse jostain muusta? Ammuksia oli melko vähän alun perinkin, mutta oliko tuo tuotannon suuruinen rajoitus välttämätöntä?

      Talvisodassahan kenttätykkejä oli noin 500 ja päivittäinen ammustuotanto oli parhaimmillaankin vain noin 5000 luokkaa. Tästä saatiin se tiukka "ammusnormi" 3-5 kpl per tykki per päivä. Osa tuotantoa saatiin siis jopa varastoonkin.
      Kaikkia ammustyyppejä ei taidettu kuitenkaan valmistaa, vain tärkeimiä.

      Kuitenkin kaikenlaisia ammuksia ostettiin koko ajan ulkomailta ja niitä jopa tuotiinkin Talvisota-aikana Suomeen. Etenkin Ruotsista.

      Mitäs mieltä olet tuosta väitetystä Talvisodanaikaisesta tykistön ammuspulasta?

      • Anonyymi

        Täällä suunnalla rintamaa ei ollut pulaa tykistön ammuksista. Tosin Suomen Kenttätykistön Historia ja Siilasvuon muistelmat väittää ammuspulan vallinneen täälläkin, mutta yllättävästi sitä amitsuunia tuntui löytyneen!

        Tehtiinkö Talvisodan tykistötulitusennätys
        1-2.3.1940 ja 11-12.3.1940 Kuhmossa?

        Lähde: Talvisotakronikka, Gummerus 1989, sivu 161

        Esikuntakukkula Kuhmon Saunajärven Luelahden kolmoismotissa tuhottiin kahden päivän tykistötulituksen jälkeen. Mottiin ammuttiin noin 3000 kranaattia mm. viidellä kenttäkanuunalla.

        Sivu 170:

        Seuraavaa osaa kolmoismotista vallatiin heti perään: Luelahti itäistä yritettiin vallata kolmeen eri otteeseen. 1.kerran tykistövalmistelusta ei ole tarkkaa mainintaa. Toista vaihetta valmisteltiin vuorokausi (ammusmäärää ei ilmoiteta). Kolmannessa vaiheessa siihen varattiin 1500 ammusta ja aikaa vuorokausi...

        Sama kirja sivu 179:

        Kuhmon Saunajärven Luelahti Läntinen jäi valtaamatta!

        Hävitystuleen ja valmisteluun oli varattu 7300 ammusta. Tulitus aloitettiin 11.3.1940 kanuunoiden pst-tykin ja yhden viholliselta vallatun haupitsin suora-ammunnalla. Seuraavana aamuna siihen yhtyi patteristo ja vähän ennen hyökkäyshetkeä neljän joukkueen kranaatinheittimet...

        Motin valtaus jäi hieman kesken rauhan saapumisen vuoksi. Valtaajat pääsivät 30m:n päähän ensimäisistä taisteluhaudoista...


      • Anonyymi

        Venäläinen tykistö ampui Taipaleenjoella helmikuussa kolmena päivänä 100 000 ammusta. Suomalainen tykistö ampui samalla rintamalla, koko talvisodan aikana (105 pv.) 57 000 ammusta.
        Mitä mieltä olette alla olevasta kysymyksestä?

        " Kuitenkin kaikenlaisia ammuksia ostettiin koko ajan ulkomailta ja niitä jopa tuotiinkin Talvisota-aikana Suomeen. Etenkin Ruotsista.
        Mitäs mieltä olet tuosta väitetystä Talvisodanaikaisesta tykistön ammuspulasta? "


    • Anonyymi

      Jatkosodan viimeisenä kesänä heinäkuussa 1944 Laatokan Karjalassa suomalaisjoukkoja komentaneille kenraaleille annettiin ohjeita säästää tykistöammuksia. Mm 150-155 mm ammuksissa oli lähes 50% vajaus. Sen sijaan poistettavaksi suunniteltujen 75-76 mm tykkien ammuksia oli vähän liikaakin. Ammuksvarasto alkoi kasvaa vasta Ilomantsin taistelujen loputtua kun kulutusta säännösteltiin.

