Genomin rappeutuminen on melko yleinen harhaluulo kristillisten kreationistien keskuudessa. Harhaluulo pohjautuu toiseen harhaluuloon, jonka mukaan Toisessa luomismyytissä olisi tapahtunut syntiinlankeemus. Näin ei asia kuitenkaan ole - koko myytissä ei mainita syntiä. Juutalaiset ja islaminuskoiset tunnustavat saman myytin, mutteivät syntiinlankeemusta.
Konservoidut geenit kumoavat loputkin tuosta harhaluulosta. Evoluutiobiologiassa konservoiduilla sekvensseillä tarkoitetaan lajien välisiä, genomissa olevia tai sukupuussa säilyneitä identtisiä tai samanlaisia DNA ja RNA -jaksoja tai proteiineja. Säilyminen kertoo sekvenssiin kohdistuvasta luonnonvalinnasta, joka poistaa tehokkaasti haitalliset mutaatiot.
1965 Émile Zuckerkandl ja Linus Pauling esittivät molekyylikellon idean, jonka mukaan aminohappojen muutoksista voidaan johtaa polveutuminen. On kuitenkin huomattu, että muutokset eivät tapahdu kaikkien geenien osalta samalla nopeudella, vaan genomissa on hyvin säilyneitä geenejä. Tällaisia ovat mm. kaikissa eliöissä esiintyvät ribosominRNA komponentit, monisoluisissa eliöissä laajasti esiintyvät samanlaiset homeoboksi -geenit, jotka määrittävät kasvien, sienten ja eläinten elinten päärakenteen sekä bakteerien tmRNA.
Osa geeneistä on ultakonservoituneita elementtejä (UCE) ja osa on kaikille eliöille yhteisiä eli universaalisti konservoituneita. Näitä ovat pääasiassa ncRNA:t, transkriptioon ja translaation tarvittavat proteiinit, jotka periytyvät viimeiseltä yhteiseltä esivanhemmalta (LUCA).
https://en.wikipedia.org/wiki/Conserved_sequence
Yhteenvetona voidaan todeta konservoitujen geenien osoittavan elämälle välttämättömien funktioden säilyvän lähes muuttumattomina luonnonvalinnan ja muiden prosessien avulla. Samalla konservoidut geenit vetävät maton alta uskomukselta, jonka mukaan lajit olisi luotu erillisinä. Kaikilla eliöillä on yhteisiä funktioita ja mitä lähemmäs tullaan sukulaisuussuhteissa, sitä enemmän yhteisiä funktioita on. Ei ole olemassa mitään peruslaji/perusryhmä/kind/baramiini -mielikuvitusryhmien välisiä kuiluja tai väliseiniä. Kaikki nykyinen elämä on sukua keskenään eikä erillisinä luotu.
Konservoidut geenit kumoavat loputkin tuosta harhaluulosta. Evoluutiobiologiassa konservoiduilla sekvensseillä tarkoitetaan lajien välisiä, genomissa olevia tai sukupuussa säilyneitä identtisiä tai samanlaisia DNA ja RNA -jaksoja tai proteiineja. Säilyminen kertoo sekvenssiin kohdistuvasta luonnonvalinnasta, joka poistaa tehokkaasti haitalliset mutaatiot.
1965 Émile Zuckerkandl ja Linus Pauling esittivät molekyylikellon idean, jonka mukaan aminohappojen muutoksista voidaan johtaa polveutuminen. On kuitenkin huomattu, että muutokset eivät tapahdu kaikkien geenien osalta samalla nopeudella, vaan genomissa on hyvin säilyneitä geenejä. Tällaisia ovat mm. kaikissa eliöissä esiintyvät ribosominRNA komponentit, monisoluisissa eliöissä laajasti esiintyvät samanlaiset homeoboksi -geenit, jotka määrittävät kasvien, sienten ja eläinten elinten päärakenteen sekä bakteerien tmRNA.
Osa geeneistä on ultakonservoituneita elementtejä (UCE) ja osa on kaikille eliöille yhteisiä eli universaalisti konservoituneita. Näitä ovat pääasiassa ncRNA:t, transkriptioon ja translaation tarvittavat proteiinit, jotka periytyvät viimeiseltä yhteiseltä esivanhemmalta (LUCA).
https://en.wikipedia.org/wiki/Conserved_sequence
Yhteenvetona voidaan todeta konservoitujen geenien osoittavan elämälle välttämättömien funktioden säilyvän lähes muuttumattomina luonnonvalinnan ja muiden prosessien avulla. Samalla konservoidut geenit vetävät maton alta uskomukselta, jonka mukaan lajit olisi luotu erillisinä. Kaikilla eliöillä on yhteisiä funktioita ja mitä lähemmäs tullaan sukulaisuussuhteissa, sitä enemmän yhteisiä funktioita on. Ei ole olemassa mitään peruslaji/perusryhmä/kind/baramiini -mielikuvitusryhmien välisiä kuiluja tai väliseiniä. Kaikki nykyinen elämä on sukua keskenään eikä erillisinä luotu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jostakin syystä baraminologit eivät ole kommentoineet tuota ansiokasta aloitusta...
Samaa ihmettelen myös. Kreationistit voisivat käyttää tätä omassakin "tieteessä". Otetaan jonkin neutraalin funktion mutaationopeus, joka on suuri, ja lasketaan sitä hyväksi käyttäen maailman ikä ultrakonservoituneesta geenistä, jossa lähes kaikki mutaatiot ovat fataaleja.