Olen 33 v miea ja olen ollut naimisissa 10v. Lapsiakin on jo kolme. Meillä on hyvä,
tasvertaisuuteen ja samoihin elämänarvoihin perustuva parisuhde, jonka eteen kumpikin on
tehnyt työtä. Vaimoni (30v) on fiksu ja ihan nätin näköinenkin, ihana ihminen kaikin puolin.
Ongelmana on että hän ei kiihota minua! Ongelmana on että hän ei ole minusta kovin
seksikäs: "pyöreät muodot, peppu roikkuu ja kessi pömpättää". Vaimoani asia ei tunnu paljon
haittaavan, enkä haluaisi, että se minuakaan haittaisi. En ole maininnut siitä hänelle koska
tuntuu, että jos sanon sen ääneen niin se jää meidän välillemme loppuelämäksi.
Tosimiestähän ei läski haittaisi kun pokasaha jynssää ja purut pöllyää. Itse olen tälläinen
esteetikko, ilmeisesti vähän hienostelija. Oma vatsa pitää olla kondiksessa, kunto kohdallaan,
ei liikaa makeaa, ei liikaa pizzaa. Tiukka linja. Työssä pitää menestyä, avioliiton kukoistaa ja
lapsille pitää varata aikaa ja rakkautta. Olen ilmeisesti jonkin sortin romantikko ja haaveilija.
En ole kuitenkaan homo, miehet eivät minua kiihota. En käy myöskään vieraissa, sillä
sellainen on aivan perseestä. Olen ilman, masturboin ja tunnen syyllisyyttä ja häpeää. Pyrin
täydellisyyteen niin avioliitossa kuin muissakin asioissa. Jos ei kiihota ja rakastelu ei ole
täydellistä niin sitten en rakastele ollenkaan. Peiton alla jynssäily lauantai-iltana on muita
varten, ei minua. Seksi on kuitenkin tosi tärkeää ja erityisesti rakastamani naisen kanssa.. ei
kenenkään muun.
Täydellisyyteen kuuluu myös, että jos ei oma vaimo kiinnosta niin en halua katsella
muitakaan. Olen alkanut vältellä kaupungin keskustoja kesällä, koska siellä on liikaa
"virikkeitä". Yhteiset lomamatkat yms tuntuvat tukalilta samaisesta syystä, yms..
En halua erotakkaan, koska rakastan perhettäni ... Ehkä kaikkea ei vaan voi saada.
Tämä varmaan tuntuu kummalta.. onko kellään mitään samanlaisia kokemuksia?
mikael
tasvertaisuuteen ja samoihin elämänarvoihin perustuva parisuhde, jonka eteen kumpikin on
tehnyt työtä. Vaimoni (30v) on fiksu ja ihan nätin näköinenkin, ihana ihminen kaikin puolin.
Ongelmana on että hän ei kiihota minua! Ongelmana on että hän ei ole minusta kovin
seksikäs: "pyöreät muodot, peppu roikkuu ja kessi pömpättää". Vaimoani asia ei tunnu paljon
haittaavan, enkä haluaisi, että se minuakaan haittaisi. En ole maininnut siitä hänelle koska
tuntuu, että jos sanon sen ääneen niin se jää meidän välillemme loppuelämäksi.
Tosimiestähän ei läski haittaisi kun pokasaha jynssää ja purut pöllyää. Itse olen tälläinen
esteetikko, ilmeisesti vähän hienostelija. Oma vatsa pitää olla kondiksessa, kunto kohdallaan,
ei liikaa makeaa, ei liikaa pizzaa. Tiukka linja. Työssä pitää menestyä, avioliiton kukoistaa ja
lapsille pitää varata aikaa ja rakkautta. Olen ilmeisesti jonkin sortin romantikko ja haaveilija.
En ole kuitenkaan homo, miehet eivät minua kiihota. En käy myöskään vieraissa, sillä
sellainen on aivan perseestä. Olen ilman, masturboin ja tunnen syyllisyyttä ja häpeää. Pyrin
täydellisyyteen niin avioliitossa kuin muissakin asioissa. Jos ei kiihota ja rakastelu ei ole
täydellistä niin sitten en rakastele ollenkaan. Peiton alla jynssäily lauantai-iltana on muita
varten, ei minua. Seksi on kuitenkin tosi tärkeää ja erityisesti rakastamani naisen kanssa.. ei
kenenkään muun.