      Suomen ammustuotannossa olikin omituisia vääriä painotuksia. Tuotettiin liian pitkään jo poistettavien aseiden ammuksia. It-ammuksia liikaa. Pst-kiväärien paukkuja käsittämättömästi vaikka aseen taisteluarvo marginaalinen. Esimerkkejä pilvin pimein

    • Anonyymi

      Heinäkuussa 1944 sai kenraali A.E.Martola ohjeistuksen säästää tykistön ammuksia. Talvi- ja jatkosodan ammustutkimuksessa havaittiin että juuri niitten tykkien joiden osuus ja määrät olivat kasvussa oli ammuksissa vajausta kesällä 1944. Eräissä kokoluokissa vajaus oli vielä syyskuun alussa 1944 yli 40%. Sen sijaan poistumassa olevien tykkien (75mm, 76 mm) ammuksia oli aivan liikaa. Samoin esim raskaitten it-tykkien ammuksia oli niin paljon että ostetuista ja valmistetuista yli 90% lojui käyttämättöminä.

      • Anonyymi

        " Sodan päättyessä oli käytöstä poistumassa oleville 7S mm tykeille varastossa vielä 260 000 ja 76 mm tykeille 870 000 laukausta...Uudemmille ja lisääntymässä oleville 105 mm tykeille varastossa oli 320000 ja152 mm tykeille 190 000 laukausta, joka on asetta kohti kummallakin kaliberilla vähän yli 100 kpl.

        Näyttää todennäköiseltä, ettei tarvittavan varaston suuruutta arvioitaessa ole
        otettu huomioon kaluston iän aiheuttamaa loppuunkulumista."


        Siis. "NÄYTTÄÄ TODENNÄKÖISELTÄ, ETTEI TARVITTAVAN VARASTON SUURUUTTA ARVIOITAESSA OLE OTETTU HUOMIOON KALUSTON IÄN AIHEUTTAMAA LOPPUUNKULUMISTA."

        Suomalaisella ammustuotannon suunnittelussa koko jatkosodan aikana on ollut selviä suunnittelun ongelmia. Ei ole osattu tuottaa sitä ammustyyppiä jonka kulutus on kasvussa vaan jatkettiin jostain käsittämättömästä syystä poistuvan ja pahasti kuluneen kaluston ammusten tuottamista.


    • Anonyymi

      Avauksessa väitettyä myyttiä ei ole olemassa.

      Tosiasia oli, että Suomella oli vähän ja heikkoa tykistöä vastustajaan verrattuna ja sillä oli kranaattipulaa, mikä johti säännöstelyyn.

      Asia on perinpohjin selvitetty mm. Talvisodan Historian 4. Osassa.

      Kalustoa ja ampumatarvikkeita ostettiin ulkomailta ja valmistettiin itse kykyjen mukaan.

      Vertailu kesän -41 täysin erilaisiin sotatoimiin on järjetöntä. Talvisodassa puolustauduttiin ylivimaista hyökkääjää vastaan.
      Kesällä-41 hyökättiin ylivoimalla alakynnessä olevaa vihollista vastaan.

      Tykistön tarve ja käyttö poikkesivat täysin toisistaan

    • Anonyymi

      Pitäisikö talvisodan tykistön käyttö unohtaa kokonaan, koska se oli onnetonta.

      • Anonyymi

        Onnetonta on vain asiantuntematon arvostelu jälkikäteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnetonta on vain asiantuntematon arvostelu jälkikäteen.

        Ensinnäkin sytytinten valmistuksessa talvisodassa turvauduttiin hätäratkaisuihin, radioita ei ollut, eikä niitä saatu, näistä syistä johtuen ammunnat operoitiin pattereittain. Venäläisten tulen hillitsemiseen ei ollut kuin vähän kauaskantoisia tykkejä, tulenjohtajat olivat reservistä, ohjesäännön muutamia sivuja ei noudatettu, maalit haettiin hakuammunnalla pattereittain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnetonta on vain asiantuntematon arvostelu jälkikäteen.

        Vauvojen pillitystä.


