On se elämä välillä merkillistä...mä olen viimeisen puolen vuoden aikana menettänyt ensin mummoni, sitten siitä reilun kuukauden päästä isäni, ja pari kuukautta takaperin mun äiti nukkui pois... Se on ihan käsittämätöntä miten yhdelle ihmiselle voi kasautua tällaisia asioita...? Kyllä mä oon tiedostanut asian, että kaikista on ennen pitkää luovuttava, mutta että näin pian ja näin paljon yhtä aikaa...
Ei kahta ilman kolmatta
Henna
51490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...mutta totta: Yksi suuri menetys tai muu tragedia, ja sen jälkeen niitä todella onkin sitten luvassa lisää.
Otan osaa. Tiedän ettei tuohon tilanteeseen ole sanoja, joten totean vain, että sinulla on nyt monta suojelijaa, jotka pitävät sinusta hyvää huolta.
Voit aina kantaa heidän tarjoamaansa turvaa ja rakkautta sydämessäsi, pidäthän sen aina mielessäsi.
Mummoni aina sanoi näin ja pakko se on joskus myöntää oikeaksi. Itse menetin viime vuoden tammikuussa appeni, helmikuussa tätini ja maaliskuussa setäni. Kauan pelkäsin jokaista puhelinsoittoa, mutta tuohon kolmeen se sillä kertaa jäi.
joo, tuntuu että kuolemat kasautuvat, itse menetin viime vuonna 5 läheistä... nyt kukaan ei ole vähään aikaan kuollut, kuolonketju on tauonnut, nyt voi levähtää ja yrittää jatkaa elämää.
Mulla reilun vuoden aikana kuollut äiti, mummi, vaari, äidin sisko ja serkku.
Ei ole elämä reilua, mutta onneksi emme ole yksin.
2 vuoden sisään, se on vaan kestettävä ja hyväksyttävä sekin tosiasia, kun me ei mahdeta mitään, vaikka on ikävä kova, ei entisestä surusta toipunut, kun uusi viesti tuli, oli kyllä musertavaa elää surussa kokoajan, mutta kyllä elämä voittaa ja eteenpäin mennään, nyt muistellen sitäaikaa, jotta miten sitä jaksoi töissä käydä, onneksi työkaverit ymmärsi ja tukivat, toisaalta työ oli terapiaa.