Olen kysellyt tätä joskus ennenkin täältä, mutta asia ei ole vain helpottanut.
Aloitin vuosi sitten seurustelun uuden miehen kanssa, jonka takia jätin entisen. Vanhempani pitivät entisestä kovin paljon eivätkä vieläkään kunnolla sulata uutta miestä. Nyt vuoden seurustelun jälkeen oltiin jopa yhdessä baarissa sukulaisten ja vanhempien kanssa ja tunnelma oli ihan ok. Muuten meitä ei kuitenkaan pyydetä vanhempieni luo kylään, vaan aina pyydetään vain minua yms. En uskalla edes puha välillä ääneen miehestäni. Siis sellaisia tavallisia asioita mitä tehtiin vaikka viikonloppuna tai miten sillä menee töissä jne. Minulle suku ja vanhemmat ovat tärkeitä joten tahtoisin, että kaikki olisivat onnellisia.
Nyt sitten olisi muutto pääkaupunkiseudulle tammikuussa tämän miehen kanssa, mutta miten ihmeessä puhun siitä vanhemmilleni? Miksi he eivät ymmärrä että minä olen nyt 5 kertaa onnellisempi, ja pääkaupunkiseudulla olisi vielä paremmat mahdollisuudet jatkokoulutuksiin ja työllistyä? Tai enhän minä sitä vielä voi tietää miten he reagoivat, mutta tähän astisten kokemusten perusteella veikkaan, että vastustus on kova. En halua rikkoa välejäni kehenkään.
Olen ainoa lapsi ja 22v
Aloitin vuosi sitten seurustelun uuden miehen kanssa, jonka takia jätin entisen. Vanhempani pitivät entisestä kovin paljon eivätkä vieläkään kunnolla sulata uutta miestä. Nyt vuoden seurustelun jälkeen oltiin jopa yhdessä baarissa sukulaisten ja vanhempien kanssa ja tunnelma oli ihan ok. Muuten meitä ei kuitenkaan pyydetä vanhempieni luo kylään, vaan aina pyydetään vain minua yms. En uskalla edes puha välillä ääneen miehestäni. Siis sellaisia tavallisia asioita mitä tehtiin vaikka viikonloppuna tai miten sillä menee töissä jne. Minulle suku ja vanhemmat ovat tärkeitä joten tahtoisin, että kaikki olisivat onnellisia.
Nyt sitten olisi muutto pääkaupunkiseudulle tammikuussa tämän miehen kanssa, mutta miten ihmeessä puhun siitä vanhemmilleni? Miksi he eivät ymmärrä että minä olen nyt 5 kertaa onnellisempi, ja pääkaupunkiseudulla olisi vielä paremmat mahdollisuudet jatkokoulutuksiin ja työllistyä? Tai enhän minä sitä vielä voi tietää miten he reagoivat, mutta tähän astisten kokemusten perusteella veikkaan, että vastustus on kova. En halua rikkoa välejäni kehenkään.
Olen ainoa lapsi ja 22v
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tässä elämässä voi aina miellyttää kaikkia läheisiään vaikka niin haluaisikin.
Sun vanhempasi tulevat aina olemaan sun vanhempasi vaikka sä muutaisit Karibialle sen miehesi kanssa.
Aikansa he ehkä sätkivät ja vänkäävät vastaan kun pelkäävät, että teet "virheen" ja "satutat itseäsi", mutta eivät he voi estää sua elämästä omaa elämääsi juuri niin kuin sä itse haluat.
Jossakin vaiheessa jokaisen vanhemman on vaan luotettava siihen, että heidän lapsensa kyllä pärjää vaikka saisi joskus siipeensäkin.
Sinuna olisin rehellinen itselleni ja alkaisin käyttäytyä niin kuin onnellisessa parisuhteessa elävä aikuinen ainakin. Puhuisin rakkaastani vanhemmillenikin niin kuin ainakin ihmisestä, joka on mulle tärkeä, tulisin vierailulle yhdessä hänen kanssaan jne. Pikkuhiljaa heidän on hyväksyttävä valintasi tai edes opeteltava sietämään sitä todellisuutta, sillä joka kerta kun he "sorsivat" rakastamaasi ihmistä, he loukkaavat myös sinua.
Tosiasioiden välttelystä ei ole pidemmän päälle mitään iloa, päinvastoin, teeskentely ja välttely vaan hiertävät sun ja vanhempiesi ja vanhempiesi ja kumppanisi välejä.
Rehellisyys on aina parempi vaihtoehto vaikka se hetkellisesti myllertäisikin kaikkien maailman.
Taatusti sun vanhempasi eivät sua hylkää vaikka sä teet omia päätöksiäsi oman elämäsi suhteen! Eihän se ole mitään uhmaa tai vääryyttä heitä kohtaan vaan itsenäisyyttä, johon jokaisella on oikeus.
Olet aikuinen ihminen ja teet itse omat valintasi. Sukusi tehtävä ei ole valita sinulle miestä vaan sinä itse teet sen.
Oman avokkini äiti ei voi sietää minua, tai tavallaan se on sellaista piilovittuilua ja hallintaa aina kun olen siellä kylässä. Pari vuotta jaksoin käydä siellä hammasta purren. Nykyään en vaivaudu. Mikäli minua ei kunnioiteta ihmisenä ja miehen mahdollisena tulevana puolisona, niin ei minun tarvitse naamaani näyttää siinä paikassa. Minua ei saa manipuloitua pois miehen elämästä, turhaa edes yrittää. Joten menen vasta sitten, kun minua aletaan hieman arvostamaan. (siitä kuinka paljon rakastan miestä ja miten hyvä yritän hänelle olla.)
Seuraava askel olisi kihlasormus, uskon että ainoa asia joka pidättelee on se, että mies pelkää sitä, miten hänen äitinsä ja siskonsa siihen suhtautuu. Mutta se ei mielestäni ole heidän ongelmansa mikäli rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä. Olisihan tuo aikakin, itse olen 26 ja mies täyttää jo 30!!!
Niin että pidä vaan oma pääsi ja pyydä perusteluja mikäli vastarintaa tehdään. Jos perustelut ovat huonoja, voit vain vastata, että tulkaa sitten perustelemaan, kun oikeasti on jotakin, mikä on totta.
Itselläni onneksi vanhemmat ovat hyväksyneet hyvin miesystäväni.