    • Anonyymi

      Jatkosodan ammuskulutus eri tykkikalibereilla:

      75-76 mm..................2 559 238 ammusta
      84-90 mm...................... 307 275 ammusta
      105 mm...........................421 771 ammusta
      107 mm..............................14 195 ammusta
      114 mm........................... 122 136 ammusta
      120-122 mm.............. n.630 000 ammusta
      150-155 mm................. 660 128 ammusta
      203-210 mm.................... 14 193 ammusta
      229 M/77..................................241 ammusta

      Ammusten keskipainot:

      75-76 mm..................6.5 kg
      84-90 mm...................8.5 kg
      105 mm.....................14.9 kg
      107 mm......................15.5 kg
      114 mm.........................16 kg
      120-122 mm.............. 21 kg
      150-155 mm................45 kg
      203-210 mm.................98 kg
      229 M/77....................130 kg


      Kokonaispainomääräksi noista saa 72 063 474 kiloa (n. 72 miljoonaa kiloa)

      Ammuksien keskipainoksi tulee 15.24 kg. Keskipaino nousi selvästi vuonna 1944 ja lienee ollut noin 20 kg.

      Kalusto rintamajoukoilla Talvisodassa keskimäärin:
      15% 120-122 mm tykkejä, 5% 150-155 mm tykkejä, 80% keveitä 75-107

      Talvisodan kalustorakenne viittaisi siihen että reilusti yli 90% ammuksista olisi ollut 75-76 mm:n ammuksia joten keskipaino lienee ollut vain 8 kg, joten ammuttujen kranaattien kokonaispaino lienee Talvisodassa ollut lähellä 4 miljoonaa kiloa.

      Kalustorakenne hyökkäysvaiheessa 1941:

      13% 120-122 mm, 15% 150-155 mm, 3% 200-203 mm, kevyet 69% (painopiste yhä 75-76 mm)

      Jatkosodan hyökkäysvaiheen ammuskeskipaino todennäköisesti noin 10 kg jolloin esim. heinä-syyskuun 1941 ammuttujen kranaattien kokonaispaino olisi ollut 14 miljoonaa kiloa. Raskaan kaluston lisääntyminen tapahtui sotasaaliin yleistymisen vuoksi vasta vuodesta 1942 lähtien.

      Kesä-elokuun 1944 ammuttujen kranaattien kokonaispaino luultavasti ollut noin 20 miljoonaa kiloa.

      Ammuksien kokonaismassa siis kesällä 1944 ollut n. 5 kertaa suurempi kuin Talvisodassa.

      • Anonyymi

        "Talvisodan kalustorakenne viittaisi siihen että reilusti yli 90% ammuksista olisi ollut 75-76 mm:n ammuksia ..."

        Sain materiaalitietoja jonka mukaan Talvisodassa olisi ammuttu n. 45,000 kpl 122 mm tykin ammuksia ja lisäksi n. 18,000 kpl 150-155 mm tykkien ammuksia. Eli jotain 12.5% olisi ollut näitä raskaita kranaatteja. Lisäksi myös muitakin kuin 75-76 mm:n ammuksia on käytetty. Ammusmäärät ovat näillä raskailla aseilla olleet 400-500/tykki eli varsin uskottavia lukemia kun yleensäkin keveillä on ammuttu isompia lukemia tykkiä kohden.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Talvisodan kalustorakenne viittaisi siihen että reilusti yli 90% ammuksista olisi ollut 75-76 mm:n ammuksia ..."

        Sain materiaalitietoja jonka mukaan Talvisodassa olisi ammuttu n. 45,000 kpl 122 mm tykin ammuksia ja lisäksi n. 18,000 kpl 150-155 mm tykkien ammuksia. Eli jotain 12.5% olisi ollut näitä raskaita kranaatteja. Lisäksi myös muitakin kuin 75-76 mm:n ammuksia on käytetty. Ammusmäärät ovat näillä raskailla aseilla olleet 400-500/tykki eli varsin uskottavia lukemia kun yleensäkin keveillä on ammuttu isompia lukemia tykkiä kohden.

