Mitä mieltä olette jos leasing tai sijaisauto tulee myyntiin 2-4 vuoden ikäisenä niin uskaltaako sellaista ostaa? Varsinkin jos se on ollut useammalla käyttäjällä (työntekijällä), niin ajetaanko niillä autoilla aika surutta jolloin alustan osat joutuu kovemmalle koetukselle? Ei koskaan vahata vaan korkentaan pari kertaa vuodessa pesty, jolloin maalipintakin voi olla selvästi huonompi 10 vuoden ikäisenä ja hienovarainen ruostuminen alkaa myös näkyvissä osissa (kyljet ja helmat)? Jos huonolla tuurilla öljynpainevalo välillä välkkynyt niin ei varmaan viedä heti huoltoonkaan vaan ajetaan vaan kun kerran vain välkkyy joskus?
Hyvinkäällä on eräs Nissan Micra myynnissä ja sijaisauton tarrat näkyvästi kyljissä. Pari vuotta vanhalla yksilöllä on hintaa silti lähes uuden auton verran vaikka mainostettu että tammikuussa vapautuu myyntiin. Eivät ehkä vielä halua myydä kuitenkaan vaan pitää sijaisautona kun uutta sijaisautoa ei ole tullut vielä autokauppaan? Kyseinen yksilö kiinnostaisi jos hinta olisi samaa tasoa kuin kilpailevilla autokaupoilla (hintaeroa lähes 4000e), mutta eniten arveluttaa että missä kunnossa kyseinen yksilö oikeasti on. Ja vaikka hinta olisi ihan vastaava kuin muillakin, niin korjauskulut (alusta) todennäköisesti isommat vuosien varrella. Mietin että onko se "ihastuksen" riskin arvoista...järki sanoo että ei.
Mututuntumalla väittäisin että toisen omaisuutta ei haluta niin varoa vaan ajetaan surutta, jolloin "vuokra-autot" myös kuluu enemmän. Olen kuullut juttuja että bussikuskien kuljettajien vaihtoautoilla (pieni henkilöauto) ajetaan myös aika surutta jalkakäytävien kanttareiden yli parkkiin (pois linja-auton tieltä), jolloin alusta on kovilla.
Hyvinkäällä on eräs Nissan Micra myynnissä ja sijaisauton tarrat näkyvästi kyljissä. Pari vuotta vanhalla yksilöllä on hintaa silti lähes uuden auton verran vaikka mainostettu että tammikuussa vapautuu myyntiin. Eivät ehkä vielä halua myydä kuitenkaan vaan pitää sijaisautona kun uutta sijaisautoa ei ole tullut vielä autokauppaan? Kyseinen yksilö kiinnostaisi jos hinta olisi samaa tasoa kuin kilpailevilla autokaupoilla (hintaeroa lähes 4000e), mutta eniten arveluttaa että missä kunnossa kyseinen yksilö oikeasti on. Ja vaikka hinta olisi ihan vastaava kuin muillakin, niin korjauskulut (alusta) todennäköisesti isommat vuosien varrella. Mietin että onko se "ihastuksen" riskin arvoista...järki sanoo että ei.
Mututuntumalla väittäisin että toisen omaisuutta ei haluta niin varoa vaan ajetaan surutta, jolloin "vuokra-autot" myös kuluu enemmän. Olen kuullut juttuja että bussikuskien kuljettajien vaihtoautoilla (pieni henkilöauto) ajetaan myös aika surutta jalkakäytävien kanttareiden yli parkkiin (pois linja-auton tieltä), jolloin alusta on kovilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen jo vuodesta 1991 pääsääntöisesti tehnyt niin.
Löytyy toki muutama ns. "pakasta vedetty"!
15.000 km pohjana - en ole mielestäni joutunut korjaamaan autoja mitenkään erityisemmin.
Nytkin 3v liisaripalautus alla. Halvempia kuitenkin kuin vastaavat uudet.
Vajaa 20 v sitten ennen euroaikaa kävi niin, ettei automyyjä osannut laskea välirahaa esittelyautoon hieman alennettujen verojen mukaan.
Sovin siltä istumalta kaupat vaikka en ollut kauppaan tullessani edes autonostoaikeissa. Sopimukseen kuului, että noudan auton loppuviikosta, koska rahoitusta joutui yllättäen hieman järjestelemään.
Noutopäivän ollessa käsillä, palasin liikkeeseen pankkivekseli kourassa, joka silloin oli autokaupan tavanomainen maksutapa. Myyjä kertoi, että hänet oli liikkeessä välipäivinä haukuttu pystyyn, "ettei autoja noin halvalla tarvitse myydä". Hän jatkoi ja sanoi, ettei ollenkaan panisi pahakseen, ellen tekisikään kauppoja.
Myyjä oli herrasmies ja pysyi kuitenkin sanassaan, vaikka kauppa ilmiselvästi myyjäliikkeeelle oli epäedullinen.
Ei hän potkuja saanut, koska näin hänet liikkeessä myöhemminkin.
Kannattaa olla hyvä ja nopea päässälaskutaito!