Nyt on PAKKO avautua ennenkuin räjähdän..
Miesystäväni on perheessään ainoa lapsi, ja hän ja anoppini ovat olleet keskenään perheessään mieheni syntymästä lähtien.
Mieheni ja minä olemme jo aikuisia ihmisiä, ja VIELÄKIN anoppini soittelee päivittäin miehelle kysyäkseen onko meillä ruokaa, pärjäämmekö varmasti, ja olenko huolehtinut hänestä (????).
Silloin kun tapasimme , mieheni joutui asumaan hetken aikaa äidinsä luona, oli tilanne silloin vielä pahempi.
Aina jos menemme käymään anoppini luona tai kun hän soittaa, on aina puheenaiheena hänellä kamala voivottelu kun sattuu ja kun pitää tehdä sitä ja tätä ja tota ja tällästä ja tollasta, ähkii ja puhkii kun ei jaksa kokata ja yleisesti vaan jatkuva valittaminen lähes kaikesta, mistä tulen itse ärtyisäksi koska tiedän että 90% valituksista on sellaisia että hän yrittäisi vaan kerätä mieheltäni ja minulta säälipisteitä tms..
Hän jatkuvasti puuttuu elämämme päätöksiin ja hankintoihin jos kerromme hänelle niistä, ja kun hankimme koiran meille, hän tahtoisi jatkuvasti että se olisi hänellä hoidossa ja että voisimme päivittäin tuoda häntä vierailulle.
Mietin vaan että jos lasta ikinä aijon hankkia, minkälainen käyttäytyminen silloin olisi..
Olen muutamaan kertaan miehelleni maininnut että minua häiritsee että anoppi käyttäytyy häntä ja minua kohtaan kuin olisimme 5v lapsia, ja hän on siitä myöskin aina myöhemmin maininnut anopilleni jolloin hänen touhunsa rauhottuu n. 1kk ja sitten se taas jatkuu.
Mitä teen? Anoppini on muuten mukava ihminen enkä haluaisi hänen tunteitaan satuttaa, koska varmasti huolehtii rakkaudella meistä, mutta tämä tilanne vaan v*tuttaa niin paljon kun itse olen nuoresta lähtien ollut hyvin itsenäinen ja tulee sellainen olo että luottaako hän ollenkaan minuun ja meidän elämämämme päätöksiin.
Miesystäväni on perheessään ainoa lapsi, ja hän ja anoppini ovat olleet keskenään perheessään mieheni syntymästä lähtien.
Mieheni ja minä olemme jo aikuisia ihmisiä, ja VIELÄKIN anoppini soittelee päivittäin miehelle kysyäkseen onko meillä ruokaa, pärjäämmekö varmasti, ja olenko huolehtinut hänestä (????).
Silloin kun tapasimme , mieheni joutui asumaan hetken aikaa äidinsä luona, oli tilanne silloin vielä pahempi.
Aina jos menemme käymään anoppini luona tai kun hän soittaa, on aina puheenaiheena hänellä kamala voivottelu kun sattuu ja kun pitää tehdä sitä ja tätä ja tota ja tällästä ja tollasta, ähkii ja puhkii kun ei jaksa kokata ja yleisesti vaan jatkuva valittaminen lähes kaikesta, mistä tulen itse ärtyisäksi koska tiedän että 90% valituksista on sellaisia että hän yrittäisi vaan kerätä mieheltäni ja minulta säälipisteitä tms..
Hän jatkuvasti puuttuu elämämme päätöksiin ja hankintoihin jos kerromme hänelle niistä, ja kun hankimme koiran meille, hän tahtoisi jatkuvasti että se olisi hänellä hoidossa ja että voisimme päivittäin tuoda häntä vierailulle.
Mietin vaan että jos lasta ikinä aijon hankkia, minkälainen käyttäytyminen silloin olisi..
Olen muutamaan kertaan miehelleni maininnut että minua häiritsee että anoppi käyttäytyy häntä ja minua kohtaan kuin olisimme 5v lapsia, ja hän on siitä myöskin aina myöhemmin maininnut anopilleni jolloin hänen touhunsa rauhottuu n. 1kk ja sitten se taas jatkuu.
Mitä teen? Anoppini on muuten mukava ihminen enkä haluaisi hänen tunteitaan satuttaa, koska varmasti huolehtii rakkaudella meistä, mutta tämä tilanne vaan v*tuttaa niin paljon kun itse olen nuoresta lähtien ollut hyvin itsenäinen ja tulee sellainen olo että luottaako hän ollenkaan minuun ja meidän elämämämme päätöksiin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anopin ikä? Onko vielä työelämässä?
Todennäköistä on että hän ei siitä muuksi muutu. Anna valituksen ja ohjeiden mennä toisesta korvasta ulos. Ja toimi ja tee asiat niinkuin parhaaksi itse näet. Älä ota kantaa tai mene mukaan juttuhin.