        Talvisodan kenttätykkikohtainen ammuskulutus:

        75 K/02 15 848
        76 K/00 22 544
        76 K/02 265 050 (ylivoimaisesti eniten Talvisodassa)
        76 K/36 "Rotanhäntä" 3 171
        105 K/13/K10 tietopuuttuu
        105 K/34 1 679
        107 K/10/K13 5 379
        105 VH/10 3 774

        87 K/95: 14 187
        107 K/77 4 074

        90 K/77 tieto puuttuu (jatkosodassa 174 148)
        114 H/18 13 903

        120 K/78 tieto puuttuu
        120 H/13 tieto puuttuu
        122 H/09/H10 44 757

        152 K/77-120p 552
        152 K/04-200p 1 707
        150 H/06 2 223
        150 H/14j 4 502
        152 H/09-30 3 985
        152 H/15/ H/17 5 403

        Listasta puuttuu ainakin 83 000 ammuksen tiedot sillä virallisesti Talvisodan tykistöammuskulutus kirjattu 495 000. Joka tapauksessa vähintäin 1/8 on ollut raskaita 120-155 ammuksia joista 150-155 osuus nousee lähellä 10%:a. Näin ollen kun kevyiden tykkien ammusten keskipaino jossain 6.5 kiloa tulee Talvisodan tykistöammusten keskiarvoksi noin 9.5 kiloa ja koko ammutun kranaattimäärin yhteispainoksi jotain 4.7 miljoonaa kiloa.


      • Anonyymi

        Neuvostoliiton kenttätykkien ammuskulutus v. 1944 kaikkiaan 44,029,080 kpl joista

        76 mm.................31,939,000 kpl
        107 mm........................99,800 kpl
        122 mm..................8,378,500 kpl
        152 mm..................3,543,100 kpl
        203 mm......................167,700 kpl
        210 mm...................................50 kpl
        305 mm...............................660 kpl

        Ammuksien keskipaino 12.56 kg

        Kranaatiheittimien ammuksia kulutettiin samana vuonna 61,643,320 kappaletta ja niiden keskipaino 6,36 kiloa. Ammuksista 25.1% oli raskaita (120 mm, 160 mm ja 280 mm). Itseasiassa suomalaisilla oli tässäkin kulutusluokassa hieman suurempi osuus raskailla 120 mm heittimillä.


    • Anonyymi

      PS. Keveillä tykeillä ammuttiin keskimäärin enemmän ammuksia per tykki. Kulutuslukemien ja keveiden määrän keskiarvon perusteella olisi kulutus ollut lähes 7 000 ammusta per tykki. 120-122 mm tykeillä keskiarvo näyttäisi olleen n. 4 400 ja 150-155 mm tykeillä noin 3 700 ammusta per tykki. Järeillä määräksi tulisi vain keskimäärin vain 500 ammusta. Siksi 80%:n osuus keveillä tarkoittaa noin 90%:n osuutta ammuksien määrässä.

      • Anonyymi

        Itse asiassa tärkeimmissä tykistökeskityksissä painopistesuunnalla ammuttiin usein raskailla vähintäin yhtä paljon kuin keveillä. Mutta esim asemasotavaiheessa keveiden ammusten osuus oli ylivoimainen. Samoin krh:n osuus asemasotavaiheessa oli suurempi kuin kiivaimmissa taisteluissa. Ja mitä kiivaampi taistelu sitä suurempi osa krh-ammuksista oli myös raskaita.


    • Anonyymi

      Kyllä tykin skruutia olisi voinut hylsyyn kaataa kolminkertaisen määrän, mutta oliko siinäkin liikaa sahajauhoa joukossa.

    • Anonyymi

      Noissa kranaatiheittimien ammuskulutuslukemissa on jotain ongelmallista. Ensinnäkin niissä verrataan kulutusta siihen kalustoon jota armeijalla oli. Mutta todellisuudessahan kenttäarmeijassa rintamalla oli paljon vähemmän kalustoa käytössä (reservissä ties kuinka paljon). Olihan esim Talvisodassa ainoat (?) heitinyksiköt rykmeteissä ( kaksi joukkuetta kullakin 2 kevyttä heitintä eli 4 x 81/82 mm). Näin ollen esim. keskimäärin 12 divisioonan (=36 rykmenttiä, 72 heitinjoukkuetta) käytössä olisi ollut vain jotain 140-150 kevyttä heitintä. Nuo heitinjoukkueet ovat sitten kuluttaneet lähes kaiken tuosta noin 300 000 krh-kranaatista. Sehän tekisi peräti yli 4 000 kranaattia per heitinjoukkue eli yli 2 000 kranaattia rintamajoukoilla ollutta heitintä kohden.

