Ystävyys muuttuu ihastukseksi

Mulla oli ennen sama ongelma ja se oli todella ärsyttävääkin kun tuli ystävämiesten taholta ihastumisia.
Ajattelin silloin ettei itselläni ole mitään osuutta asiaan. Nyt muutamia vuosia myöhemmin olen eri mieltä.
Mikä sutten on muuttunut. Olen parisuhteessa jossa haluan olla loppuelämäni jos se vaan minusta on kiinni. Koen, että olen tehnyt valintani. Se on hän tai ei kukaan.

ystävyydet miespuolisten ystävien kanssa ovat jotenkin selkiytyneet. Vaikka en ollut minkään flirtti heille niin ilmeisesti tiedostamattomasti lähetin näille miehille jotain signaalia. Nyt kun sitä ei enää tapahdu, välit miespuolisiin ystäviin on asialliset, rennot ja hauskat eikä mitään ihastumisia.

No täähän on ihan yksinkertaista. Kun ystävvystyy jonkun kanssa niin sehän yleensä johtuu siitä että juttu luistaa ja on samanlaisia intressejä, esimerkiksi harrastukset, elokuvagenret tai vaikka maailman pelastaminen. Sitten kun heteromies tapaa naisen vaikka työssä ja ystävystyy edellämainituista asioista johtuen, niin mikä ihme se nyt on että herää muunlainenkin kiinnostus.

Jos taas juuri mitään yhtäläisyyksiä ei ole niin eipähän siinä sitten edes ystävystytä. Fiksu - tai ujo, saamaton tms - mies ei kuitenkaan sano mitään ja vaan jättäytyy suosiolla friendzonelle koska tietää saavansa rukkaset kuitenkin, ja hyvässä lykyssä kaveruus kestää aikojen loppuun saakka. Nainen tajuaa tapahtuneen siitä että muutaman viikon tai kuukauden jälkeen yhteydenpito harvenee mutta olette kuitenkin selvästi vielä hyvissä väleissä ja luottokavereita.

Itselläni on yksi naiskaveri yli 20 vuoden takaa jonka kanssa kuvio meni juuri noin. Toinenkin olisi mutta taisin tehdä sen kanssa virheen siinä että ylistin hänen kaikinpuolista loistavuutta jonkun verran niin hän kai luuli että yrittäisin päästä pitemmällekin - mitä en tietenkään olisi yrittänyt koska se olisi ollut nykytilanteessa väärin ja mahdolliset ehdotukseni ja hänen kieltäytymisensä olisivat olleet melko kiusallisia.