Täällä on yks tapa miten nainen eroo miehestään!!
WWW:VANHEMMAT.NET
Turvakoti-instituutio ei ole Suomessa kovin vanha. Turvakodit ovat paikkoja joihin naiset voivat mennä turvaan väkivaltaisia miehiään. Turvakotien toiminta-ajatuksena on ollut, että Suomessa on suuri määrä naisia jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa, mutta eivät pääse siitä eroon. Poliisin tietoon tulee vuosittain n. 27000-28000 pahoinpitelyä, joista törkeitä n. 2000. 1990-luvun alusta kasvua on ollut n 10 000 tapausta, mutta tämä johtuu osittain väkivallan uudesta rikosmäärittelystä sekä lisääntyneestä valvonnasta. Kotona tapahtuva väkivalta on tullut enemmän näkyville vuoden 1995 lainuudistuksen jälkeen.
Kenenkään ei pidä joutua väkivallan kohteeksi, varsinkaan omassa kodissaan. Se, miten tämä tavoite voidaan toteuttaa Suomessa on vaikea kysymys. Lainsäädäntö on ilmeisesti melko hyvässä jamassa. Meillä on myös erilaista kansalaistoimintaa, erityisesti naisjärjestöjen toimesta joka tähtää väkivallan tuomiseen näkyville ja estämiseen. Yhtenä osana tätä toimintaa ovat turvakodit.
Akuutissa väkivaltatilanteessa turvakoti on todella hyödyllinen. Mutta siihen liittyy ongelmia. Perheväkivaltatilanteessa on mukana myös lapsia. Kun nainen lähtee turvakotiin, hän ottaa yleensä lapset mukaan. Eräillä turvakodeilla, erityisesti sellaisilla jotka nojautuvat vahvasti feministiseen ideologiaan, on myös tavoitteena vapauttaa nainen pysyvästi väkivaltaisesta suhteesta. Toisin sanoen, kun turvakotiin kerran on menty, suhde on myös syytä heti katkaista. Tämä on ymmärtääkseni kuitenkin ongelmallista. Entä jos nainen perustellusti katsoo, että kyseessä oli alkoholin tai muun (esim. stressaavan elämäntilanteen) aiheuttama poikkeuksellinen reaktio, jonka pohjalta ei vielä pidä katkaista suhdetta, varsinkin jos suhteessa on myös lapsia? Ainakaan Espoon turvakodissa tällaista ajattelua, että nainen palaa kotiin kun akuutti tilanne on ohi, ei katsota hyvällä, vaan naisia suorastaan painostetaan esim. tekemään välittömästi avioero-ilmoitus.
Mutta vielä suurempi ongelma liittyy siihen, että eräissä turvakodeissa ei suinkaan edellytetä mitään näyttöä siitä että nainen todella on joutunut väkivallan kohteeksi. Turvakoti olettaa ilman muuta, että jos nainen tulee turvakotiin, hänellä on siihen hyvä syy. Espoon Turvakodissa asia muotoillaan niin, että naisen näkökulmaa asiaan ei kyseenalaisteta vaan häntä pyritään tukemaan hänen tekemässään ratkaisussa.
Entä jos nainen ei olekaan joutunut väkivallan kohteeksi? Eihän hänellä silloin ole mitään syytä lähteä turvakotiin? Kyllä hänellä on. Turvakotiin menolla on iso vaikutus siihen, miten mieheen tämän jälkeen suhtaudutaan. Hänestä tulee automaattisesti väkivaltainen mies, johon voidaan suhtautua kuin spitaaliseen päiväkodeissa, kouluissa ja tietenkin sosiaalivirastossa, eritoten lastensuojelussa. Mahdollisessa huoltajuusoikeudenkäynnissä tällä on iso merkitys. Varsinkin jos nainen saa puolelleen sosiaalitoimen naistyöntekijät. Tosin sosiaalitoimessa tai kouluissa työskentelevät miehet ehkä pitävät väkivaltaista miestä vieläkin pahempana, juuri sellaisena miehenä jotka pitäisi Suomesta kitkeä kokonaan pois.
