Eli itsellä on todettu IBD jo lapsena, verikokeita tuolloin monta kertaa viikossa, käsivarret on sen näköisetkin. Tuolloin en kokenut piikeistä mitään ongelmaa, mutta vuosien saatossa on tuo piikkikammo kehittynyt. Minulta on erittäin vaikea löytää suonta ja jos löytyy niin ne karkaa normaalia enemmän kuulema, sitten on tullut ronkkimiset ja asentotipat jne. Minulla pitäisi aloittaa itsepistettävä lääke (stelara), tätä varten lisäksi iso kasa verikokeita (toisesta lääkkeestä johtuvaa jatkuvaa huimausta on jo valmiiksi). Veri ei tee pahaa, mutta lähes 20 vuoden piikit on tehnyt tehtävänsä ja heräsin pari tuntia sitten hiestä märkänä täyteen paniikkiin kun tuli jo uniin nuo lääkepistokset enkä paniikiltani pysty nyt nukahtamaan. Onko kukaan saanut jotai rauhoittavia piikitystä/tiputusta varten, muitakin kuin syöpätiputuksiin? Siis kyseinen lääke annetaan ensimmäisellä kertaa tiputuksella ja jatkossa itsepistettynä, mikä avuksi?
Ja kaikki meditaatio hölynpölyt voi unohtaa jo ennen kuin edes ajatteleekaan ehdottaa, ei hyödytä. Oikeat keinot käyttöön.
Ja kaikki meditaatio hölynpölyt voi unohtaa jo ennen kuin edes ajatteleekaan ehdottaa, ei hyödytä. Oikeat keinot käyttöön.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi. Mä oon 13 v vaikeaa IBD tä jo kaksi vuotiaasta asti sairastava. Mulla olisi pari ideaa jotka itsellä ainakin toimii (mullakin piikkikammo) ekakskin mä käyn psykologilla kerran kuussa ja se on kyllä auttanut. Ja rauhoittavaa olen saanut ennen mutta enää ei sitäkään tarvita. Mulla ainakin auttaa hallinnan tunne eli käytännössä esim otettaessa verikoetta voit pyytää ottajalta että lasket itse kolmeen ja kolmosella pistää. Tämä ainakin mulla auttaa. Toivottavasti on apua ja toivottavasti en ole liian nuori auttamaan😅