Terveestä itsekkyydestä

kirjoitetaan tänään HS:ssa.
Jutun päähenkilö 28-vuotias psykologi, tällä hetkellä oma yritys, aiemmin työskennellyt jossakin kuntoutuslaitoksessa. Kuntoutuslaitoksessa oli kuulemma törmännyt jatkuvasti uupuneisiin omaishoitajiin sekä hoitoalan työntekijöihin. Näiden ongelmana psykologin mielestä se, että olivat unohtaneet itsensä työtänsä tehdessään.

No, nyt mua rupes pännimään, etenkin tämä hoitoalajuttu. Itsellä on kokemusta hoitoalalta, vaikkakaan en hoitoon osallistuviin henkilöihin kuulukaan. Ja itsekkyyteen olen viime aikoina tosiaan törmännyt. Itsekkyys liittyy työsuojeluasioihin tässä tapauksessa ainakin.
Kun työpaikalla edellytetään että joku tekee sellaista työkuormaa, joka ei missään järjellä ajatellen ole edes yhden voimin hoidettavissa ainakaan normaalin työajan puitteissa, ja tämä oletus otetaan käytäntöön tietyissä tilanteissa - eli työntekijä on vasta tullut taloon - häntä siis testataan (tällaiset testit asiattomia) - ja toisaalta tilapäisissä tilanteissa jotka tilanteet sinänsä ovat esim. yli kuukauden mittaisia, niin mitenkähän tässä pitäisi itsekkyyttä soveltaa. Työt ovat joka tapauksessa tehtävä, jos ei tee, syntyy ongelmia. Pakko ne on tehdä. Kun kysyy pahimpaan paikkaan apua toisilta työntekijöitä, joiden on jopa kerrottu aina auliisti auttavan kun tiukkaa tekee, niin vastataan, ettei auteta. Toisaalta sitten esimies olettaa, että tämän pääasiallisen tehtävän ohessa tämä joka joutuu liian suurta aluetta hoitamaan auttaa myös näitä jotka kieltäytyvät häntä itseään auttamasta. Näillä kieltäytyjillä itsellään tilanne on se, että päivässä on runsaasti luppoaikaa, ei ole enemmälti paineita ainakaan jatkuvana - tilapäisesti voi jotakin pientä tulla, mutta työmäärä ei päivästä päivään ole valtava.
Siis nämä kieltäytyjät ottavat itsensä huomioon, en lähde auttamaan, mulla on kivaa näin.
Itsekkäästi sitten yrittää kysyjäkin sitten käyttäytyä. Tiedustelee mahdollisuutta käyttää joustoaikaa - mikä hänelle sallitaan. Eli kun sitten tulee tilanteeseen helpotus, hän ottaa lisätyöt vapaana takaisin. Tämä on sallittu, ja esimies on työaikalistat hyväksynyt.
Esimies itse - mitäs hän itsekkäästi tekee. No, hänellä on tilanne, että sihteereitä on enemmän kuin yksi, joten hänpä nyt ottaa todellakin suuren pomon rooli, etenkin kun vieläpä työsuojelupäällikkö ja pari päällikköasemaa muutenkin. Hänpä rupeaa tälle valtavaa kuormaa (päätyö!) tekevälle tuomaan siihen oheen sellaista pientä työsuojelupäällikölle tehtävää työtä - tyyppi on sanellut nauhalle suoraan tekstiä jostain opuksista , sisältönä mm. tällaista että kun laitetaan resursseja 1 x 1 x 1 x 1 x 1 jne. niin lopulta meillä on resurssivoimaa peräti 56:n verran! Vau! Ja edelleen, nämä työsuojelupäällikölle tehtävät työt ovat kiireellisempiä kuin se varsinainen päätyö, jota toisaalla saatetaan odottaa valmistuvaksi melko hetimmiltään. Eli itsekästä sakkia!
Miten tuosta kieltäytyy? Jos kieltäytyy, niin ei tee mitä työnantaja sanoo. Entäs sitten se joustoaika, johon on lupa annettu ja jonka esimies tämä työsuojelupäällikkö työaikatoteutumissa on hyväksynyt, sepä katsotaan sitten niin, että työpaikalla olisi ollut tarvetta, mutta hänpä ei ollut paikalla! Silloin kun joustoaikaa oli vapaana toteutettu, varsinainen ensisijaiseksi ymmärretty ja työsopimuksessa mainittu työtehtävä oli toisen työntekijän hoidossa, hän oli sillon talossa paikalla. Siltä osin mitään ei jäänyt tekemättä.
Eli olipa tervettä itsekkyyttä! En auta, mutta sinä olet velvollinen auttamaan minua vaikken niin sitä apua tarviskaan. Sinun pitää tehdä nämä, mutta teepä ensin nämä aivan turhat resurssien moninkertaistamista kertovat tekstit!
Typeryys ja itsekkyys, siitä tuossa paikassa oli kyse!
Kirjoitanko työnantajana nimen?
Hoitoalasta muuten: Niin itsekkyyttä ainakin sairaanhoitajat toteuttavat varsin hienosti ainakin omasta mielestään. Tyyliin en anna, ellei tuu lisää rahaa. Eli siis esim. reseptikirjoitusoikeuksia saadessaan, nämä rupesivat vaatimaan lisää palkkaa koska työhön tuli lisää vastuuta... Jep! En anna, ellet maksa!

Psykologi kirjoittelee 28-vuotiaan suurella näkemyksellä itsekkyyksistään!