Toisin sanoen, jos nainen haluaa miehestään avioeron ja lapset itselleen, niin hänen "kannattaa" aina lähteä kotoa turvakodin kautta. Turvakodissa häntä ei suinkaan epäillä keksityistä väitteistä, eikä myöhemminkään palata asiaan jos nainen ei missään vaiheessa pysty esittämään näyttöä väkivallasta. Tämän lisäksi hän voi eristää lapset isästään pitkäksikin aikaa. Tämän takaa kyseenalainen laintulkinta (Eduskunnan oikeusasiamies) jonka mukaan lapset ovat turvakodissa huoltajan vastuulla ja turvakodilla ei ole mitään velvollisuutta edistää isän ja lasten välisiä yhteyksiä. Ainoa keino millä isä voi päästä yhteyteen lastensa kanssa on käynnistää välittömästi oikeusprosessi lasten huoltajuudesta jos äiti on vienyt lapset mennessään. Yleensä hän ei älyä tätä tehdä, vaan saattaa pitkäänkin yrittää vain saada yhteyttä lapsiinsa turvakodin kautta. Turvakodit ovat pyrkineet vaikeuttamaan yrityksiä yhteydenpitoon paitsi kieltäytymällä välittämästä yhteydenottoja, myös puhumalla väkivaltaisista miehistä joita varten täytyy kehittää uusia, salaisia turvakoteja.
Ylläoleva ei ole tyhjää spekulaatiota. Minulla on käsissäni kaksi tuoretta raporttia juuri tämänkaltaisista tilanteista. Toisessa suomalainen nainen, joka oli naimisissa ei-suomalaisen EU-kansalaisen kanssa, lähti Espoon turvakotiin sen jälkeen kun poliisi oli puuttunut asiaan miehen puolesta, naisen käyttäytymisen vuoksi. Mies ei edes tiennyt mikä on turvakoti. Nainen otti lapset mukaansa, ja kieltäytyi kaikesta yhteydenpidosta, kunnes mies sai oikeuden väliaikaispäätöksen. Espoon sosiaalivirasto, koulut ja päiväkodit suhtautuivat mieheen erittäin torjuvasti ja kesti kauan ennen kuin tilanne joten kuten normalisoitui. Espoon lastensuojelu suhtautuu mieheen edelleen ehdottomasti huonona isänä, huolimatta siitä, että ainoa näyttö väkivallasta on äidin lapsiin kohdistamaa. Äiti ei ole missään vaiheessa edes syyttänyt isää itseensä kohdistuneesta väkivaltaisesta käytöksestä.
Tässä tapauksessa Espoon turvakodilla (johon saavuttuaan äiti lähetti välittömästi avioeroilmoituksen) oli erittäin pitkä ja syvä vaikutus lasten tilanteeseen.
Tämä asia on jo käsitelty Espoon lääninhallituksessa. Se on todennut, EOA:han vedoten, että turvakoti on toiminut oikein kieltäytyessään edistämästä lasten ja isän yhteydenpitoa. Tämä ei kuulu turvakodin tehtäviin. On myös muistettava että useimmat turvakodit ovat yksityisiä laitoksia joiden työntekijät eivät ole viranomaisia. Kuitenkin he toimivat tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Turvakodit tekevät usein esimerkiksi lasten tulohaastattelun, johon tutustumiseen isälläkin huoltajana olisi periaatteessa oikeus, niin kuin sosiaalitoimen asiakirjoihin. Turvakodit kieltäytyvät luovuttamasta näitä asiakirjoja, joskus jopa valheellisin perustein (kuten, että lapsia ei ole haastateltu)
Toisessa aivan tuoreessa tapauksessa isä on jopa kyennyt dokumentoimaan tarkasti sen, että äiti oli valmistellut pitkään lähtöä turvakotiin. Tässäkään tapauksessa mitään syytöksiä väkivaltaisuudesta ei ole esitetty. Sen sijaan vaimo siirsi ennen lähtöä perheen yhteiset rahat omalle tililleen, otti lomaa työpaikastaan, suoritti erilaisia muita valmistelevia toimia mieheltään salaa kun puolisot olivat sopineet eroavansa n puolen vuoden kuluttua. Hän vei lapset mennessään turvakotiin ja sama kuvio toistui: "väkivaltainen" isä joutui tekemään erittäin paljon töitä ennen kuin tilanne normalisoitui edes jollain tavoin. Tähän liittyvät myös ns. valvotut tapaamiset, jotka ovat myös lähinnä isiin kohdistuva keino jolla yhteydenpitoa vaikeutetaan.
