Se pienenee, mutta
Luterilainen kirkkomme, mihin se menee?
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Persujen, kreationistien ja muiden hihhuleiden (mukaan lukien Päivit, Tapiot, Pasit ja muut fudut) yhteneväisyys on mielestäni siinä, että he kaikki kuvittelevat tietävänsä kaiken kaikesta. Eli he ovat kaikki besserwissereitä!
Kummassakaan porukassa ei myöskään kunnioiteta yhteisiä pelisääntöjä, vaan ne muokataan aina omien eduksi.
Yhteistä heille on myös se, että kummassakaan porukassa ei myönnetä edes jälkikäteen sitä jos on oltu väärässä.
Eikä kummassakaan porukassa osata hävetä omia tai omien munauksia.
On siis mielestäni perusteltua sanoa, että persut on vain uskonnollinen liike siinä kuin kristillisdemokraatit tai joku muu herätysliike.
Jaa sanoi ap, hmm...
Onko kellään mitään kommentoitavaa?
Juu, persuissa kaikkia yhdistävä yhteinen tekijä on kristillisyys.
Juutalais-asiassa siellä on suurin jakautuminen, eli kaksi täysin toistensa ääripäihin jakautunutta ryhmää.
Kaikista kristillisimpiä persuja ovat Niikko ja Huhtasaari, jotka edustavat äärikristillisyyden laitimmaista takanurkkaa.
Suora kopiointi Persujen sivulta, jossa he määrittävät Perussuomalaisten arvot.
>>>Perussuomalaiset on isänmaallinen ja kristillissosiaalinen puolue, joka edistää kansallista etua. Me arvostamme ja haluamme korostaa tavallisten ihmisten ääntä ja roolia politiikassa, kulttuurissa ja historiassa.......<<<<
Ei pilkkuakaan ole muutettu.
Läheskään kaikki persut eivät ole kristillisiä. Heidän suuri mestarinsa Allah-aho on ateisti.
Jostain syystä persut kelpaavat kuitenkin kristityille varsin hyvin ja etenkin vapaille suunnille, kuten hellareille.
Viidesläiset taitavat olla KD porukkaan päin kallellaan ja lestadiolaiset olivat ainakin ennen pääsääntöisesti keskustan kannattajia.
Luterilainen kirkko menee oikeaan suuntaan, mutta voi olla, että älykkyysosamäärän vajauksen vuoksi osa matkustajista tipahtaa kärryiltä.
Ne tippuu vapaisiin kärryihin.
Vain väliaikaisesti, koska vapaatkin kärryt tippuvat samoissa lapiotalkoissa. Sitten onkin pelkkä tyhjyys edessä. Jos ei tajua mikä vika kristinuskossa on, niin ei se parane vapaisiin kärryihin tippumalla.
Osa tippuu tallaamaan ihan omilla jaloillaan vailla minkään lahkon kärryjä. Näitä taitaa nykyään olla enemmistö.
Tukholmassa "vapaista kärryistä" tippui viisinkertainen määrä Ruotsin kirkkoon verrattuna.
ps luin, että nyt noissa piireissä enin osa (2/3) on miespuolisia, näitä meidän CH54:a ja vastaavia reppanoita. Mennee nyrkkikyllikkihommiksi eikä jälkikasvustaan ole merkkejä, onneksi.
Varmasti+pienenee+mutta+muuten+olemme+mielestäni+hyvällä+tiellä.+Kirkko+on+lähentynyt+paljon+ihmisiä+vuosikymmenten+saatossa+ja+enää+ei+toimi+minään+ylimpänä+tuomionpasuunana.+meno+on+inhimillistynyt+monella+tapaa,+ei+ainoastaan+jumalanpalvelusten+muodossa+vaan+muutenkin+kirkko+yrittää+ottaa+osaa+seurakunta-alueensa+elämään+ollen+myös+oikeasti+auttajana.+
Tapakristillisyys on syvällä kulttuurissamme. En tiedä, miksi siitä edes pitäisi päästä eroon. Itse olen päässyt, mutta en näe sitä mitenkään merkittävänä tavoitteena. Diggaan joitain suomalaisia kirkkorakennuksia, kuten Johanneksen kirkko, Temppeliaukion kirkko, Tampereen tuomiokirkko ja tietenkin kansallispyhättömme Turun tuomiokirkko. Kaikkia näitä vielä eri asioiden takia.
Johanneksen kirkon akustiikka on kuin urkumusiikille tehty ja urkuja kuunnellessa voi nauttia sen puisten rakenteiden hienoista yksityiskohdista.
Temppeliaukion kirkko on arkkitehtuurinen taideteos, jota tullaan katsomaan ympäri maailmaa.
Tampereen tuomiokirkosta riittää yksi nimi; Hugo Simberg.
Turun tuomiokirkko, sen kirkonkirjat ja siitä muistiin merkitty tieto sisältävät enemmän Suomen historiaa kuin mikään muu yksittäinen kohde.
Ei sellaista kulttuuriperintöä voi päästää rappiolle. Ja jos seurakunnat eivät niitä ylläpitäisi, riittäisikö valtiolla kuinka paljon resursseja edellä mainittujen ja lukuisten muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden ylläpitoon.