Mitä kadut eniten

Minulla sama, mutta liian kokeneen kanssa.

Kadun eniten sitä etten osannut tulkita Hänen terveydentilaansa, vaikka vakavat merkit olivat nähtävissä.
En vain osannut.

Varmaan oli suuren luokan virhe, mutta kun näen vanhoja valokuvia, en voi syyttää itseäni.

Koska ollaan parisuhde palstalla, oletan että kysellään parisuhteeseen liittyvien katumusten perään. Ehkä sellaista parisuhteetonta aikaa olis voinut harrastaa enemmän. Siis ei minkään seikkailun tai jännän elämän tähden vaan ihan siksi että tietäis millaista se on. Osais arvostaa ehkäpä näin myös parisuhteellisuutta enemmän.

Naisen viehkeä olemus tai seksikkyys ei takaa suhteen toimivuutta. Näet viehättävän naiasen edessäsi et sitä mitä nainen takee. Lunta tulee jossakin vaiheessa tupaan kuten mammani sanoi eläessään.

Ulkonäkö vaatimukset nuorena, aiheutti erehdyksen, ei osattu puhua ajatuksista, todellisista tunteista. "nätin pojan vierellä vihkimisen hetkellä".

Katumisen sijaan omisko parempi yrittää vaikuttaa nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Jos ihminen yrittää aina toimia parhaalla mahdollisella tavalla ja toisia kohtaan hyvin, hän silti tekee asioita sen hetkisten asioiden valossa.

Miten voi katua että luottaa muihin, lupauksiin ja sanoihin. Voiko oppia ettei saa luottaa enää keneenkään. Tai katua että tuntee, niin että sydän särkyy, murenee, muuttuu ehkä tunnottomaksi kaikelle.
Katua sanoja, sanottuja, sanomattomia.

Kadun että tuli synnyttyä tähän maailmaan...…..

On tullut mokailtua tosi pahasti.
Olen tehnyt pahoja virheitä.Kunpa en olisi niitä ikinä tehnyt.

Kadun sitä etten vetässyt yhtä äijää turpaan kun läpsäs mun exää perseelle.

Olen osittain samaa mieltä, että liian nuorena aloitettu yhteiselämä ja samalla aika vähällä toisen tuntemisella. Jos esim. koulutukset on kesken, niiden mytä ihmiset kasvavat ja ajattelutapakin voi muutuua. Sitten tuleva työelämä jos niissä on eroja suuresti, työmatkoja esim.
Silloin tuo peikko itsetuntemuksesta toisella voi kärsiä ja alkaa ns, erilleen kasvaminen.

Nuoren vielä usein jaudutaan yhteen , yksi on että päästään vanhempien luota pois. Odotetaan sitä unelmaelämää, sellaista jota ehkä kuvitellaan suurimmaksi osaksi, ei tiedetä. Kukaan tulee vastuu mukaan elämän kuluista ja työtäkää ei ole aina saatavilla, ainkaan sitä omaa unelmaa, pisn se alkaa vaikuttaa myös siihen parisuhteeseen, joka on lakanut väärän väärissä ajatuksissa ja todella liian varhain.
Ei tarvita sihen kovin suurta puhujaa, kun ollaan valmiit hylkäämään entinen ja uuden mukaan ja yhtä vähäisin perustein etsien sitä unelmaa. Monesti on jo perhekin perustettu entisen kanssa ja siinä lapsia nytä pyöritetaan ja heti kun voidaan jäteenän ensin vähäksi ja sittten enemmäksi yksin. Ei tästäkään siirrosta useinkaan sitä onnea löydy. Entäs nämä nuoret, jotka elävät yksinäisyydessä, kokien, että vahemmat eivät välitä ainkaan ole koskettamassa siinä vieressä kun eniten tarvitsevat, meillä on jo valtaisa määeä tällaisia yksinäisiä nuoria. Palatkaa järkiinne, eläkää todellisuudessa ei unelmissa.

Tietenkin on kiva leikitellä ajatuksella, että saisi KAIKKI POIS, tekisi nuoruudessa pari muutakin oikeaa valintaa aivan muissa asioissa, miten silloin olisi, missä silloin olisi, millaisen ihmisen silloin tapaisi. Mutta elämä on kokonaisuus, johon muutkin vaikuttavat ja jota muut erittäin suuresti häiritsevät. Joten...