Tämä on nähdäkseni turvakoti-instituution väärinkäyttöä. Jos tällainen tilanne yleistyy, niin on harkittava, että turvakotiin tulo edellyttää väistämättä ainakin jonkinlaista näyttöä siitä, että väkivaltaa todella on tapahtunut. Jos tällaista näyttöä ei ole, niin turvakotiin menijän on ainakin maksettava kaikki kulut itse. Samoin tällaisessa tapauksessa turvakodilla tulisi olla velvoite järjestää isän ja lasten yhteydenpito, vaikka äiti vastustaisikin.
Turvakotien epämääräinen oikeudellinen asema, kummalliset laintulkinnat ja turvakotien suuripiirteinen suhtautuminen siihen kysymykseen mitä vanhempien välillä todella on tapahtunut (vain naisen versio otetaan huomioon, ja sitäkään ei mitenkään kontrolloida) voivat siis pahimmillaan johtaa siihen että turvakodeista tulee (on jo tullut) näppärä keino jolla voidaan eristää isä lapsista. Aivan erityisesti tämä on tehokas keino kun isä on ulkomaalainen, eikä osaa senkään vertaa pitää oikeuksistaan kiinni kuin tavalliset suomalaismiehet.
Ote: Helsingin yliopisto
WWW:VANHEMMAT.NET
Turvakoti-instituutio ei ole Suomessa kovin vanha. Turvakodit ovat paikkoja joihin naiset voivat mennä turvaan väkivaltaisia miehiään. Turvakotien toiminta-ajatuksena on ollut, että Suomessa on suuri määrä naisia jotka elävät väkivaltaisessa suhteessa, mutta eivät pääse siitä eroon. Poliisin tietoon tulee vuosittain n. 27000-28000 pahoinpitelyä, joista törkeitä n. 2000. 1990-luvun alusta kasvua on ollut n 10 000 tapausta, mutta tämä johtuu osittain väkivallan uudesta rikosmäärittelystä sekä lisääntyneestä valvonnasta. Kotona tapahtuva väkivalta on tullut enemmän näkyville vuoden 1995 lainuudistuksen jälkeen.
Kenenkään ei pidä joutua väkivallan kohteeksi, varsinkaan omassa kodissaan. Se, miten tämä tavoite voidaan toteuttaa Suomessa on vaikea kysymys. Lainsäädäntö on ilmeisesti melko hyvässä jamassa. Meillä on myös erilaista kansalaistoimintaa, erityisesti naisjärjestöjen toimesta joka tähtää väkivallan tuomiseen näkyville ja estämiseen. Yhtenä osana tätä toimintaa ovat turvakodit.
Akuutissa väkivaltatilanteessa turvakoti on todella hyödyllinen. Mutta siihen liittyy ongelmia. Perheväkivaltatilanteessa on mukana myös lapsia. Kun nainen lähtee turvakotiin, hän ottaa yleensä lapset mukaan. Eräillä turvakodeilla, erityisesti sellaisilla jotka nojautuvat vahvasti feministiseen ideologiaan, on myös tavoitteena vapauttaa nainen pysyvästi väkivaltaisesta suhteesta. Toisin sanoen, kun turvakotiin kerran on menty, suhde on myös syytä heti katkaista. Tämä on ymmärtääkseni kuitenkin ongelmallista. Entä jos nainen perustellusti katsoo, että kyseessä oli alkoholin tai muun (esim. stressaavan elämäntilanteen) aiheuttama poikkeuksellinen reaktio, jonka pohjalta ei vielä pidä katkaista suhdetta, varsinkin jos suhteessa on myös lapsia? Ainakaan Espoon turvakodissa tällaista ajattelua, että nainen palaa kotiin kun akuutti tilanne on ohi, ei katsota hyvällä, vaan naisia suorastaan painostetaan esim. tekemään välittömästi avioero-ilmoitus.
Mutta vielä suurempi ongelma liittyy siihen, että eräissä turvakodeissa ei suinkaan edellytetä mitään näyttöä siitä että nainen todella on joutunut väkivallan kohteeksi. Turvakoti olettaa ilman muuta, että jos nainen tulee turvakotiin, hänellä on siihen hyvä syy. Espoon Turvakodissa asia muotoillaan niin, että naisen näkökulmaa asiaan ei kyseenalaisteta vaan häntä pyritään tukemaan hänen tekemässään ratkaisussa.