      Jatkosodassa heittimiä olikin sitten paljon enemmän. Divisioonalla 18 raskasta ja se jokaisella pataljoonalla 3 kevyttä. Lisäksi myös jääkäri. rajajääkäri ja muilla erillisillä pataljoonilla myös omansa. Muttei missään tapauksessa edes 16 divisioonan armeijalla ole ollut samanaikaisesti käytössä kuin vajaat 300 raskasta heitintä. Jatkosodan alussa vielä nämä krh-komppaniatkin olivat sekakäyttäjiä: niillä oli kevyet ja raskaat heittinjoukkueet. Kuitenkin ammuskulutusta verrataan koko heitinkalustoon. Esim. 1.6.44 sitä olisi ollut 391 raskasta ja 1 086 kevyttä heitintä. Eteenkin kevyissä heittimissä on toinen puoli ollut varastossa ja koulutuskeskuksissa olevaa kamaa sillä eihän 140 pataljoonallakaan ole kuin 420 kevyttä heitintä (=140 x 3).

      Kesällä 1944 nämä heitinjoukkueet ja raskaat krh-komppaniat kuluttivat tilastojen mukaan 880 000 kranaattia. Se on käytössä olleita putkia kohden enemmän kuin 1 000 kranaattia (1200 per putki voisi olla lähellä) Talvisodan kevyet heitinjoukkuueet olisivat siis putkea kohti ampuneeet peräti 4 000 kranaattia.

      • Anonyymi

        Talvisodan aikana kevyiden kranaatinheitinten määrä kasvoi, joskin ei ole mitään tietoa siitä kuinka moni niistä oli rintamajoukkuejen käytössä eli lisääntyikö krh-joukkueiden määrät jv-rykmenteissä. Rykmenttien määrä ainakin kasvoi.

        30.11.39: 360 kevyttä heitintä
        13.03.40: 788 kevyttä heitintä


    • Anonyymi

      Eihän noita patruunakulutuksia kannattaisi verrata sentään koko kalustomäärään vaan sillä mikä joukoilla oli. Kaivoin pari tietoa liittyen pika- ja konekiväärimääriin Talvi- ja Jatkosodassa.

      30.11.39: 4.062 pikakivääriä, 2.405 konekivääriä
      13.3.40: 11.647 pk, 3.475 kk
      01.07.41: 14.493 pk, 5.435 kk
      01.06.44: 15.165 pk, 7.224 kk

      Kesällä 1941 rykmentillä pitäisi olla 36 konekivääriä ja 144 pikakivääriä, Divisioonan kevyellä osastolla 12 konekivääriä. Divisioonan konekiväärimäärän pitäisi olla siten 120 kpl. Näin ollen 18 divisioonan voimaa vastaavalla jalkaväelle olisi jaettuna alle 2.200 konekivääriä. It-konekiväärie määrä nostaa lukumäärän sitten lähelle 3.000:ta. Mutta lähes puolet kk-aseista on varastoissa.

      Jatkosodan alussa rykmentin konepistoolimääräksi on ilmoitettu karkea arvio: 100-184 ja divisioonalle siten n. 320-580. Keskiarvo 450. Konepistoolien määräksi puolustusvoimille ilmoitettu 1.7.41 kaikkiaan 13.711 kpl eli periaatteessa 30 divisioonalle. Kesäkuun 1.päivä 1944 kp-lukema onkin jo sitten: 55.316. Tällä välillä kiväärijoukkueissa ryhmän konepistoolimäärä oli nostettu yhdestä kolmeen. Konepistoolimäärät olivat kasvaneet kuitenkin nelinkertaisesti joten yhä suurempi osa on siirtynyt varastoon.

