Miten auttaa ystävääni, joka kärsii pahoinpitelystä kotona? Olen sivusta seurannut ystäväni pahoinpitelyä, henkistä ja fyysistä, jo vähän aikaa, mutten tiedä mitä tehdä. Omat tunteeni ovat niin pinnassa, lähinnä syvä viha ystäväni miestä kohtaan, etten usko toimivani oikein.
Olen yrittänyt puhua järkeä ystävälleni. Yrittänyt selittää, ettei väkivalta ole koskaan oikeutettua, oli miehellä syyt mitkä tahansa. Miehen tarinat ovat kuin suoraan tämänkin keskustelun sivuilta, lupauksia hakeutua hoitoon, rakkauden tunnustuksia ja lupauksia parantaa tapansa. Kuitenkin asiat taas ajautuvat vanhaan.
Ajattelen, että eroaminen on se paras ratkaisu. Olen toistuvasti sanonut, ettei suhde ole terve, eikä mies mene hoitoon muuta kuin omasta aloitteestaan. Olen huutanut, raivonnut, itkenyt, puhunut rauhallisesti, mutta ystäväni edelleen vain on väkivaltaisessa suhteessa. Pelkää kotonaan, mutta rakastaa miestään.
Mitä siis voisin tehdä? Olen aina valmiina kuuntelemaan, mutta sanon myös aina nämä omat mielipiteeni. Pitäisikö minun olla vain hiljaa ja todeta, että ystäväni itse päättää elämästään? Vai kannustanko häntä eroon, hakemaan apua, mitä?
Olen yrittänyt puhua järkeä ystävälleni. Yrittänyt selittää, ettei väkivalta ole koskaan oikeutettua, oli miehellä syyt mitkä tahansa. Miehen tarinat ovat kuin suoraan tämänkin keskustelun sivuilta, lupauksia hakeutua hoitoon, rakkauden tunnustuksia ja lupauksia parantaa tapansa. Kuitenkin asiat taas ajautuvat vanhaan.
Ajattelen, että eroaminen on se paras ratkaisu. Olen toistuvasti sanonut, ettei suhde ole terve, eikä mies mene hoitoon muuta kuin omasta aloitteestaan. Olen huutanut, raivonnut, itkenyt, puhunut rauhallisesti, mutta ystäväni edelleen vain on väkivaltaisessa suhteessa. Pelkää kotonaan, mutta rakastaa miestään.
Mitä siis voisin tehdä? Olen aina valmiina kuuntelemaan, mutta sanon myös aina nämä omat mielipiteeni. Pitäisikö minun olla vain hiljaa ja todeta, että ystäväni itse päättää elämästään? Vai kannustanko häntä eroon, hakemaan apua, mitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hakkaajakin tarvitsee hakattavan, ei se hakkaaminen muuten "onnistu". Sen kun ystäväsi tajuaa ja miettii sitten miksi hän haluaa olla se uhri, niin muutos saa alkunsa.
Sä et voi kuin tukea häntä ja kuunnella häntä, olla saatavilla kun hän tarttee ystävää.
Päätökset hän tekee itse ja muut ympärillä voivat vain tukea häntä sen päätöksen toteuttamisessa.
Sinuna en ainakaan alentuisi haukkumaan sitä hakkaajaa vaan ohjaisin ystävääkin ajattelemaan itseään, omaa elämäänsä ja omia unelmiaan. Siihen niitä voimavaroja nyt tarvitaan, eikä toisen syyllistämiseen.
Et voi juuri tehdä mitään muuta kuin pitää huolta. Niin se vaan on että aikuinen ihminen on itse vastuussa elämänsä valinnoista. Kuuntele kun hän kertoo huoliaan, ja tue. Eroon ei kannata painostaa, sen sijaan kannattaa kertoa vakavalla äänensävyllä, että tuo mitä kerrot ei ole normaalia, että kaikissa ihmissuhteissa ei tapahdu tuollaista ja että toivoisit ystävällesi parempaa.
Omasta kokemuksestani tiedän, että perheväkivalta on niin suuri shokki, ja itsetunnon sortava asia, että lähtöpäätöksen tekeminen on pidempi prosessi. Auta ystävääsi kehittämään itsetuntoaan esim. mainitsemalla hänelle usein hänen positiivisista puolistaan ja kyvyistään (koska mies ei näin todennäköisesti tee), älä missään nimessä tuomitse häntä (koska se sortaa itsetuntoa entisestään ja siten lisää lähtöarkuutta). Kysele ystäväsi ja hänen miehensä suhteen alkuajoista, ja pyydä vertaamaan niitä nykytilanteeseen; kysele ystäväsi aiemmista suhteista ja pyydä vertailemaan. Kerro omasta normaalista suhteestasi, jotta ystäväsi saa jotain elävän elämän vertailukohtaa. Väkivallasta tulee parisuhteen osapuolille sitä normaalimman tuntuista, mitä pidempään se jatkuu ja mitä hitaammin tilanne pahenee. Lopulta sitä kuvittelee elävänsä ihan tavallisessa, normaalissa suhteessa. Pidä huolta siitä, että väkivalta ei pääse normalisoitumaan ystävällesi.
sinä et voi sitä päätöstä tehdä hänen puolestaan, sillä sinä et elä sen päätöksen seurausten kanssa. Anna hänen itsensä päättää, älä painosta, se vaan suututtaa ystävääsi- "kaikki neuvovat ja tietävät paremmin kuin minä, on syytä ollakin hakattavana". Kuuntele ja auta, mut älä päätä hänen puolestaan.
Puhuuko ystäväsi itse huolistaan tai joudutko kysymään häneltä? Monet jotka on kokenut väkivaltaa häpeää sitä eikä kerro kenellekään siitä. Kyseleminen ja kuunteleminen osoittaa välittämistä, ystäväsi arvostaa sitä.
Ehkä kuunteleminen on se ainoa millä lailla voit auttaa häntä, se että saa puhua huolistaan auttaa paljon. Ja että on joku keneen hän voi luottaa päätyi hän sitten mihin tahansa ratkaisuihin elämässään.
Kaikilla perheenväkivallan uhreilla ei ole ystäviä kenelle puhua kun mies usein yrittää eristää naista. Hienoa että jaksat välittää ystävästäsi ja voimia sinullekin. Kuuntelijan rooli ei ole helppo mutta ystävällesi olet erittäin tärkeä.