Entä jos nainen ei olekaan joutunut väkivallan kohteeksi? Eihän hänellä silloin ole mitään syytä lähteä turvakotiin? Kyllä hänellä on. Turvakotiin menolla on iso vaikutus siihen, miten mieheen tämän jälkeen suhtaudutaan. Hänestä tulee automaattisesti väkivaltainen mies, johon voidaan suhtautua kuin spitaaliseen päiväkodeissa, kouluissa ja tietenkin sosiaalivirastossa, eritoten lastensuojelussa. Mahdollisessa huoltajuusoikeudenkäynnissä tällä on iso merkitys. Varsinkin jos nainen saa puolelleen sosiaalitoimen naistyöntekijät. Tosin sosiaalitoimessa tai kouluissa työskentelevät miehet ehkä pitävät väkivaltaista miestä vieläkin pahempana, juuri sellaisena miehenä jotka pitäisi Suomesta kitkeä kokonaan pois.
Toisin sanoen, jos nainen haluaa miehestään avioeron ja lapset itselleen, niin hänen "kannattaa" aina lähteä kotoa turvakodin kautta. Turvakodissa häntä ei suinkaan epäillä keksityistä väitteistä, eikä myöhemminkään palata asiaan jos nainen ei missään vaiheessa pysty esittämään näyttöä väkivallasta. Tämän lisäksi hän voi eristää lapset isästään pitkäksikin aikaa. Tämän takaa kyseenalainen laintulkinta (Eduskunnan oikeusasiamies) jonka mukaan lapset ovat turvakodissa huoltajan vastuulla ja turvakodilla ei ole mitään velvollisuutta edistää isän ja lasten välisiä yhteyksiä. Ainoa keino millä isä voi päästä yhteyteen lastensa kanssa on käynnistää välittömästi oikeusprosessi lasten huoltajuudesta jos äiti on vienyt lapset mennessään. Yleensä hän ei älyä tätä tehdä, vaan saattaa pitkäänkin yrittää vain saada yhteyttä lapsiinsa turvakodin kautta. Turvakodit ovat pyrkineet vaikeuttamaan yrityksiä yhteydenpitoon paitsi kieltäytymällä välittämästä yhteydenottoja, myös puhumalla väkivaltaisista miehistä joita varten täytyy kehittää uusia, salaisia turvakoteja.
Ylläoleva ei ole tyhjää spekulaatiota. Minulla on käsissäni kaksi tuoretta raporttia juuri tämänkaltaisista tilanteista. Toisessa suomalainen nainen, joka oli naimisissa ei-suomalaisen EU-kansalaisen kanssa, lähti Espoon turvakotiin sen jälkeen kun poliisi oli puuttunut asiaan miehen puolesta, naisen käyttäytymisen vuoksi. Mies ei edes tiennyt mikä on turvakoti. Nainen otti lapset mukaansa, ja kieltäytyi kaikesta yhteydenpidosta, kunnes mies sai oikeuden väliaikaispäätöksen. Espoon sosiaalivirasto, koulut ja päiväkodit suhtautuivat mieheen erittäin torjuvasti ja kesti kauan ennen kuin tilanne joten kuten normalisoitui. Espoon lastensuojelu suhtautuu mieheen edelleen ehdottomasti huonona isänä, huolimatta siitä, että ainoa näyttö väkivallasta on äidin lapsiin kohdistamaa. Äiti ei ole missään vaiheessa edes syyttänyt isää itseensä kohdistuneesta väkivaltaisesta käytöksestä.
Tässä tapauksessa Espoon turvakodilla (johon saavuttuaan äiti lähetti välittömästi avioeroilmoituksen) oli erittäin pitkä ja syvä vaikutus lasten tilanteeseen.
