Tein sulle aloituksen, ei kelvannut, et ollut kiinostunut.
Rakastin vuosia, nyt se on enää muisto hyvästä rakkaudesta. Tuhat kertaa yhdessä päivässä olisin antanut kaikki viat anteeksi ja vielä suudellut poskiasi, silittänyt suloisia poskiasi,halannut hellästi, kuiskannut hiljaa korvaasi, rakastan sua ikuisesti.
Mutta, hylkäsit minut kuin rotan. Ei riittänyt että saalistit. Halusit vielä nöyryyttää ja viedä viimeisenkin turvapaikan. Nyt olen yksin. Mutta kerännyt taas itseni,ja löytänyt ne sydämen palat jotka rikki musersit ja puhalsit tuulen. Kauan meni niitä etsiä. Kohta on jo viimeinenkin löytynyt. En halua sua enää. Silti salaa vielä hiljaa rakastan, niin syvälle sydämeen kävit,ja kauniiksi itses teit,petollinen nainen.
Rakkauteni oli suurempi kuin sinun petollisuutesi,silti et nähnyt lyhtyä pimeydessä.... menit nuotion viereen. Koska halot ja puu loppuu, loppuu sinulta valo, mutta minun öljyni vuotaa pohjattomuuden kaivosta ja ei lopu koskaan,
Paljon menetit tyttö raukka, niin paljon olisin sulle antanut...
En ikävöi, en kaipaa, suru vain mieltä painaa,oi tyttö pieni, miksi ei hyvä valo kelvannu, vaan pian loppuvan hetken loistehessa itses viettelit ,petollisen valkian tykönä, itses pimeydessä jälleen löydät,ei kukaan sua rakasta enää, hylkäsit rakkauden. 💔
L tytölle, ikuisesti lapsi.
Rakastin vuosia, nyt se on enää muisto hyvästä rakkaudesta. Tuhat kertaa yhdessä päivässä olisin antanut kaikki viat anteeksi ja vielä suudellut poskiasi, silittänyt suloisia poskiasi,halannut hellästi, kuiskannut hiljaa korvaasi, rakastan sua ikuisesti.
Mutta, hylkäsit minut kuin rotan. Ei riittänyt että saalistit. Halusit vielä nöyryyttää ja viedä viimeisenkin turvapaikan. Nyt olen yksin. Mutta kerännyt taas itseni,ja löytänyt ne sydämen palat jotka rikki musersit ja puhalsit tuulen. Kauan meni niitä etsiä. Kohta on jo viimeinenkin löytynyt. En halua sua enää. Silti salaa vielä hiljaa rakastan, niin syvälle sydämeen kävit,ja kauniiksi itses teit,petollinen nainen.
Rakkauteni oli suurempi kuin sinun petollisuutesi,silti et nähnyt lyhtyä pimeydessä.... menit nuotion viereen. Koska halot ja puu loppuu, loppuu sinulta valo, mutta minun öljyni vuotaa pohjattomuuden kaivosta ja ei lopu koskaan,
Paljon menetit tyttö raukka, niin paljon olisin sulle antanut...
En ikävöi, en kaipaa, suru vain mieltä painaa,oi tyttö pieni, miksi ei hyvä valo kelvannu, vaan pian loppuvan hetken loistehessa itses viettelit ,petollisen valkian tykönä, itses pimeydessä jälleen löydät,ei kukaan sua rakasta enää, hylkäsit rakkauden. 💔
L tytölle, ikuisesti lapsi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.