Täydellisyyteen kuuluu myös, että jos ei oma vaimo kiinnosta niin en halua katsella
muitakaan. Olen alkanut vältellä kaupungin keskustoja kesällä, koska siellä on liikaa
"virikkeitä". Yhteiset lomamatkat yms tuntuvat tukalilta samaisesta syystä, yms..
En halua erotakkaan, koska rakastan perhettäni ... Ehkä kaikkea ei vaan voi saada.
Tämä varmaan tuntuu kummalta.. onko kellään mitään samanlaisia kokemuksia?
mikael
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka!
Elin 4 vuotta parisuhteessa ja seksi oli hirvee ongelma, koska mua ei koskaan huvittanut. Siitä tietysti syytin itteeni, enkä myöskään edes vilkaissut muihin miehiin...siitä se syyllisyys vaan paheni. Mä kyllä suostuin sänkyyn ehkä kerran kuussa mikä oli aivan liian harvoin mulle ja kumppanille. Tästä ongelmasta en ole päässyt edelleenkään, vaikka lähestulkoon sinkkuna olenki pysytelly. Siis seksi maittaa pari ekaa kertaa, mut sitten liian äkkiä toinen käy tutuksi ja alkaa tuntua tylsältä ja jotenkin mä ihan ahdistun koko tunteesta, siis jos vähäkin tuntuu ettei toinen välittömästi sytytä mua niin meen ihan paniikkiin ja vaihdan maisemaa. Koitan aina ajatella että kasva jo aikuseks, eihän toinen voi olla koko aika mielettömän kiihottava, mut eipä auta. Eli en osaa sua ikäväkyllä auttaa, kunhan kerroin että täällä vähän samaa ongelmaa. Mun se 4 vuoden suhde päätty sit ihan onnellisesti, mut olihan tilanne eri kun ei tuota jälkikasvua vielä ehditty tekeen.
Tuntuu aina veemäiseltä kun mies arvostelee naisensa painoa... Mutta minkäs teet jos ei liha kelpaa. Itsekin olen nimittäin sellainen. Ex-suhteessani mieheni alkoi lihoa niin, että yksi kaunis kerta kesken aktin minulle tuli kertakaikkiaan frigiditeetti. Tuntui siltä että ei helvetti, en minä voi läskin kanssa naida.
Sen jälkeen varsinkin hoikkuus miehessä on ollut minulle hyvin tärkeää, ja pari kertaa kun olen saanut oikein timmiä miestä, olen ollut aivan lääpälläni... Nykyisessä liitossani mieheni on pysynyt jotenkuten kunnossa, mutta sellaista ylimääräistä on kyllä tullut varsinkin kun hän lopetti tupakanpolton. Mutta olen minäkin lihonut, välillä jo ihan yököttävissäkin määrin. Kävely ja syömisen vähentäminen on onneksi auttanut, vaikka paino ei olekaan ihan mitätön, paikat ovat kireät kun kävelen. Enkä ole koskaan ollut raskaanakaan, että sikäli minulla on helpompaa kuin monilla naisilla.
Yksi keino minulla on tehdä seksistä kiinnostavampaa jos mies jotenkin ärsyttää. Keskityn itseeni, ajattelen sitä kuinka haluttava oma kehoni on... Käytän nahkaa tai jotain muuta fetissiä aktin aikana. Onhan se vähän semmoista onanointia sitten, mutta ainakin minä nautin ja mieskin nauttii, enkä keskity liikaa toisen tai itseni epäviehättäviin puoliin. En tiedä auttavatko rooli- yms. seksileikit jos halu on jo kertakaikkiaan kadonnut, mutta kokeilla kannattaa. Ehkä se lopulta saattaisi kannustaa vaimoasikin vähän petraamaan, jos se hänen kropalleen on mahdollista, kun elämä maittaisi seksipuolellakin. Jos pääsee nousukierteeseen, kaikki sen kuin paranee vaan. Laskukierteessä kaikki menee päin helvettiä ja lopulta edessä on ero.
heippa!