Tämä asia on jo käsitelty Espoon lääninhallituksessa. Se on todennut, EOA:han vedoten, että turvakoti on toiminut oikein kieltäytyessään edistämästä lasten ja isän yhteydenpitoa. Tämä ei kuulu turvakodin tehtäviin. On myös muistettava että useimmat turvakodit ovat yksityisiä laitoksia joiden työntekijät eivät ole viranomaisia. Kuitenkin he toimivat tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Turvakodit tekevät usein esimerkiksi lasten tulohaastattelun, johon tutustumiseen isälläkin huoltajana olisi periaatteessa oikeus, niin kuin sosiaalitoimen asiakirjoihin. Turvakodit kieltäytyvät luovuttamasta näitä asiakirjoja, joskus jopa valheellisin perustein (kuten, että lapsia ei ole haastateltu)
Toisessa aivan tuoreessa tapauksessa isä on jopa kyennyt dokumentoimaan tarkasti sen, että äiti oli valmistellut pitkään lähtöä turvakotiin. Tässäkään tapauksessa mitään syytöksiä väkivaltaisuudesta ei ole esitetty. Sen sijaan vaimo siirsi ennen lähtöä perheen yhteiset rahat omalle tililleen, otti lomaa työpaikastaan, suoritti erilaisia muita valmistelevia toimia mieheltään salaa kun puolisot olivat sopineet eroavansa n puolen vuoden kuluttua. Hän vei lapset mennessään turvakotiin ja sama kuvio toistui: "väkivaltainen" isä joutui tekemään erittäin paljon töitä ennen kuin tilanne normalisoitui edes jollain tavoin. Tähän liittyvät myös ns. valvotut tapaamiset, jotka ovat myös lähinnä isiin kohdistuva keino jolla yhteydenpitoa vaikeutetaan.
Tämä on nähdäkseni turvakoti-instituution väärinkäyttöä. Jos tällainen tilanne yleistyy, niin on harkittava, että turvakotiin tulo edellyttää väistämättä ainakin jonkinlaista näyttöä siitä, että väkivaltaa todella on tapahtunut. Jos tällaista näyttöä ei ole, niin turvakotiin menijän on ainakin maksettava kaikki kulut itse. Samoin tällaisessa tapauksessa turvakodilla tulisi olla velvoite järjestää isän ja lasten yhteydenpito, vaikka äiti vastustaisikin.
Turvakotien epämääräinen oikeudellinen asema, kummalliset laintulkinnat ja turvakotien suuripiirteinen suhtautuminen siihen kysymykseen mitä vanhempien välillä todella on tapahtunut (vain naisen versio otetaan huomioon, ja sitäkään ei mitenkään kontrolloida) voivat siis pahimmillaan johtaa siihen että turvakodeista tulee (on jo tullut) näppärä keino jolla voidaan eristää isä lapsista. Aivan erityisesti tämä on tehokas keino kun isä on ulkomaalainen, eikä osaa senkään vertaa pitää oikeuksistaan kiinni kuin tavalliset suomalaismiehet.
Ote: Helsingin yliopisto
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mikähän tutkimus tämä mahtoi olla, jonka mukaan Suomessa on noin ovelia naisia? Mielestäni on jokaisen oikeus lähteä liitosta jossa ei halua jatkaa. Ja lapset ovat mielestäni enemmän äidin kuin isän, vaikka monissa maissa perinteisesti naiset ja lapset nähdään miehen omaisuutena, vaikka kuinka olisi EU-maa. Suomi on oikeusvaltio ja pyrkii siihen myös naisten oikeuksien käytännön toteutuksen tasolla. Kuinka moni nainenkin elää väkivallan alla tietämättä missä on lähin turvakoti ja jos tietää, pakenee sinne henkensä uhalla! Ja sitten luullaan että niitä aivan yleisesti käytetään väärin yllä kuvatulla tavalla! Puppua,olkoon kuinka alle auktoriteetiksi väsätty "Helsingin yliopisto"
mieltä,että lapset ovat enemmän äidin kuin isän.'Herää jo eletään 2000 lukua!
Turvakodit ovat hyvä asia ja niiden väärinkäyttö
on varmaan aika minimaalista,ei ainakaan voi yleistää kirjoittajan mielipidettä.
