Varjele minua äkkikuolemalta, se viisas neuvo!
Miksi?
Että kerkiäisit valmistua kuolemaasi! Juuri siksi, onko se tänään, pian, kohta, tunnin tai parinpäästä? Se tulee, sitä et voi väistää.
Oletko valmistautunut, vai kulutatko aikasi tyhjänpäiväisyyteen?
Adventisteilla on viisautta, uskoisin näin. He puhuvat Herran paluusta.
He puhuvat mm. sapatista, eli levosta ja sehän viittaa aina Kristukseen, sijaiseen.
Kyllä he sen vitätävät adventistit, mutta tiedätkö sinä?
Sinä mielelläsi kiistelet heitä vastaan, juuri sapatin- nimikkeen käytöstä, mutta tiedätkö sinä, miksi Raamattu käyttää sapattia- sanana, sekä Jeesuksen nimen yhtenä etuliitteenä, SapatinHERRA!
Oletko valmis kuolemaan, eli kohtaamaan Sapatin Herran? Tämän sijaisen, joka ristillä kuoli syntiemme tähden, meni verensä kautta kaikkein pyhimpään tuonpuleisuudessa taivaaseen, Isän eteen.
Uhrin veri on vuotanut, sovitukseksi. Sen pitäisi puhua hyvin paljon sinulle Sapatin Herrasta, tästä Luojasta, joka loi taivaan ja maa, sekä ennen luomista tuli esiin Sanana. Hän on tämä Sana- jonka nimessä on sapatin Herra!
Äkki kuolema! ... MINÄkinkö? Kuolenko? Aivan, sinä kuolet. Se voi olla yllättävä!
Itse olen jatkoajalla, jolle lääkäri on sanonut, emme voi tehdä mitään.
Minä olen valmis kuolemaan ja kohtaamaan SapatinHerrani, sijaiseni, Lunastajani.
Kumarran Häntä, enkä jubileeraa ihmis- perinnäiskäskyjen taistelukentällä kiistelemässä jonkun perinteen perään. Herrallani on määre, missä Hänen leponsa, Hänen työssään, lunastuksessaan on kyse, onhan Hänen verensä minunkin puolestani taivaan esikartanoissa kertomassa, että Sapatti on kokonaisvaltaisesti edessä. So. Jumalantyö, so. armolahja- Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta, tunnetko sinä levon, josta kertoisit jo ajassa, että on päiväkin olemassa muistuttamassa Jumalantyöstä, se on Hänen siunaamansa ja erottamansa.
Kuten Herran kuoleman muisto- uhrikaritsana kertoo täytetystä työstä.
Sapattikin kertoo, että kaikki on Herran työtä, luomisesta lähtien. SE on sangen hyvää ja siksipä siihen kannatti siunata meille sapatti.
Pääsemme Herran palveltavaksi, kun hän Pyhän Hengen kautta opettaa meille tahtomisen ja tekemisen, kirkastaa ristiä, missä me töillämme saimme aikaan tuon hirvittävän työn, jolla vastustimme hyvää, ja PYHÄÄ.
Ja kun se valkeaa ymmärrykseen haluamme tuolta Uhrikaritsalta Anteeksiantoa pahoista töistämme ja lähdemme Hengen voimasta jatkamaan armonmatkaa.
Eli kohtaamaan myös se kuolema.
Se on iankaikkisuuden rajapyykki.
Tälläpuolen, rienaaja tekee kaikkensa, ettei sapattia olisi, eli Jumalantyötä. ja voi kuinka paljon siihen hedelmäkoriin läntätään hienoa hedelmää, että vanhurskaatkin eksyisivät perinteisiin. Näyttää ja maistuu hyvältä, sekä tehdään tyhjäksi Jumalansana, peitetään se meidän hedelmiin, sehän on tämänpuoleisuutta ja tämän herran valtakuntaa.
Mutta, täällä on Herra joka vapauttaisi tulemaan tuonpuoleisuuteen Lepoonsa. Joka on ollut jo ennen aikojen alkua valmistettu Hänen omilleen.
Niin Herran omille, opetuslapsille, kuolema ei ole vihollinen, koska Kristus on sen voittanut.
Mutta, onko se sinulle? Kilvoitteletko armolahjasi perään, seuraatko Sapatin Herraa? Onko Hänen neuvonsa ja ohjeensa tavoittelemisen arvoisia sydämessäsi?
Kun ajan hetki ja se äkkikuolema tulee, onko sydämesi valmis?
Miksi?
Että kerkiäisit valmistua kuolemaasi! Juuri siksi, onko se tänään, pian, kohta, tunnin tai parinpäästä? Se tulee, sitä et voi väistää.
Oletko valmistautunut, vai kulutatko aikasi tyhjänpäiväisyyteen?
Adventisteilla on viisautta, uskoisin näin. He puhuvat Herran paluusta.
He puhuvat mm. sapatista, eli levosta ja sehän viittaa aina Kristukseen, sijaiseen.
Kyllä he sen vitätävät adventistit, mutta tiedätkö sinä?
