Sormus jää kotiin

Aika lapselliselta kuulostaa miehesi, jos ei ota vastuuta yhteisen perheenne pyörittämisestä. Toista et voi muuttaa, mutta omaa käytöstäsi voit. Ala pitää kirjaa A4:lle kotihommiin käyttämäsi aika (laita pvmäärä/kellon aika ylös tyyliin, vein roskat, tyhjensin tiskikoneen jne, sekä nimikirjaimet perään). EI tarvii enää nalkuttaa, vaan ukkosi näkee joka "toimintapisteessä" työnjaon ihan mustaa valkoisella. Ota omaa aikaa, aloita vaikka säännöllinen kodin ulkopuolinen harrastus, että saat ladattua omiakik akkuja.
Muista, että oma hyvinvointisi säteilee myös lapseesi. Jos puoliso ei nyt tajua, että arkenne muodostaa lapsenne lapsuudenmuistot, niin... En tiedä tuleeko hänen käytös koskaan muuttumaan. Kurjaa jos koet parisuhteessa, perhearjessasi jääväsi yksin vastuulliseksi.

Lopettakaa molemmat kokonaan sormusten pitäminen. Liikutte jatkossa koko aika kylillä ilman niitä ja erikseen. Jos sormus on ainoa asia joka teitä yhdessä pitää, niin suosittelen eroamaan saman tien!!
Mitä noiden kotitöiden jakamiseen ja lapsen hoitoon tulee, niin ei muuta kuin lista jääkaapin oveen. Mies tekee jatkossa päivittäin xx-asiat ja sinä teet päivittäin xx-asiat. Viikonloppuisin tehtävät jutut sovitte tekevänne yhdessä, sillä yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä pitää parisuhteessa ja perheessä/perheenä olla, siitä ei pääse mihinkään. Ei siinä sen kummempaa riitelemistä ole.
Kai te molemmat aikuisia olette, noudatatte listaa ja se siitä. Jos ette ole, niin jälleen kerran, parempi erota ennen kuin on liuta lapsia jaloissanne pyörimässä.

Lapsen hoitokin on peace of cake. Kersa on vuoropäivin pääsääntöisesti vain toisen vanhemman vastuulla. Se jolla ei ole hoitovuoroa voi käydä illalla esim. kodin ulkopuolella harrastuksissaan tai vain maata sohvalla ja levätä tai katsoa ne kaunarit tai lätkämatsin. Järki kannattaa ottaa käteen tässäkin. Se jolla on kotityö tai lapsen hoitovuoro, hoitaa hommat ja lapsen itsenäisesti eikä se vapaalla oleva nalkuta siinä vieressä vaan puuhastelee muuta.

Meillä mies esim. kävi paljon lapsen kanssa kavereillaan kahdestaan. Tosi hyvin pärjäsivät. Tuttipullossa äidinmaidot ja vaipat mukaan pari tuntia pystyi olemaan kavereittensa lentismatsia katsomassa vaikka tyttö oli niiden ekalla kahden keskisellä reissulla vain 6kk. Mieheni piti myös vanhempainvapaata ja oli tytön kanssa kohtona lähes vuoden. Kun vaihdoin duunipaikkaa eikä mulla ollut kesälomaa, mies ja 2 vuotias reissasivat vuokra-asuntoautolla Keski-Suomeen miehen vanhemmille. Tosi hyvin pärjäsivät reilun viikon sielläkin ilman minua. Kun antaa isän ja lapsen olla kahdestaan, niin siitä se yhteys niiden välille syntyy.
Tottakai miehellä pitää olla halu hoitaa lastaan, ei se onnistu jos miestä ei kiinnosta.
Jos sun miestä ei kiinnosta olla lapsensa kanssa, niin jälleen kerran toistan itseäni, ota ero.

Sama työnjako. Vaimo hoiti kaikki kotityöt. Tosin, olen niin vanhanaikainen, että mielestäni ne kuuluvatkin kotirouvan vastuisiin.

Sormukset? Ne jäivät kotiin jo 50 vuotta sitten. Meistä molemmista ne ovat tarpeettomia symboleja. Jätin ammatti- ja kihlasormukset hyllyyn ja vaimoni jätti ensin toisen sormuksen ja sitten myös toisen.
En ymmärrä yhteyttä riidalla ja sormuksen pitämisellä!

Vastuuttomuutta ja toisen syyllistämistä, kun itsessä ei näe mitään vikaa? Tuntuuko miten uskottavalta tai hänen kapea katseiselta suhtautumiselta tilanteeseenne?

Ihan selvästi pettää sinua. Ei sormusta oteta pois riidan takia ellei ole eroamassa. Ei halua että joku näkee että sillä sormus eli pettää sinua. Kannattaa erota koska selvästi ette osaa tulla edes toimeen yhdessä. Miksi tuhlata vuosia riitelyyn, elämässä on muutakin tekemistä kun riidellä. Jos toista ei kiinnosta puhua edes niin ei se muuksi muutu.

No jokaisella näköjään tapansa kiukutella ja saada oma uhan tunne poistettua ja vallan tunne itselle.
Me ollaan kihloissa mutta se sormus ei ole se juttu. Molemmilla on sormukset mutta ei olla kauhean tietoisia siitä pitääkö toinen sitä vai ei. Joten ei ole sitten kummallakaan valtaa osoittaa sen kautta mieltään. Mikä on muuten melkoinen klisee. Monella tuttava pariskunnalla on tapana heitellä sormuksia kun tulee riitaa. Minun korviin se vaan kuulostaa sympaattiselta parisuhdekliseeltä. Turhaan siihen sormukseen niin suuria latauksia laitetaan. Yhteinen sopimus kihlauksesta ei purkaudu siinä kun sormusta ei pidetä. Mitä jos kokeilisit sitä että et ole sormuksen jättämisestä moksiskaan, mies kun aivan selvästi kiukuttelee tms.

Omassa parisuhteessa nainen muuttui kovin mustasukkaiseski sormuksen suhteen. Aina kun olin lähdössä illan viettoon nainen halusi tarkistaa että kihlasormus oli sormessa, välillä saatoii unohtua ja siitähän se riemu repesi. Meinaatkos pettää vai miksi ei ole sormus sormessa. No eihän se sormus pettämistä estä vaikka ei sellaista tekoa kokaaan mielessä olut. Sit vaan kummaltakin alkoi vaan jäädä useammin sormus pois ja lopulta kokonaan.

Jokainen tekee tietty omalla tyylillä, toisille se sormus todella tärkeä. Mulla taas ammatti teki sen että sormus kotona samoin naisella, ei niillä mitään todista. Ja nyt on sormetkin jo turvonneet samoin naisella, ei sais enää sormeen tai pois sormesta.

Jos ne sormukset on, niitä pidetään. Eri asia on, kuten meillä, olemme naimisissa mutta meillä ei ole sormuksia. On todella lapsellista kiusantekoa jättää mielenosoituksellisesti sormukset pois kun lähtee omiin menoihin.

Ja tiedätkö, nalkuttaa saa jos on aihetta! Moni mies ei muutoin edes kuuntele!!

Mitä tuosta tuohtumaan, minä jätin sormuksen pois lapsen syntymän jälkeen ihan käytännön syistä, saman teki nainen sen jälkeen. Kun kävimme istumassa iltaa jossakin sormukset oli sormessa ei muuten.

On armeliaampaa ampua mies kuin nalkuttaa. Sen suurempaa syntiä ei ole.