      Jatkosodan lopussa kiväärikomppanian (3 joukkuetta) konepistoolimäärä nousi noin 40:een. Pataljoonissa jääkärijoukkue ml. aseita lienee ollut 130 jolloin 120 pataljoonalla niitä on ollut n. 16 000. Muille yksiköille niitä jaettiin vähemmän. 55 000:sta kp:stä melkoinen osa on ollut varastoissa ja koulutuskeskuksissa. Ne 33 miljoonaa kp-patruunaa kesällä 1944 kuluttivat nuo noin 16 000 konepistoolimiestä, siis yli 2000 patruunaa per ase.

      • Anonyymi

        Talvisodan kiväärikomppanian kiväärijoukkueessa oli komentoryhmän lisäksi 2 kivääriryhmää ja kussakin ryhmässä yhdellä miehellä konepistooli ja 8:lla kiväärit. Ja lisäksi 2 pikakivääriryhmää jossa kussakin ryhmässä 1 pikakivääri ja 6 kiväärimiestä. Näin ollen joukkueessa oli kaikkiaan 2 konepistoolia ja 2 pikakivääriä. Tai näin suunniteltiin. Eli 50-50 konepistoolien ja pikakiväärien suhteen. Sotasaaliskama kai muutti asetelmia niin että talvisodan lopussa on ollut pikakivääreitä paljon enemmän kun konepistoolien määrä ehti sodan aikana kasvaa vain n. 1 300:lla.

        Jatkosodan alussa ei joukkueessa ollut enää tätä kivääriryhmä- ja pikakivääriryhmäjakoa. Konepistoolien määrä saavutti tuotannon ansiosta lähes pikakiväärimäärät ja jokaisessa neljässä ryhmässä oli yksi kp- ja pk-mies.


    • Anonyymi

      "Viisi Sodan Vuotta"-opus väitti että jatkosodassa kiväärikomppanien kivääriryhmässä kussakin konepistoolien määrä olisi kasvanut yhdestä kolmeen mutta en minä ole löytänyt kiväärikomppanian mallista 1943-44 kuin sen että ryhmässä oli edelleenkin yhdellä miehistä konepistooli ja lisäys tuli ryhmänjohtalle joka käytti myös konepistoolia. Samoin joukkueen johtaja ja varajohtaja. Tuon kaavion mukaan joukkueessa oli 10 kpl konepistooleja, 3 joukkueessa siis 30 pst-ryhmän johtajalla myös kp. Eli komppaniassa yhteensä 31 konepistoolia. Pikakiväärimäärä pysyi 12:ssa.

      • Anonyymi

        Ainakin jääkäripataljoonan kiväärijoukkueen jokaisessa ryhmässä oli kolmella miehellä konepistoolit vuosina 1943-44 samoin kuin joukkueen johtajalla ja varajohtajalla. Samoin pataljoonan krh-joukkueella oli muutamilla miehillä tai upseereilla konepistoolit päinvastoin kuin muilla krh-joukkueilla.


    • Anonyymi

      Talvisodassa ammuttiin 105 päivän aikana yhteensä 76 miljoonaa kiväärin tai konepistoolin patruunaa. Jatkosodan viimeisenä kesänä lähes yhtä pitkällä jaksolla 85 miljoonaa patruunaa.

      Talvisodan aikana ammuttiin 795 000 kenttätykin tai krh:n ammusta. Jatkosodan viimeisenä kesänä 1 930 000 kranaattia. Kenttätykkien mmusten keskikoko kasvoi yli kaksinkertaiseksi ja krh-ammusten keskikoko kasvoi 75%:lla joten käytetty ammusmäärä kiloina kasvoi 4.5 kertaiseksi. viisinkertaiseksi. Talvisodassa n.6 miljoonaa kiloa. Kesällä 1944 pelkästään krh-ammuksia ammuttiin n. 5.5 milj kiloa ja kenttätykkien ammuksia noin 22 miljoonaa kiloa.