Sinä mielelläsi kiistelet heitä vastaan, juuri sapatin- nimikkeen käytöstä, mutta tiedätkö sinä, miksi Raamattu käyttää sapattia- sanana, sekä Jeesuksen nimen yhtenä etuliitteenä, SapatinHERRA!
Oletko valmis kuolemaan, eli kohtaamaan Sapatin Herran? Tämän sijaisen, joka ristillä kuoli syntiemme tähden, meni verensä kautta kaikkein pyhimpään tuonpuleisuudessa taivaaseen, Isän eteen.
Uhrin veri on vuotanut, sovitukseksi. Sen pitäisi puhua hyvin paljon sinulle Sapatin Herrasta, tästä Luojasta, joka loi taivaan ja maa, sekä ennen luomista tuli esiin Sanana. Hän on tämä Sana- jonka nimessä on sapatin Herra!
Äkki kuolema! ... MINÄkinkö? Kuolenko? Aivan, sinä kuolet. Se voi olla yllättävä!
Itse olen jatkoajalla, jolle lääkäri on sanonut, emme voi tehdä mitään.
Minä olen valmis kuolemaan ja kohtaamaan SapatinHerrani, sijaiseni, Lunastajani.
Kumarran Häntä, enkä jubileeraa ihmis- perinnäiskäskyjen taistelukentällä kiistelemässä jonkun perinteen perään. Herrallani on määre, missä Hänen leponsa, Hänen työssään, lunastuksessaan on kyse, onhan Hänen verensä minunkin puolestani taivaan esikartanoissa kertomassa, että Sapatti on kokonaisvaltaisesti edessä. So. Jumalantyö, so. armolahja- Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta, tunnetko sinä levon, josta kertoisit jo ajassa, että on päiväkin olemassa muistuttamassa Jumalantyöstä, se on Hänen siunaamansa ja erottamansa.
Kuten Herran kuoleman muisto- uhrikaritsana kertoo täytetystä työstä.
Sapattikin kertoo, että kaikki on Herran työtä, luomisesta lähtien. SE on sangen hyvää ja siksipä siihen kannatti siunata meille sapatti.
Pääsemme Herran palveltavaksi, kun hän Pyhän Hengen kautta opettaa meille tahtomisen ja tekemisen, kirkastaa ristiä, missä me töillämme saimme aikaan tuon hirvittävän työn, jolla vastustimme hyvää, ja PYHÄÄ.
Ja kun se valkeaa ymmärrykseen haluamme tuolta Uhrikaritsalta Anteeksiantoa pahoista töistämme ja lähdemme Hengen voimasta jatkamaan armonmatkaa.
Eli kohtaamaan myös se kuolema.
Se on iankaikkisuuden rajapyykki.
Tälläpuolen, rienaaja tekee kaikkensa, ettei sapattia olisi, eli Jumalantyötä. ja voi kuinka paljon siihen hedelmäkoriin läntätään hienoa hedelmää, että vanhurskaatkin eksyisivät perinteisiin. Näyttää ja maistuu hyvältä, sekä tehdään tyhjäksi Jumalansana, peitetään se meidän hedelmiin, sehän on tämänpuoleisuutta ja tämän herran valtakuntaa.
Mutta, täällä on Herra joka vapauttaisi tulemaan tuonpuoleisuuteen Lepoonsa. Joka on ollut jo ennen aikojen alkua valmistettu Hänen omilleen.
Niin Herran omille, opetuslapsille, kuolema ei ole vihollinen, koska Kristus on sen voittanut.
Mutta, onko se sinulle? Kilvoitteletko armolahjasi perään, seuraatko Sapatin Herraa? Onko Hänen neuvonsa ja ohjeensa tavoittelemisen arvoisia sydämessäsi?
Kun ajan hetki ja se äkkikuolema tulee, onko sydämesi valmis?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äkkikuolema on paras vaihtoehto, ellei ole elämmänsä käyttänyt esimerkiksi kristinuskon kolmiomaisen epäjumalan palvontaan.
Tuossa tapauksessa hidas kuolema on paras, koska ehtii vielä sanoutua irti tuosta ihmisen luomasta iljetyksestä. Saattaahan nimittäin oikea jumala olla olemassa ja vaatii sinut tilille epäjumaluskostasi.
Kuolema ja syntymä ovat yhtä luontaisia tai epäluonnottomia tapahtumia, riippuen siitä, mistä suunnasta niitä tarkkailee.
Kuolemaan ja syntymään kun ihminen ei voi paljoa vaikuttaa, vaikka joku yrittää niin väittää. Edes elintavoilla tai syömisillään ei voi kuolemaa siirtää ja jouduttaa, koska geenimme ja perimämme ohjaavat meitä.
Vaikka istuisi vain kotonaan koko elämänsä peläten kuolemaa, niin kaapin päältä voi kiikkustuolissa istuessa pudota joku painava esine päähän ja kallo murtua ja sitä kautta henkiriepu kadota.
Kukaan ei ole tänne planeetalle halunnut tulla, eli puheet sitä, että ihmisellä olisi vapaa valinta ovat uskovaisten valheita. Ei sinulla ole ollut valinnanvapautta edes syntymässäsi.