Oma äitini oli samaa sarjaa. Jouduin itse sanomaan melko suoraankin hänelle. Onneksi vävynsä ja miniänsä ovat vahvoja ihmisiä.
Nyt itselläni on kaksi varsin toimeliasta miniää. Yritän välttää nuorten parien ohjailua.
Just niin, teflon muisti: valitukset eivät tartu ja kuulemiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kerrot että anoppi on muuten hyvä ihminen. Pidä tuo aina mielessäsi.
Valituksiin vastaat vain voi voi, ompa harmillista ja teidän hyvinvointiin liittyviin kysymyksii vastaus: aivan turhaan huolehdit, meillä on kaikki oikein hyvin.
Ja jätä siihen.
Aloita juttua maailman tapahtumista tai kyläsi asioihin liittyvästä. Tarkoituksellisesti vie keskustelu pois omista navoista niiden ulkopuolelle.
Tajuat oikein hyvin että anopille poika on rakkain ja kallein asia. Hän ei oikein osaa laskea irti lapsestaan. Sinä olet nyt kuvioissa mukana joten kokeile ylläolevia neuvoja. Äläkä vaiva päätäsi täydellisen tarpettomilla asioilla.
Sulkekaa puhelimet.
Juuri niin ei todellakaan ole pakko aina vastata. Silloin kun vastaa voi heti alkuun sanoa lähtevänsä kohta jonnekin tai jonku tulevan käymään. Voi kertoa että on ruoka valmistumassa ym
Jospa hän kehittäisi muuta ajateltavaa kun ei saa roikkua teissä joka päivä.
Minulla oli appiukko tuota lajia. Hirveä kehumaan itseään enkä millään olisi jaksanut kuunnella. Miehen kanssa suunnittelivat meidän elämää. Mies kun oli kiinni vanhemmissaan kaikki 26 vuotta minkä avioliittomme kesti. Sitten minun jaksaminen loppui.
Ettei vaan miehesi anna anopillesi hiljaisen luvan puuttua joka asiaan.
Varmaa on ettet anopin mielestä pärjää lapsen / lasten kanssa mikäli heitä teette.
Hänen apuaan ja neuvojaan riittää. Pistä piste tuolle touhulle
Samaa kokenut. Anoppi soitteli ennen kuolemaansa tämän tästä pojalleen. Uteliaisuuttaan lähinnä, otti lastensa asioista selvää kiertoteitäkin vaikka mikään ei hänelle ole kuulunut ja lapsiakin useita. Huolehti aikuisista ihmisistä kuin pienistä lapsista, napanuoraan kiinni jääneet kaikki.
Mitä sitten kun aviomies alkaa neuvomaan yhtä ja toista itsestään selvää. Anoppiin voi vielä pitää rakoa mutta ei aviomieheen joka on läsnä joka päivä. Se vasta onkin ärsyttävää, ei aikuiset ihmiset tarvitse neuvoja asioihin jotka ovat päivänselviä muutenkin. Jos apua tarvitsee sitä kysytään. Se jokaisen pitäisi ymmärtää.
Anoppini aikoinaan halus seksiä kanssani ja kun en suostunut, niin kertoi tyttärelleen valheellisesti minun ehdotaneen seksiä kanssaan. eli näinkin voi käydä.
On ihmislaji, joka ei voi hyvin, jollei tunne itseään vähän fiksummaksi kuin muuta. Hänen on pakko aina huomauttaa ja neuvoa. Tyypillistä on, ettei hän koskaan tartu hommaan ja tee sitä itse ja paremmin. Vain nolaaminen auttaa.
On parasta keskeyttää työ ja ojentaa välineet neuvojalle: "Näytä mitä tarkoitit, en ymmärtänyt". Tai työn voi lopettaa ja sanoa, että on ehkä parasta lopettaa, kun ei tästä mitään kumminkaan tule. Jos kyseessä on ruokalaji, sanoa, että tämän kerran ehkä voit tätä maistaa, toiste en enää tätä sinulle tarjoa.
Jos neuvoja tulee sanmaan tehdystä työstä arvostelun, niin hänelle pitää esitellä työ juurta jaksaen ja joka kohdassa tiedustella, miten hän olisi sen tehnyt. Pyytää häntä näyttämään itse tekemänsä työ ja sen lopputulos.
Jätä miehesi, niin samalla pääset anopista. Kun ryhdyt seuraavaan suhteeseen, katso ensin että anoppi on mieluinen.
No pistä mies valinnan eteen eli joko sinä tai anoppi, ei tuollaista kannata katselemaan jäädä jos on jokin keino päästä pois. Kyllä se anoppi hamaan tappiin saakka tekee tota samaa teille. Miehesi kuuluu hoitaa, ettei anoppi ole kiinni hänessä kuin täi tervassa
Ymmärsin, että anoppi on kuollut.
Valitettavasti se Villen mutsi elää