Muistakaapa sitten kumppanin löytäneet, että kumppanuuteen kuuluu myös toisesta huolehtiminen vastamäessä ja silloin täytyy myös löytyä joustoa, eikä voi elää, kuin sinkku.
Suhteen alussa on kaikki lähes ruusuilla tanssimista, rakkautta, hyväilyä, onnellisuutta ja mukavaa yhdessä oloa, kun terveinä yhdessä ollaan.
Vuodet kuluvat, lapsia syntyy ym.
Viimein koittaa vanhuus ja kumppani sairastuu ja joutuu sairaalaan/vuodeosatolle, josta ei sitten kotiin enää pääsekään, kun vointi on niin huono, ettei kotona enää pärjää.
Silloin koittaa vastamäki, arki, jonka täyttää sairaan kumppanin vierellä oleminen terveyskeskuksen vuodeosastolla/sairaalassa.
Parisuhteessa on syytä varautua siihen, että kumppani vaatii sitten vanhuudessa kumppaninsa rinnalla oloa, kun tämä on sairaalassa/vuodeosastolla, jossa voi vierähtää montakin kuukautta.
Ei silloin voi kieltäytyä, koska aviosuhteessa luvattiin olla tukena myötä- ja vastamäessä.
Tätä rinnalla oloa vuodeosastolla voi kestää useampikin kuukausi vähintään niin kauan, kunnes pääsee kotiin tai sitten kuolema korjaa.
Kellään muulla sukulaisellta ei voi vaatia samaa, kuin kumppanilta, että kumppani määräisi sukulaisen käymään joka päivä ja olemaan monta tuntia sairasvuoteen rinnalla, koska ei sukulainen ole sama, kuin kumppani.
Sukulainen saa itse päättää milloin käy ja kuinka kauan tai käykö ollenkaan.
Tuskinpa kmppanit kävisivät sukulaistakaan katsomassa joka päivä ja olisivat monta tuntia katsomassa, ei ainkaan meidän kaikki sukulaiset.
Osa on käynyt useammin, mutta osa ei kertaakaan, kun on omat vanhemmat olleet sairaalassa, tosin heitäkään ei enää ole.
Olen käynyt vuodeosastolla katsomassa sukulaisia, kun ovat siellä olleet ja kyllä siellä vaan aika tulisi pitkäksi, jos monta tuntia ja joka päivä siellä joutuisi olemaan, jos olisi tilanne, että olisi kumppani ja kumppani vuodeosastolla sairaana.
t. Ruma mies
Suhteen alussa on kaikki lähes ruusuilla tanssimista, rakkautta, hyväilyä, onnellisuutta ja mukavaa yhdessä oloa, kun terveinä yhdessä ollaan.
Vuodet kuluvat, lapsia syntyy ym.
Viimein koittaa vanhuus ja kumppani sairastuu ja joutuu sairaalaan/vuodeosatolle, josta ei sitten kotiin enää pääsekään, kun vointi on niin huono, ettei kotona enää pärjää.
Silloin koittaa vastamäki, arki, jonka täyttää sairaan kumppanin vierellä oleminen terveyskeskuksen vuodeosastolla/sairaalassa.
Parisuhteessa on syytä varautua siihen, että kumppani vaatii sitten vanhuudessa kumppaninsa rinnalla oloa, kun tämä on sairaalassa/vuodeosastolla, jossa voi vierähtää montakin kuukautta.
Ei silloin voi kieltäytyä, koska aviosuhteessa luvattiin olla tukena myötä- ja vastamäessä.
Tätä rinnalla oloa vuodeosastolla voi kestää useampikin kuukausi vähintään niin kauan, kunnes pääsee kotiin tai sitten kuolema korjaa.
Kellään muulla sukulaisellta ei voi vaatia samaa, kuin kumppanilta, että kumppani määräisi sukulaisen käymään joka päivä ja olemaan monta tuntia sairasvuoteen rinnalla, koska ei sukulainen ole sama, kuin kumppani.
Sukulainen saa itse päättää milloin käy ja kuinka kauan tai käykö ollenkaan.
Tuskinpa kmppanit kävisivät sukulaistakaan katsomassa joka päivä ja olisivat monta tuntia katsomassa, ei ainkaan meidän kaikki sukulaiset.
Osa on käynyt useammin, mutta osa ei kertaakaan, kun on omat vanhemmat olleet sairaalassa, tosin heitäkään ei enää ole.
Olen käynyt vuodeosastolla katsomassa sukulaisia, kun ovat siellä olleet ja kyllä siellä vaan aika tulisi pitkäksi, jos monta tuntia ja joka päivä siellä joutuisi olemaan, jos olisi tilanne, että olisi kumppani ja kumppani vuodeosastolla sairaana.
t. Ruma mies
Vastaukset 7
Vanhimmat
Alamäki alkaa kun nainen lihoo ja alkaa pihtaamaan. Mutta ei tän palstan miehet ainakaan parisuhdetta saa koskaan joten ei hätää.
Ätmit ja rumat miehet makaavat yksin vuodeosastolla, eikä kukaan käy katsomassa sairasta ätmiä ja rumaa miestä.
Todennäköisesti kohtalo ohjaa ätmin ja ruman miehen elämää, että kuolee saappaat jalassa, eikä joudu minnekään vuodeosastolle makuulle.
t. Ruma mies
Voi pahus sinun puheitasi. Pimppi on pimppi ja thats it!
Kyllä tiijettään tuo. Jos luvattaan, että alamäessä ollahan mukana, sillon ollahan.
Kirjoituksesi oli ja on täyttä elämää. Itse olin hyvässä hoidossa yli puoli vuotta. Rakkaani ei ollut, hän oli kotona pyörätuolissa. Nooh, itse elän, hän ei. Kumpi voitti?
Itse en kovin välitttäisi enään vammaisena riutua, mutta ei minulta ole kysytty. Tosin olen kuntoutunut lähes oikeaksi ihmiseksi, joten kait mulla jokin tarkoitus vielä on, vaikka olenkin agnostikko.
Rumalla miehellä on vielä tulossa jotain suurempaa.
Näitä yksinäisiä katkeria miehiä olen nähnyt, juuri siellä vuodeosastolla.
Usein on ollut syynä viina, väkivalta ja epäsosiaalinen elämä joka on ajanut ihmiset heidän ympäriltään, ja nyt ollaan katkeria ja vihamielisiä kaikille.
On surullista nähdä että ihminen on ajanut elämänsä siihen malliin, sillä itsehän he vastuussa ovat valinnoistaan. Nyt sitten sairaina ja vanhoina puretaan kiukku ja viha meihin hoitajiin. On varmasti katkera tajuta että elämä alkaa olla lopussa, eikä mitään voi enää muuttaa.
On myös vihaisia kiukkuisia naisia, mutta heidän vihansa ja kiukkunsa johtuu yleensä muista syistä.
Kyllä aloittaja ihan asiasta puhuu.