rakastat ilmeisesti vaimoasi, ja perhettäsi, ja kunnioitan sinua siitä, että et halua pettää.
on suuri kunnia sinulle jos pystyt kaikesta huolimatta siihen.
tässä olisi muutama vinkki:
vaimosihan loukkaantuu verisesti, jos sanot hänelle hänen olevan "rupsahtanut". eli, älä suoraan sano hänelle että nyt ylös ulos ja lenkille, vaan suunnittele!!! kerran kaksi viikossa hommaat lapsille hoidon(tai otatte lapset mukaan) ja lähdette yhteiselle lenkille!!! et patista vaan kehut häntä ja kehut ilmoja!!! on niin kaunis päivä että ei viitsi sisälläkään olla...=)
vaikka raskaan työpäivänkin jälkeen on kumman rentouttavaa kävellä muutama kilometri rakkaansa kanssa ja keskustella päivän tapahtumisista. ei tee illalla mieli enää riidelläkään! tällä tyylillä vaimosi on kunnossa kesään mennessä ja luultavasti halusikin! ja lomat eivät ole tuskaa! jos ruokavalionne on kunnossa, lenkit riittää, ja voittehan joskus mennä työpäivän päätteeksi kuntosalille!!! lapset mummolaan ja menoksi. ja vaikka hän kieltäytyy, et lannistu ja ota kaveriasi mukaan vaan maanittelet ja pyydät ja yrität ylipuhua!!! hän kyllä suostuu kun näkee että et halua yksinkertaisesti mennä ilman rakasta ja kaunista vaimoasi!!!!
kehu häntä myös, vaikka hän nyt olisikin vähän rupsahtanut, hän ilostuu kun kuulee mukavia kehuja ja antaa inspiraation kuntoilemaan!!!!
onnea yritykselle!!!
hyvää kevättä ja toivottavasti liittonne kestää!!!
Kiitti, itse asias toi kuulosti aika mukavan positiiviselta ajattelulta. Ja voisi vaikka toimiikki
Mikael
Kuulostit vähän nykyiseltä miesystävältäni...
Itse hän on hoikka (kurja sanoa, mutta liiankin hoikka mun mielestäni!). No, heti syyllistyin itse samaan - eli toisen ulkonäön arvostelemiseen.
Hänen ex-vaimonsa oli huomattavasti pyöreämpi kuin minä,joka olen naisellisesti muodokas, en lihava. Eli minä, uusi naisensa, olen siinä mielessä "onnistuneempi" kuin entisensä. Mutta välillä tuntuu, että hän todella ihailee hoikkia, trimmattuja naisia, mielellään vielä huomattavasti itseään nuorempia.
Et usko, kuinka ikävältä tuntuu, kun miehen pää kääntyy joka paikassa hoikkiin naisiin, olipa kyseessä tv (joka todella ruokkii tiettyjä ihanteita) tai kävelyllä ulkona, missä vain. Olen aloittanut laihduttamisen, jotta pääsen takaisin muutaman vuoden takaisiin lukemiin. Myönnetään, että osa"syynä" on mieskaverini. Osasyynä terveydelliset syyt. Ja sitten kesän tulo tietysti.
Mutta joka tapauksessa. Eikö meidän kaikkien kuitenkin pitäisi ihailla muita piirteitä kuin toistemme ulkonäköä. Koska kaikkea ei voi saada...
Joku tuossa ehdotti sulle, että otat vaimosi mukaan liikuntaharrastuksiin. Meillä niin on tehnyt mieskaverini, siis innostanut mutkin liikkumaan ihan erilailla kuin ennen. Lasteni kasvaminenkin on tietysti edesauttanut, pääsen helpommin lenkille ym. kuin ennen, yh kun olen.
Mikä sen mukavampaa, palkitsevampaa ja iloisempaa puuhaa kun sen tärkeimmän ihmisen kanssa liikkuminen!!! Me käymme lenkeillä, vaeltamassa joskus, uimassa lasten kanssa ja juuri aloitimme joka sunnuntai-aamuisen sulkapallon pelaamisen.
Tsemppiä teille, kehu todella vaimoasi, arvosta häntä ja innosta YHDESSÄ liikkumaan!! Pian vaimosi ehkä aloittaa yksinäänkin liikkumisen.