Kun mietitään niitä reppanoita miljardeja siimahäntiä, jotka isän siittimestä ovat tulvahtaneet ulos ja vain yksi onnekas on saavuttanut määränpäänsä ja sinä satut olemaan se uskovainen aivopieru, niin eipä siinä valintaa ole tapahtunut, vaan helvetillinen sattuma "lottoarvonta".
Jumalilla voidaan jo tämän perusteella pyyhkiä sitä kuuluisaa ryppyreikää ja sen ympäristöä, jonne aurinko ja kuu ei paljoa valoaan anna.
Kuolema on ihan yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä ei kuolemassa ole mitään erikoista jokainen vuorollaan sen saa kokea ja kupsahtaa
Kuoleman pelkoiset uskovaiset ovat aika surkuhupaista porukkaa ja on aika paradoksaalia lukea heidän kirjoituksiaan kyseisestä asiasta
"Tälläpuolen, rienaaja tekee kaikkensa, ettei sapattia olisi, eli Jumalantyötä"
Mitä tarkoitat tällä? Jumala asetti sapatin, koska hän ei enää luonut vaan lepäsi. Siis minkä työn? Sapatti on, koska Jumala ei tehnyt enää työtä.
"Mutta, täällä on Herra joka vapauttaisi tulemaan tuonpuoleisuuteen Lepoonsa. Joka on ollut jo ennen aikojen alkua valmistettu Hänen omilleen."
Mitä tarkoitat? Sapatin lepo alkoi Jumalalle jo luomisen jälkeen eikä se ole vielä lakannut. Ihmisille ei annettu lepoa rikkomusten takia ennen kun Jeesus kuoli. Mutta me saamme tuon levon kun uskomme. Yritätkö väittää, ettemme saakaan lepoa kun uskomme?
Heprealaiskirje 4:2-3
"2. Onhan hyvä sanoma julistettu meille niin kuin heillekin. Kuultu sana ei kuitenkaan hyödyttänyt heitä, koska se ei sulautunut uskossa niihin, jotka sen kuulivat. 3. Sen sijaan me, jotka tulimme uskoon, pääsemme lepoon.--"
Heprealaiskirje 4:6
"Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät siihen ja että ne, joille hyvä sanoma ensiksi julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden vuoksi, "
Tottelemattomuus siis esti israelin kansaa saamasta levon. Heidän liittonsa oli kaksipuolinen, ja he eivät pitäneet omaa puoltansa eli lupaustansa seurata Jumalaa. Eli he olivat tottelemattomia.
Meitä ei tuo liitto koske. Me olemme Jumalan yksipuolisen liiton jäseniä. Me emme pystyisi rikkomaan liittoa vaikka haluaisimme, koska Uusi liitto on Jumalan lahja meille eikä vaadi meiltä mitään tekoja, vain uskon.
Heprealaiskirje 4:10
"Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan niin kuin Jumalakin omista teoistaan. "
Me olemme jo saaneet levon teoistamme, joten olemme saaneet levon.
Eikö Jeesus tuonut meille levon omista teoistamme? Teot eivät enää vanhurskauta vaan niiden tekemisestä Jeesus antoi meille levon. Hän otti myös pois farisealaiset perinnäissäännöt, joiden tilalle hän toi oman rauhansa. Tosin monilla kirkkokunnilla on silti omia perinnäissääntöjä, kuten adventisteilla syömis-, juomis- ja pukeutumissäännöt yms.
Sapattihan oli Vanhan liiton merkki. Kun Vanha liitto lakkasi, lakkasi sapatti liiton merkkinä. Kymmenen käskyä oli liiton sanat. Uuden liiton merkiksi annettiin ehtoollinen mutta sanoja ei annettu, sillä Jeesus oli Sana.
Jeesus on siis tuo lepo. Sitä ei tarvitse enää odottaa. Sapatti ei ole enää liiton merkki. Sapattikin on enää vain symboli levosta. Symboli, jonka viettäminen kuvaa meille tuota Jumalan antamaa lepoa.
Tyhjäksi taas eräs veisteli Jumalan Sanan, oman perinnejuttujensa avulla.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006382379.html
Tuomionkellokin on käymässä loppuaan kohti
puhutaan liitonmerkeistä.
Synti on aina synti.
Synnillä on Sanan määritelmä.
Sovitus on aina sovitus ja siinä on mittana uhri.
Vanhanliitonuhri, se on määrätty, määräaikaiseksi, koska se ei voinut syntejä poistaa, vaikka niitä pappispalveluksessa ja ylipapin uhrilla jokavuosi uhrattiin. Ko. määräaikaisuuden uhreista.
Se päättyi.
Kertakaikkinen uhri- so. Kristuksen sovitustyön uhri, jonka sovintoveri vietiinkin taivaisiin.
Se on merkkinä, että entinen poistui, väliverho repesi ja nyt Kristuksen liha tuli esiripuksi kaikkein Pyhimpään.
Sapatti ei kumoudu, vaan kertoo kaikessa sen, että Jumalantyö pelaa