Ehkä harmittavinta, noin niinkuin käytännön tasolla, on se ettei pysty jakamaan elinkustannuksia.
Sitten joskus tylsyys. On kivampi jakaa päivän sattumuksia toisen kanssa.
Sitten se, ettei ole kenenkään "oma ihminen". Kaveri/ystävyyssuhde ei mee ihan niin syvälle.
Ja läheisyydenkaipuu.
Sitten joskus tylsyys. On kivampi jakaa päivän sattumuksia toisen kanssa.
Sitten se, ettei ole kenenkään "oma ihminen". Kaveri/ystävyyssuhde ei mee ihan niin syvälle.
Ja läheisyydenkaipuu.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nyt. Just nämä kolme viimeisintä seikkaa. Täsmälleen minunkin tuntemukseni. Kirjoitinko minä nuo.... dementiako lähestyy?
Elinkustannusten jakaminen (eli rahan säästäminen) ei mulle ihan eka asia ole, mutta kivaahan sekin olisi. Tosin kumppanin kanssa yleensä tahtoo sitten mennä enemmän rahaa, kun kaikkea kivaa kuitenkin keksitää...
No mä voin laittaa vaikka sulle mun sähkölaskuja tulemaan.... Mulle itselle ei ole kyllä väliä jakamisista, että maksa sä omaskin... :oD
Mutta kai mä nyt sen verta voin jeesiä sinkkukamua, että annan maksaa vaikka yli puoletkin mun laskuista....kuule ei ole mikhään onkelma... :oD
Joo, ei mullakaan se talous prioriteettinä ole,nyt vaan pinnalla :)
Noista muista, ei siitä mihinkään pääse, että ihminen on laumaeläin...ja on se joku tarve olla merkittävä toiselle ihmiselle.
Joskus sitäkin miettinyt, että onko se vaan jotain
alitajuista kaipuuta vauva-ajan symbioosiin...
Kai se on vaan tarve liittyä toiseen ihmiseen.
Liityn kerhoon, samat ajatukset.
Sinkkuna olossa parasta on se, ettei tarvitse jakaa hirvittäviä rahamääriä vaimolle, kuten avioliitossa olleessani oli tilanne. Nyt uus-poikamiehenä on taloudellinen tilanne paljon parempi. Voin jopa tehdä ulkomaanmatkoja laadukkaisiin maihin, kuten mm. Sveitsiin.
_J_
Mulla on muutamaan kohtaan ratkaisuehdotus:
"Ehkä harmittavinta, noin niinkuin käytännön tasolla, on se ettei pysty jakamaan elinkustannuksia."
- pystyyhän. Muuta kimppakämppään.
"Sitten se, ettei ole kenenkään "oma ihminen". Kaveri/ystävyyssuhde ei mee ihan niin syvälle."
- kukaan ei omista ketään. Harhoissaan jotkut niin kuvittelee parisuhteissaan.
"Ja läheisyydenkaipuu."
- tähän auttaa oma käsi.
Kiitosta vaan :) Neverever kimppakämppään. Nähty.
En tarkoittanut omistamista, vaan olemista toiselle se tärkein.
Oma käsi auttaa orgasminkaipuseen, ei läheisyydenkaipuuseen.
Jahas. Olet selvästi nainen, kun oma käsi ei riitä.
Asun tällä hetkellä exän kanssa kimppakämpässä elinkustannusten jakamiseksi ja ihan ok menee. Mitäs siihen sanot?
Miksen usko tähän juttuun 😜?
Koska vain harvat osaavat erotakin niin asiallisesti, että kykenevät tällaiseen järjestelyyn.
Mutta silloin ne kustannukset myöskin ovat suuremmat.
Seksiä on mielin määrin sinkuilla mutta niin että ei jaksa vain sitoutua tekemään lapsia, se on se asia.
Siinä säästää kun 550 vuokra maksetaan puoliksi niin se on yli 250 euroa vähemmän itselle maksettavaa. Sitten ruokaakin voi tehdä yhdessä ja siinä säästyy rahaa.
Säästääkö jos yksin asuu 300 yksiössä ja kaksin 600 kaksiossa.
Maksan ihan mielellään enemmän hiljaisuudesta ja rauhasta.
Juuri näin!
Olen elänyt nyt jo muutaman vuoden yksin ja ah miten nautin!
Ei koskaan enää ketään toista minun nurkkiini, ei koskaan.
Itse tienaan, itse vastaan kustannuksista, itse käytän miten tahdon ja itselleni säästän.
Jos seuraa haluan, sitä löytyy ystävistä ja omasta perheestä, on kuusi sisarusta minulla ja heidän perheensä. Työkavereita ja pari todella hyvää ystävää.
Yhdessä asumistakin on kokeiltu tarpeeksi eikä ole minun juttuni.
-nainen joka rakastaa hiljaisuutta-
Tapasin miehen ja sitten jo muutettiin yhteen 3 kk tuntemisen jälkeen. Asuinkulut puolittui ja voi säästää rahaa jopa 400 euroa kuukaudessa kun vuokra puoliks netti, ruokalasku, sähkölasku puoliksi. Minä muutin miehen luokse. Molemmat maksaa noin 235 euroa kun ennen itse maksoin 540 euroa asuinkuluista. Ja säästän muustakin koska mies asuu lähempänä kauppoja jonne ennen kuljin bussilla ja maksoin siitä vuodessa 200-300 euroa
Nimenomaan. Sinkun elämä on kallista.