Olen yrittämässä avioeroa nyt kolmatta kertaa. Kaks edellistä yritystä epäonnistuivat, mies ei suostunut mihinkään ehtoihin.
Mutta kaipa hänenkin on tajuttava, ettei toista voi väkisin pitää. Kolmatta osapuolta ei ole kuvioissa.
Tarjoukseni olisi tällainen: talo ja siitä jäljellä oleva velka (aika vähän) miehelle. Uudempi auto minun nimiini, ja sen velka minulle.
Lisäksi ottaisin mukaani vain henkilökohtaiset tavarani, kaiken muun irtaimen jättäisin miehelle.
12-vuotias tyttäremme saisi asua kummankin luona niin paljon kuin haluaa, en ole muuttamassa kauas. Oma huone kummassakin kodissa.
Mies viimeksi haukkui minut perheensärkijäksi ja ahneeksi paskaksi, kun ehdotin normaalia ositusta. Eikä suostunut mihinkään. Mitä mieltä olette, eronneet, tuosta tarjouksestani? Olisitteko itse hyväksyneet?
Mutta kaipa hänenkin on tajuttava, ettei toista voi väkisin pitää. Kolmatta osapuolta ei ole kuvioissa.
Tarjoukseni olisi tällainen: talo ja siitä jäljellä oleva velka (aika vähän) miehelle. Uudempi auto minun nimiini, ja sen velka minulle.
Lisäksi ottaisin mukaani vain henkilökohtaiset tavarani, kaiken muun irtaimen jättäisin miehelle.
12-vuotias tyttäremme saisi asua kummankin luona niin paljon kuin haluaa, en ole muuttamassa kauas. Oma huone kummassakin kodissa.
Mies viimeksi haukkui minut perheensärkijäksi ja ahneeksi paskaksi, kun ehdotin normaalia ositusta. Eikä suostunut mihinkään. Mitä mieltä olette, eronneet, tuosta tarjouksestani? Olisitteko itse hyväksyneet?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vai et ole onnistunut eroamaan...Sinä sotket nyt avioeron ja omaisuuden osituksen keskenään.
Kyllä sinä olisit voinut erota miehestäsi jo ensimmäisellä yrittämällä, omaisuuden jako on eri asia. Siitä voidaan joutua kiistelemään, mutta avioliitossa ei ketään voida väkisin pitää.
En ota kantaa ositukseen, sen voitte jättää tuomarin ratkaistavaksi.
Ota pesänjakaja. Hänen palkkionsa on pieni raha a) säästyneestä mielipahasta b) oikeudenmukaisesta osituksesta. Ulkopuolisen on helpompi miehellesikin asia selittää.
Kyllä eron saa jos haluaa, ja pesänjaon myös. Älä hukkaa elämääsi tuollaiseen kun ammatti-ihmiset tarjoavat ratkaisua ongelmaan!
ne joko pettää ja haluaa eroa. joo auto tietenkin sulle pitää olla, että pääset tansseihin.
Kasva aikuiseksi.
Elä tee sitä.
No tuohan riippuu melko paljon auton arvosta, asunnon hinnasta ja velan määrästä ... mahdoton muuten ottaa kantaa oikeudenmukaisuuteen.
Minkälainen ositus ja jako sitten miehesi mukaan olisi oikeudenmukainen (vai minkäänlainen)?
Koettakaan kuitenkin löytää joku kompromissi, ja sen löytyminen voi helpottua kun kertoo ottavansa pesänjakajan joka ottaa palkkionsa ennen jakoa.
Kyllähän minä itsekin tajuan, että ehdottamani ratkaisu on minulle itselleni järjetön. Auton arvo ei ole lähellekään talonpuolikkaan arvoa. Lisäksi miehelle jää kaksi muuta autoa.
Tuntuu vaan, ettei mikään maallinen mammona ole tärkeää, kun on tosi paha olla suhteessa. Ollut jo vuosikausia - toinen ei vaan suostu sitä ymmärtämään. Eniten miestä tuntuu haittaavan, mitä muut ihmiset sanovat. Eihän meillä erota!
Siksi olenkin päätynyt tähän jakomalliin, että olisi kaikille osapuolille ainakin taloudellisesti vähän helpompaa.
