Vaikea äiti?

Olen alle kolmekymppinen nainen. Minulla on kolme tutkintoa taustalla ja kohta saan neljännen. Jouduin vaihtamaan alaa, koska oman alan töitä ei kertakaikkiaan löytynyt. Lähdin sitten opiskelemaan. Olen siis työtön opiskelija.

Asun kotona kahdestaan äitini kanssa. Isäni on kuollut. Äitini on siis leski. Äitini on monisairas. Erityisesti hänellä on tuki- ja liikuntaelinvaivoja, rappeumaa, kulumaa, välilevyn pullistumaa, nivelrikkoa.

Saan kuussa vain opintotuen. Äitini tulot vaikuttavat opintotuen määrään. Äitini saa kuitenkin vain leskeneläkkeen kerran kuussa. Asumme ok-talossa. Ongelma on, että rahat ei riitä. Äitini eläke ei riitä. Laskuja tulee paljon. Äitini on mielestäni myös hiukan holtiton rahankäyttäjä. Esim. hän tilaa Aamulehteä, joka maksaa kuussa 33 euroa. Olen sanonut, että pitää yrittää tässä tilanteessa säästää kaikessa missä vain voi ja kertonut, että lehti pitäisi lopettaa sillä se maksaa vuodessa 396 euroa! Äiti sanoo, että sitten hän vasta masentuukin, jos ei edes lehteä tule ja mistä hän sitten uutisia katselee. On meillä kuitenkin tv ja radiokin.

Olin niin väsynyt viime syksynä, etten jaksanut vahata äitini autoa, kuten joka syksy olen tehnyt. Äiti sanoi, että jos en tee sitä niin hän vie sen sitten johonkin vahattavaksi. Katsoin vahauksen hintoja ja ne eivät todellakaan olleet mitään halpoja. Lopulta siinä olisi varmaankin käynyt niin, että minun rahoistani se vahaus olisi mennyt. Onneksi hän unohti asian. Olen nuoresta asti säästänyt rahaa ja ollut töissäkin, että voisin joskus ostaa oman asunnon tms. Tässä vuosien varrella kuitenkin, kun äitini rahat eivät riitä, olen joutunut näistä omista säästöistäni maksamaan perikunnan laskuja sekä äidin lääkkeitä ja lääkärikäyntejä. Eivätkä ne minunkaan säästöni loputtomiin riitä.

Tuntuu, että äidillä on usein se, että jos en minä tee sitä ja sitä niin hän vie sitten sinne ja sinne tai ostaa...

Mutta kun hänen rahat loppuvat niin sitten käytetään minun rahojani.

Haluaisin tehdä töitä, jotta saisi rahaa, mutta tällä hetkellä olen kertakaikkiaan niin lopen uupunut, etten ole meinannut jaksa kouluakaan suorittaa ja olin useamman kuukauden tekemättä koulutöitä. Todennäköisesti Kela perii pian opintotukeani takaisin.

Äiti ei pysty mm. imuroimaan, kun kuulemma selkä tulee niin kipeäksi. Minä imuroin yleensä kerran viikossa, joka lauantai. Joskus äitini on imuroinut, kun en ole ollut kotona. Hänellä on ollut käytössä selkätuki. Sitten hän valittaa kuinka selkä ja jalat ovat kipeät. Öitä ei saa kunnolla kuulemma nukuttua, kun särkee paikkoja. Kova kuorsaus silti tuntuu kuuluvan seinän läpi. En tiedä onko todella näin.

Tänään voin taas pahoin ja itkin yksin kotona omaa saamattomuuttani esim. sitä, että minun pitäisi yksi paperi skannata kouluun enkä jaksanut tehdä edes sitä.

Tuntuu, että välimme huononevat vain. Äiti on sanonut, että minun ikäisenä hänellä oli jo lapset tehty ja kuinkas hän sitten jaksoi minun ikäisenä. Lisäksi hän on sanonut ettei oikein tykännyt isästäni, kun hän oli niin lihava ja pukeutui vanhanaikaisesti. Paitsi armeija-aikoina, kun hän oli laihempi. Lisäksi on kertonut ettei olisi halunnut lapsia, mutta kun isäni halusi ja hän sai paniikkikohtauksia, kun minulla oli paljon korvatulehduksia ja huusin lapsena sen takia.

Koulua olisi jäljellä vain puoli vuotta, mutta tekisi mieli luovuttaa. Miten koskaan voin muuttaa edes omilleni, kun minun pitää syöttää äidilleni rahaa. En halua, että hän kuitenkaan kuolee nälkään tai että talo, josta minullakin on osuus, menee ulosottoon. Olen asunut joitakin vuosia omillani, mutta silloinkin äitini soitteli minulle vihaisena, kun kerran unohdin laittaa hänen tililleen rahaa jotta hän pääsee kauppaan, että ei hän siellä tilillä ollutkaan rahaa. Olin unohtanut.

Ennen joulua siivosin perinpohjaisesti koko talon. Imuroin ja pesin lattiat, pyyhin pölyt ihan joka paikasta ja vaihdoin puhtaat matot. Viikon päästä siitä äiti sanoi, että pitäisi imuroida, on jo villakoiria, mutta ethän sinä mitään viitsi tehdä.

Kävin hiljakkoin kaverini kanssa elokuvissa. Hän alkoi heti sanomaan, että yöksi et sitten sinne kyllä jää. Sanoin että en sellaista suunnitellutkaan. Kuitenkin jokin aika sitten hän hermostui, kun aloin puhumaan raha-asioista ja ettei hän tuhlaisi rahoja kun lähtee kaupunkiin, että kyllä sulla ja mulla pitäisi olla eri huushollit!

Kaverini hän on haukkunut lehmäksi ja jos hän tulee joskus muutaman kerran vuodessa kylään (asuu kaukana), että mitä se ämmä tänne tulee ja eikö joku muu päivä käy ja mitä sinä tänne vieraita kutsut kun ei ole siivottukaan ja onko edes mitään tarjottavaa jne.

Välillä itken, mutta sitten taas tuntuu, että valitanko vain turhasta ja onko minulla asiat kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin. Joskus tuntuu, että olen ihan turtunut tilanteeseen ja jotenkin niin tottunut tähän jo.