mihin malliin olette elämänne saaneet? minusta tuntuu että elämä ei ole lähtenyt tästä oikein kunnolla vieläkään eteenpäin. ehkä minun elämäni loppui tähän eroon, näyttää siltä ettei kukaan odota siellä nurkan takana. jaksan kyllä jatkaa edelleen yksin, mutta onko se elämä elämisen arvoista?
erosta on kulunut 2 vuotta
hipsu
93089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minunkin erostani kulunut yli kaksi vuotta.
Ja samoin minäkin olen ajatellut, että noinko sitä sitten vaan loppujen lopuksi jää yksin...
Kuitenkin ajattelen, että vielä se "kolahtaa" minunkin kohdalle se sellainen mies, jonka kanssa voi alkaa kaiken niinkuin uudestaan; mutta rauhallisesti edeten.
Eikai kukaan halua olla yksin; mutta ketään ei väkisin saa/löydä, jos etsimällä etsii.
Elämä on vain välillä niin tasapaksua, että toivoisi jotain tapahtuvan; mutta niinkuin jo totesin(vähän toisin sanoin), jos odottaa, että tapahtuu, ei varmaankaan tapahdu; mutta kun unohdat tavallaan koko asian; saattaa tapahtua mitä vaan :).
Ei nämä asiat ole mitään helppoja; eikä minullakaan niihin oikeata vastausta ole, mutta kaikesta huolimatta ei saa vaipua "negatiivisuuteen".
1,5 vuotta uusiosinkkuna ja 100 %:n tyytyväinen elämääni. Ero voi myös olla myönteinen asia kuten omalla kohdallani. En kaipaa uutta suhdetta, nautin elämästä täysillä ja harrastan kaikkea mielenkiintoista. Tulen hyvin toimeen ja on oma katto pään päällä. Kun elää jokaisen päivän kuten se olisi viimeinen (mutta ei koheltaen), ei tule elettyä sitku-aikaa eikä katseltua enää peräpeiliin. Voi elämä olla täyttä ilman parisuhdettakin. Jos joku vielä eksyy samalle polulle, se osuu jos on osuakseen. Mitäs sitä etukäteen murehtimaan.
"Voi elämä olla täyttä ilman parisuhdettakin"
siitä olen eri mieltä.
totta, parempi on olla ilman kuin "epäsopivan" kanssa, mutta silti on niitä asioita jotka olisivat niin paljon mukavampia jonkun kanssa josta oikeasti tykkää. sitä tosiasiaa en voi itseltänikään oikeudenmukaisuuden nimissä kieltää.
Erosta melkein 2 vuotta ja elämä alkaa olla mallillaan.
Eron aiheuttamat talousongelmat alkavat vihdoin selkiintyä ja elämä on saanut oman rytminsä.
Onpa löytynyt mieskin vierelle ,enkä ole missinmitoissa enkä superkaunotar,vaan ihan tavallinen suomalainen nainen.
Kyllä se siitä sinullakin alkaa sujua,pakotat vaan itsesi eteenpäin.Kyllä sitä minäkin aluksi hammasta purren raahauduin eteenpäin,mutta päivä päivältä askel keveni ja nyt mennään jo vauhdilla.
Onnea sinulle ja voimia uuteen elämääsi,elämä on aina elämisen arvoista.
No täytyy sanoa että mun kohalla tämä ero oli kyllä helpotus. Nykyään vaan on propleemana sellanen juttu että niitä kunnon miehiä ei yksinkertasesti ole. Kaverini kertoi ja on ite löytänyt rakkainpansa lapista. Kuulema vain lapissa on rehtiä ja reippaita sekä rakastavia tosi aitoja miehiä. Täytyy ottaa ite asiasta vaari ja mennä mm. Ylläkselle katsastaan ja karttaa etelän miehiä sillä ne ovat kaikki varattuja ja etsivät vain niitä yhden illan juttuja. Sieltä kuulemin huomaa heti aidon lapinmiehen käytöksestä ja puheesta. Päivä kerrallaan ja eikö sinne meen nyt pääsiäisenä katsastamaan !
Hei!
Mitä kauemmIn erostasi on sitä varmempi on että pian kohtaat jotain tosi ihanaa!.Ole kärsivällinen ja pidä silmäsi auki... :)
Jos vajoat epätoivonsyövereihin päätä, että sinä vain nouset sieltä ja annat hyville hetkille tilaa. Luota siihen, että sinulle tapahtuu pian jotain hyvää!!KESÄ TULEE JA TUO HYVÄN TULLESSAAN!!
itse huomasin,että kolmen vuoden päästä alkoi pikkuisen helpottamaan.
Ajattele.että onhan hienoa,että tunnet edes jotain,oli se sitten vaikka surua,ikävää ym.
Sääli niitä eronneita ihmisiä,jotka muutaman kuukauden päästä erosta jo kirkuvat elävänsä niin
hienoa ja omaa elämää.
vaikka kuinka yrittää muuta ajatella,eron tuska iskee aina yllättäen!Miksi?Milloin pääsen irti tuskastani,on hyvä kun tuntee ja odotan päivää että voin taas olla ns.normaali.Erosta yli 3v ja avoliitto kesti 30vuotta.En tiedä oisko vaikeampaa erota pitkän liiton jälkee,siltä tämä tuntuu ja tuntuu...
Erostani on kuulunut vasta kaksi kuukautta ja välillä tuntuu että seinät kaatuu päälleni. Mutta silti olen aktiivisesti etsinyt itselleni kumppanin. Toisen ihmisen läheisyys auttaa ja Suomi on täynnä yksinäisiä ihmisiä odottaen että jotain tapahtuisi. Minusta meidän pitäisi tulla ulos kuorestamme. Sanoa peilikuvallemme että minä olen hyvä tyyppi ja tänään etsin itselleni seuran. Ei ehkä heti löytää sitä oikea mutta ei pitäisi masentua. Ota vaikka itsellesi harrastukseksesi sen oikean etsimiseen. Katso netti ilmoituksia, katso lehti ilmoituksia. Kyllä siellä on vilpittömiä ihmisiä myös. Omalta kohdaltani luulen etten koskaan voi olla entiseni mutta tiedän olevani paremman ihmisenä nyt ja tulevaisuudesta kun ennen eroani. Tuska ja suru kasvattaa myös. Opettaa olemaan nöyrä, opettaa antaman anteeksi joka kuulu ehdottomasti kristinuskoon, opettaa oleman tuomitsematta ja vihaamatta myös. Mutta oppi rakastamaan myös itseäsi, elä vaipuu synkkyyteen ja itsesäälin. Ota elämän myönteinen asenne