En tiedä, mikä ositusmalli olisi miehelleni sopiva. Hän kun ei suostu hyväksymään sitä kaiken perustalla olevaa faktaa, että meidän suhde on ohi ja minun tunteeni kuolleet. Haluaisi kuulemma siltikin asua kanssani, vaikken häntä rakastakaan. Saisin mennä ja tulla ilman kyselyjä miten vaan haluaisin ja olla vaikka muidenkin kanssa?! Ei onnistu. Ensinkään en ole hyppäämässä suhteeseen, varamiestä ei ole katsottuna, vaikka mies niin luuleekin. Ja toisaalta, onko ihmisen pakko kitua samassa taloudessa, kun jopa toisen hengitys lähellä ahdistaa!
Tekstisi on kuin minun kirjoittamaa. "Ahne paska" ja "perheensärkijä" - juuri samoja adjektiiveja olen minäkin saanut osakseni meneillään olevassa eroprosessissa, joten pystyn hyvin ymmärtämään tilanteesi.
Kokeilepa tätä: tee ositusehdotus, jossa laitat osapuolten nimien paikalle kirjaimet A ja B ja sano miehelle että saa valita kumman osuuden tahansa. Ei ainakaan pitäisi omaisuuden suhteen olla valittamista.
No, minä koetin, eikä omaisuudesta riitaa ole syntymässäkään. Sitten riitaa tuli tapaamisoikeudesta ja lasten asumisesta (meillä kun on valitettavasti enemmän ja pienempiä lapsia) ja se on paljon vaikeampi juttu. Laadin esityksen lasten asumisesta ja mahdollisimman laajasta tapaamisoikeudesta - ja ehdotin taas että mies voi valita kumman vaihtoehdon hyvänsä. Ei käynyt: mies vaatii lapset kokonaan itselleen. Käräjäoikeuteen ollaan siis menossa.
Tarinan opetus: kun toinen on katkera, mikään ei kelpaa. Mutta tsemppiä sulle kuitenkin!
En usko että minun tapauksessani Tuulan ehdottama malli toimisi. Arvelen, että mies repii joka ainoan paperin ja ehdotelman, minkä vain eteen asetan. Ja huonoja puolia hän aina löytää, oli tarjous sitte millainen tahansa.
Lisäksi mies väittää, ettei osaa mitään tehdä ilman minua, esim. lehtitilausten peruutus, laskujen maksu yms. Että jos jätän hänet yksin, hänelle tulee konkurssi ja sähköt ja puhelin katkaistaan jne. No, tiedän ettei tuo ole totta, mutta kuvaa hyvin sitä väkisin kiinnipitoa, mitä hän harjoittaa. Ja syytän tietty itseäni siitä, että nuo hänen surkeilunsa ovat saaneet minut jäämään tähän paskasuhteeseen, eroyrityksistä huolimatta.
Täytyy toivoa, ettei tämä kerta jää pelkäksi yritykseksi. Tuntuu että nuppi hajoaa ja on ihan fyysisesti paha olo.
Sinun ei kannata tuossa tilanteessa ja mielentilassa tehdä lainkaan ositusta koskevia päätöksiä, todennäköisesti harmittavat sinua jälkeenpäin. Sinun on aivan turha ensinnäkään tuntea syyllisyyttä (vaikka miehesi kuinka sinua yrittäisi syyllistää) siitä että haluat avioeron. Jokainen täällä elää vain omaa elämäänsä, miehesi ei voi elää sinun kauttasi etkä sinä hänen kauttaan. Sinulla on vain tämä yksi elämä, ja on tervettä itsekkyyttä ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan. Tuollainen tilannehan syö voimavarojasi myös äitinä, joten tilanteen jatkuminen ei ole tyttärennekään etu. Ihan ensimmäiseksi sinun kannattaa ruveta hankkimaan itsellesi asuntoa. Muutat vaikka vuokra-asuntoon, jos yhteistä asuntoanne ei voi tässä tilanteessa myydä. Kun olet päässyt tilanteesta pois, pystyt rauhallisemmin miettimään elämääsi eteenpäin. Ositusta ei tosiaankaan tarvitse tehdä tässä vaiheessa, osituksen tekemisellä ei ole mikään kiire. Muuta ensin pois, että rauhoitut. Miehesi ei voi estää sinun muuttoasi. Jos on pelättävissä, että hän alkaa estämään sitä, niin älä kerro muutostasi etukäteen miehellesi. Epäilen kyllä, minkälainen isä miehesi kykenee olemaan 12-vuotiaalle tyttärelle. Miten kotityöt ovat jakautuneet perheessänne? Nimittäin, jos sinä olet vastannut kotitöistä, niin pelättävissä on, että miehesi pakottaa tyttärensä kotitöiden tekijäksi sinun sijaasi. Jos miehesi on tunne-elämältään noin lukossa, ei hän kyllä kykene tukemaan tytärtänne etenkään erotilanteessa, jolloin vihantunteet saattavat tulla hyvinkin voimakkaina (kuuluvat eroprosessiin).
