Ikää on lähempänä 50 vuotta ja kouluja on tullut käytyä useamman tutkinnon verran, yksi vanha opistotutkinto ja sen päälle pari ylempää yliopistotutkintoa. Työurani on katkonainen. Muutaman vuoden ajan olen ollut töissä perusduunarina koulutusta vastaamattomissa työtehtävissä, kun oman alan töitä en ole onnistunut saamaan yrityksistä huolimatta. Työ on kolmivuorotyötä ja työmatka on pitkä.
Työhöntuloterveystarkastuksessa hoitaja oli sitä mieltä, ettei vuorotyö sovi. Kirjoitti mielipiteensä myös lausuntoon. Kuitenkin olen sinnitellyt kaikesta huolimatta näihin päiviin asti, mutta viime aikoina on yhä voimakkaammin alkanut tuntua siltä, ettei nykyinen vuorotyö todellakaan sovi minulle. Ei vain jaksa enää. Jatkuva väsymys oireilee ikään kuin olisin koko ajan pienessä maistissa. Vähällä vapaa-ajalla ei saa tehdyksi edes normaaleja perusasioita kuten asunnon pitämisen siistinä ilman älyttömiä ponnisteluita. Silloin kun pitäisi nukkua, siitä ei tule mitään. Ei vaan saa nukutuksi. Nukahtamislääkkeillä saa nukutuksia pari tuntia, sen jälkeen nukkumisesta ei tule mitään. Mietiskelyä ja pohtimista vaativien asioiden hoito on toisinaan lähes mahdotonta. Tai jos ei nyt mahdotonta, niin ainakin työn ja tuskan takana. Töissä pitää olla koko ajan tarkkaavainen, mutta muutaman kerran on tullut pikkuvahinkoja tarkkaavaisuuden herpaannuttua. Toisinaan on aivan aivokuollut olo.
Pitääkö tällaista todellakin sietää? Pitää varmaankin mennä ensitilasssa työterveyslääkärin vastaanotolle ja hankkia lausunto, ettei nykyinen työ sovi minulle. Suostuisikohan työnantaja irtisanomaan, ettei tarvitsisi itse irtisanoutua? Sitten on vielä TE-toimisto. Se vasta metka paikka onkin.
Työhöntuloterveystarkastuksessa hoitaja oli sitä mieltä, ettei vuorotyö sovi. Kirjoitti mielipiteensä myös lausuntoon. Kuitenkin olen sinnitellyt kaikesta huolimatta näihin päiviin asti, mutta viime aikoina on yhä voimakkaammin alkanut tuntua siltä, ettei nykyinen vuorotyö todellakaan sovi minulle. Ei vain jaksa enää. Jatkuva väsymys oireilee ikään kuin olisin koko ajan pienessä maistissa. Vähällä vapaa-ajalla ei saa tehdyksi edes normaaleja perusasioita kuten asunnon pitämisen siistinä ilman älyttömiä ponnisteluita. Silloin kun pitäisi nukkua, siitä ei tule mitään. Ei vaan saa nukutuksi. Nukahtamislääkkeillä saa nukutuksia pari tuntia, sen jälkeen nukkumisesta ei tule mitään. Mietiskelyä ja pohtimista vaativien asioiden hoito on toisinaan lähes mahdotonta. Tai jos ei nyt mahdotonta, niin ainakin työn ja tuskan takana. Töissä pitää olla koko ajan tarkkaavainen, mutta muutaman kerran on tullut pikkuvahinkoja tarkkaavaisuuden herpaannuttua. Toisinaan on aivan aivokuollut olo.
Pitääkö tällaista todellakin sietää? Pitää varmaankin mennä ensitilasssa työterveyslääkärin vastaanotolle ja hankkia lausunto, ettei nykyinen työ sovi minulle. Suostuisikohan työnantaja irtisanomaan, ettei tarvitsisi itse irtisanoutua? Sitten on vielä TE-toimisto. Se vasta metka paikka onkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Unettomuuden takia voi saada parin viikon sairausloman, kokemusta on.
Tuskin sairauseläkkeelle pääsee.
Jos jätät työn, siitä seuraa karenssi ennen kuin saat työttömyystukea, mutta jos on jotain säästössä, parempi vaihtoehto sekin kuin nääntyä kolmivuorotyössä viisikymppisenä.
Ei sitten muuta työtä oman alan ulkopuolelta löytyisi kuin kolmivuorotyö?
Tsemppiä vaan kaikille viisikymppisille väsyneille.