      Talvisodassa hyökkääjän tappiot on arvoitu n. 330 000 mieheksi kun taas jatkosodan viimeisenä kesänä sen tappiot olivat noin 260 000 miestä. On selvä asia että kun suomalaista tykistöä kehutaan erityisen tehokkaaksi kesällä 1944 on puna-armeijan täytynyt petrata taistelutaitoaan melkoisesti sitten talvisodan päivien.

      • Anonyymi

        ” on puna-armeijan täytynyt petrata taistelutaitoaan melkoisesti sitten talvisodan päivien.”

        Voi myös olla niin, ettei kesällä 1944 syntynyt yhtä monta syväpakastettua jääkalikka puna-armeijelaisesta kuin kesällä 1944?


    • Anonyymi

      "Talvisodassa hyökkääjän tappiot on arvoitu n. 330 000 mieheksi kun taas jatkosodan viimeisenä kesänä sen tappiot olivat noin 260 000 miestä."

      Ei ole minkäänlaisia takuita että kesällä kesä-elokuussa 1944 puna-armeijan tappiot suomalaisia vastaan olisivat olleet 260 000 miestä. Perustunee Tiihosen Kannas-arvioon sekä siihen että Laatokan pohjoispuolella puna-armeijan tappiot olisivat olleet n. 70 000 (mikä lienee lähellä totuutta). Tiihosen lukemissa saattaa olla liiallista heittoa ylöspäin 1990-luvun uusisänmaallisuuden hengessä. Ehkäpä 140 000 miehen tappiot hyökkääjälle Kannaksella ovat realistisemmat kuin 189 000.

      • Anonyymi

        Ja stallarin arvioissa puna-armeijan tappioista on tapana olla runsaasti heittoa ALASPÄIN kun armoton Suomi-viha polttaa kankkua!

        Varma tieto on se, että neukkuja jäi Jatkosodassa sotavangeiksi 64.000. Kun aikasi teet ”uusarvioita” niin kohta taisi kaatua VÄHEMMÄN kuin jäi vangiksi!?

        Wikin mukaan neukkuja kaatui Jatkosodassa 201.000.


    • Anonyymi

      Vastikään on Sota-arkistosta löytynyt yllättäviä dokumentteja koskien erästä ankarinta yksittäistä taistelua koko jatko-Sodassa.
      Kyseessä on Jyystövaaran tukikohta Venus-kukkulasta käyty taistelu talvella 1943.Tukikohtaan ammuttiin kahdessa vuorokaudessa 3000000 kranaattia,pääosa järeitä,jonka jälkeen 3000 lapualaista kaukopartiomiestä aseinaan kuoharinveitset rynnäköi ennen viimeisiä kranaatteja tukikohtaan.Puna-armeijalaiset tekivät armotonta vastarintaa(politrukkien kuultiin käskevän miehistöä heittelemään suomalaisia annosvodka-pulloillaan!),mutta kahden viikon eestaas aaltoilleen taistelun jälkeen tukikohta oli melkein Suomen!
      Menetykset olivat raskaat,univaje ja maksakirroosi harvensivat rivejä,mutta selviytyneet kokoontuvat edelleen joka ilta torin laidan pusikossa.
      Kunnia heille!

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et siis vieläkään

      Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k
      Ikävä
      50
      2244
    2. Hyvä että lähdit siitä

      Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖
      Ikävä
      25
      988
    3. Aavistatko että moni tietää

      Vai ollaanko hyvin vedätetty pokerinaamalla. No kun vähiten odotat niin yllätämme sinut
      Ikävä
      82
      952
    4. Yritin saada

      Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.
      Ikävä
      11
      914
    5. Onko vielä

      mahdollista nähdä?
      Rakkaus ja rakastaminen
      68
      873
    6. Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa

      Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt
      Maailman menoa
      54
      853
    7. Olisitko mies valmis?

      Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me
      Ikävä
      121
      842
    8. Kronikat..

      Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu
      Imatra
      10
      773
    9. vieläkin sanoa voin...

      💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos
      Ikävä
      22
      753
    10. Täällä istun ja mietin

      Miten paljon haluaisin katsoa sinua juuri niin kuin haluaisin katsoa sinua. Rakastavin silmin. Näkisit vihdoin senkin pu
      Ikävä
      49
      749
    Aihe