Kun muutat, sano miehelle, että tämä on vain tilapäistä, että katsotte tilannetta. Tee vaikka määräaikainen vuokrasopimus.
Tyttäresi hyvinvoinnista sinun pitäisi tosiaan olla huolissasi. Sano hänelle, että hän voi muuttaa myös sinun kanssasi. Älä pane tyttärellesi vastuuta isästä, kun sinä muutat pois.
Kuten sanottu, osituksella ei tosiaankaan ole mikään kiire. Voit muuttaa pois, laittaa kaikessa rauhassa avioerohakemuksen vireille, mutta osituksen tekeminen ei ole edellytys muutolle eikä avioerohakemukselle. Miehesi ei voi myöskään estää avioeron myöntämistä.
Jos teillä ei ole miehesi kanssa avioehtoa niin lain mukaan sinulle kuuluu 50% omaisuudestanne, vaikkakin kokisit että sinulle riittää vähempikin. Jos tyydyt vähempään niin verottaja katsoo sinun antavan miehellesi lahjan josta lahjavero on 29% eli mielettömiä summia. Ainakin omaisuuden kuulumisesta prosentuaalisesti jommalle kummalle kannattaa tehdä sopimus ennen kuin lähettää avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Monikaan laki ei ota huomioon inhimillisiä tekoja. Tosin en tiedä minkälaiset omistussuhteet teillä on omaisuudestanne tai onko teillä avioehtoa, mutta kannattaa ehdottomasti tarkistaa asia lakiasiaintoimistosta.Verottaja ei tunne inhimillisyyttä vaan nojaa aina lakiin.
kuitenkin vielä jotain?
Taas yksi ero lisää ja lapset sehlaa ees sun taas
epätietoisina.
Pahalle olollekin kai voi jotain tehdä?
Hei!
Oletteko avioliitossa?
Miksi kannat huonoa omaatuntoa?
Itsekin rakennellut omaa avioeroni jo vuoden. Odotan, että nuorin pääsee ripille.
Kaikkihan menee puoliksi. Siitä se lähtee. Ja ota siihen vielä jokin tuomari... En suosittele.
Minun mies on tosi tarkka siitä, että omaisuutta ei valu suhteen ulkopuolelle.
Joten tiedän, että puolet on minun ja piste!
Mutta ero on silti vaikeaa....mielestäni.
vai rakentelet pikkuhiljaa eroa,tietääkö puolisosi aikeistasi,tuo on pahinta,mitä voi kumppanilleen tehdä.Todella törkeää,pahempaa kuin
mikään väkivalta tai vastaava.Ole rehellinen ja kerro aikeesi.
Mitä helkatin hyötyä siitä on,että tyttösi pääsee ripille ensin.
Kolmas kerta toden sanoo?? Ilmeisesti miehesi on ns. vanhan kansan miehiä; vaikka kulisseissa vaan. Ajatteletko omilla aivoilla ollenkaan? Laitatko esim. äänestyslappuun miehesi määrämän numeron? Kohta on yhden katkeroituneen tilalla kaksi, jotka tarvitsevat mahdollisesti mielenterveyspalveluja.
Miksi ihmeessä jotain tarjouksia? Kirjoitat yksinkertaisesti haluamanlaisesi ositusehdotuksen, edellyttäen, että on alle 50% omaisuudesta ja kiikutat paperin lakimiehelle ja hän pistää pyörät pyörimään. Ole ahne paska, jos ei suostu yli 50% osuuteen, ota potista se lain sallima 50%, edellyttäen, ettei teillä ole avioehtoa.