Erittäin vahvasti, että ainoa ja oikea on äiti. Isähän aina on se paha, ei ymmärrä kasvatuksesta mitään. Mitä tulee turvakotien käyttöön, ylilyöntejä takuulla tapahtuu. Omalla kohdallani ex-vaimo alkoi siinä määrin riehumaan kotona, olin pakoitettu kutsumaan virkavallan paikalle ja niin lähti äiti poliisin pahnoille. Seuraavana aamupäivänä pelmahti paikalle kaksi "sossuntätiä" tarkastelemaan tilannetta ja tulos oli ilman valitusoikeutta: Isä syyllinen ja vaarallinen vaimolle ja lapsille; ehdottelivat tai oikeammin painostivat ex-vaimoa lähtemään turvakotiin turvaan ja lapsille ilman, että kumpikaan huoltaja oli kuuntelemassa keskusteluja, ehdottivat heille lastenkotiin/nuorisokotiin "turvaan". Olisi kuulemma löytynyt pleikkaria, tietokonetta ym. tekemistä; tosin kaikki lapset (3 kpl) totesivat yhteisesti ja erikseen, ettei isässä ole mitään vikaa ja kaikki "virikkeet" löytyvät kotoakin. Samoin tökerö linja jatkui, kun lapset kyselivät lemmikkien (kissa ja koira) kohtalosta, jos he suostuisivat; toteamus oli kylmästi, eläimet pieneläinklinikalle. Arvaatte varmaan miten kävi, ensinmäinen erä lapset 1 ja "sossuntädit" 0-pistettä. Painostus jatkui useamman tunnin, ennen kuin tajusivat hävinneensä. Joku varmaan kyseleekin, miksi sitten erosimme. Osana sopassa kyllä oli huoli sosiaaliviranomasten verhoiltu uhkaus lapsien huostaanotosta, jos mies ei muuttaisi pois. No, muutinhan minä mutta summatessani plussat ja miinukset, päädyin eroon. Osansa kyllä oli tämä verhottu uhkaus huostaanotosta.
Toki turvakodit ovat hyvä asia, mutta kun häntä alkaa heiluttaa kissaa, eikä kissa häntää, ollaan pahasti hakoteillä.
Pienenä ajatusleikkinä; millaisilla taustoilla tai ylipäätänsä millaisia ovat turvakotien henkilökunta? Jotain epätieteellistä osviittaa varmaan antaisi millaiset ihmiset ko. työhön hakeutuvat.
Näytä minulle isä joka on synnytänyt ja imettänyt lapsensa, joka on jättänyt työnsä ja koulutuksensa ja jäänyt vuosiksi kotiin hoivaamaan pieniä lapsiaan, sitten voin myöntää että ne lapset ovat enemmän isän kuin äidin.
Alkuperäisessä tekstissä esitetty kuvaus on monelle suomalaiselle miehelle tuttuakin tutumpi. Tiedän myös varsin hyvin, että kyseinen "ovela" (lähinnä kai todellisuudessa kuitenkin sikamainen, epäinhimillinen ja rikollinen) toiminta on tulosta eräiden naisverkostojen eroamisohjeistuksista. Näillä ohjeilla nämä sisarverkostot tekevät karhunpalveluksen myös niille naisille, jotka aidosti tarvitsevat turvakodin suojaa. Samoin he vahingoittavat lapsia sekä tietysti heidän isäänsä, mikä toki tietysti oli (kaiken muun vahingon uhalla) tarkoituskin (subjektiivisena ja kollektiivisena kostona menneiden sukupolvien synneistä).
Nykymeno on johtanut siinä määrin yleiseen turvakotien väärinkäyttämiseen, että on tullut aika ryhtyä pikaisiin lainmuutoksiin, joihin kuuluu ilman muuta muussakin lainsäädännössä mukana oleva kuulemispakko eli isänkin on saatava esittää asiasta näkemyksensä sekä ehdoton ihmisoikeuksien kunnioittaminen, joka pitää sisällään mm. sen, ettei ketään saa erottaa lapsistaan, ei varsinkaan ilman todettua syytä. Kuolemaan tuomitut vangitkin saavat tavata omaisiaan, mutta Suomessa isät eivät saa tavata lapsiaan.
Kaikki verovaroin kerätty tuki turvakotijärjestelmälle tulee lopettaa siihen saakka, kunnes asiassa saavutetaan yleisinhimillisesti katsoen asiallinen laillisuustila ja onnistutaan rakentamaan järjestelmä, joka myös valvoo toiminnan laillisuutta ja asiallisuutta.
Joo ei siinä paheksuttakkaan että siellä on niitä todellisia tapauksia jotka tarvitsevat oikeasti turvakotia väkivallan takia mutta sinne sekoittuu myös niitä vääränlaisia tapauksia josta miehestä pääsee varmemmin ja tehokkaasti pois ja näin ollen mies joka on tällaisen vääryden kohteena joutuu kärsimään ja lapsia käytetään pelinappuloina,sehän ei silloin ole tasa arvoista.
Se mikä sinun mielipiteesi on että lapset on ennemmän äidin,sillä ei ole painoarvoa juridisesti kun kysymyksessä yhteishuoltajuus,ne ovat silloin molempien vastuulla eli"vanhempien"
ja kun jos on jotain riitaa vanhempien välillä ei se vie yhteishuoltajuutta pois toiselta ellai ole syytä epäillä väkivallasta lapsia kohtaan,HUOM lapsiakohtaan,se voi myös olla sellainen jos vahemmat mätkii toisiaan se ei tarkoita että lapsenhuoltajuus menetetään automaattisesti jos se ei kohdistu lapsia.
Tasa-arvo on kyllä sellainen asia että miehet ja naiset ovat samalla viivalla,samat oikeudet kuin miehellä niin palkoissa kuin yleiseti eri asioilla ei suinkaan niin että naiset saa jotakin enemmän etuoikeuksia silloinhan se ei ole tasa-arvoa,se olis lähinnä feministinen tasa-arvo.
Suomi myös noudattaa EU:lakeja jos niin määrätään ainakin suomi on sen ratifioinnut.
Hyvä esimerkkitapaus on tässä jossa käy ilmi se että naisia paapotaan tekemään perättömiä insesti syytöksia ilman sen parempia tutkimuksia tai seulontaa niinkuin sanoit suomi on oikeusvaltio se ei tässä tapauksessa toteudu.
WWW.VANHEMMAT.NET
Tapauksestani tuolla ylempänä? Lisänä voi vielä kertoa; ko. henkilö ei millekkään viranomaiselle tarvittaessa kertonut, että kyseessä on YHTEIShuoltajuus. Eiköhän molempien yhteystiedot olisi tullut olla lasta koskevissa tiedoissa? Ja totta tosiaan, naisia yritetään/ ehdotellaan kauttarantain tekemään perättömiä ilmiantoja. Ja kaiken lisäksi esim. sosiaaliviranomaiset voivat piiloutua hankalilta kysymyksiltä virkasalaisuuden taakse. Todista siinä sitten oikeassa olemisesi, tieto ei auta, kun et pysty näyttämään toteen.
Nykysuomessa on naisen oma valinta jättää työnsä ja koulutuksensa ja jäädä hoitamaan kotiin lapsia. Ei siitä pidä ketään syyttää. Toki tuollaisessa tilanteessa lapset ovat enemmän äitinsä kanssa tekemisissä. Onko sinulle tuntematon sellainen tilanne, että vanhemmat hoitaisivat lapsia yhtä paljon?
kuten varmaan tiedät,mutta isä voi olla se kenen kanssa lapsi on enemmän ollut(istunut sylissä,leikkinyt,halaillut,harrastanut,hoitanut,vaihtanut vaippoja ym.) ja on varmaan aika yleistäkin.
Molemmat ovat tasavertaisia vanhempia isä ja äiti,tätä asiaa ei saisi unohtaa edes eron sattuessa.
Vai tunnetko lapsen joka pystyy sanomaan,kumpi on hänelle tärkeämpi isä vai äiti,minä en ainakaan tunne.
No huh huh, kaikenlaista voi näköjään tapahtua. Itselläni on lähinnä päinvastaisia kokemuksia. Eli entäpä jos väkivalta onkin lähinnä henkistä (karjumista, uhkailua, totaalista alistamista) niin milläpä todistat ansainneesi paikan kun ei ole näyttää vammoja. Kokemukseni on että turvakodit ovat yleensä melko täynnä ja sisään pääsy vaikeaa, tarvitsee olla todella paha kriisitilanne ja henkisiä kärsimyksiä vaikea todentaa. Ja jos vielä kysymyksessä on lapseton henkilö tilanne on aivan toivoton. Lisäksi uskon että suurimmalle osalle turvakotiin meno on todella nöyryyttävää eikä juolahtaisi mieleenkään muuten kuin äärimmäisessä pakossa.