Sanna Ukkola lapatossuista

Ehkä ei ole mieltymykset kohdanneet? Ehkä jälkimaku oli molemminpuolista? Toisilla on vain aina kykyä nähdä ongelmat muissa kuin itsessä? Tuntematta kuitenkaan kumpaakaan tässä tapauksessa.

Siinäpä sitä on Sanna tiivistänyt hyvin ytimekkäästi valitettavan totuuden.

Kiltti kaunis nainen etsii vastakohtaansa. Hänen ihanteensa on kookas moottorisahalla veistetty "skrode" tumma mies, joka saa olla vaikka täysi paskiainen ja pettää sitä omaa kullan nuppuaan mennen tullen. Kukaan muu ei tämmöisen kanssa pysty elämäänkään, koska pitää joka päivä ymmärtää, antaa anteeksi ja olla näkemättä sen puutteita, kun se oma sankari on niin ihana ja miehekäs. Naivi neitonen kestää ja kuuntelee selitystä toiseen perään, kun onhan hän löytänyt sen kavereidensakin ihannoiman pitkän, tumman ja skroden äijän. Suomessa on paljon Sannan kaltaisia naiveja kauniita naisia mutta melko vähän hänen ihannoimiaan miehiä ja lisäksi ne miehet tuppaa olemaa aika köyhiä, kun osaaminen rajoittuu laitapuolen bisneksiin eikä lapiohommatkaan maistu.

Sannan kauhu on etevä ja kiltti suomalainen mies, joka hankkii elantonsa työllänsä ja menestyy yhteiskunnassa kohtuullisen hyvin mutta ei omaa suuria omaisuuksia, joilla voisi hukuttaa oman kullannuppunsa kultaan ja vuosikertaviiniin. Raha pelastaa, mutta sitä pitää olla paljon - enemmän kuin millään tavallisella työllä voi hankkia. Yhdellä sanalla, Sannan kauhukuva miehestä on nörtti.

Itänaapurissa tilanne on vähän toisin. Naiset arvostavat suuresti, että mies on luotettava ja kykenee takaamaan perheelleen säädyllisen toimeentulon. Lahjuksilla ihroittuneet roistot tunnetaan niin mieleltään kuin tavoiltaankin ja maallinen mammona vetää puoleensa vain kevytkenkäisiä tyttösiä, jotka sietävät rikasta pettävää konnaansa vain tämän tuoman vaurauden ja helpon elämän vuoksi. Ei silti, Venäjällä on myös paljon kelvollisia, osaavia ja hyvin toimeentulevia miehiä, jotka elävät onnellisesti oman kultansa ja perheensä kanssa. Miehen köyhyys on suuri este avioliittomarkkinoilla eikä siinä auta, vaikka olisi kuinka tumma ja skrode.

Kiltti lapatossu joutuukin Suomessa kelpuuttamaan puolisokseen joko harmaavarpusen tai menemään aisankannattajaksi hyväksikäytetylle elämäänsä kyllästyneelle rikotulle posliininukelle. Toinen vaihtoehto on alistava justiina-tyyppinen nainen, joka nauttii, kun saa moittia ja pompottaa sitä lapatossuaan niin kuin haluaa. Jos se Sannan ihanne mies joutuu joskus tämmöisen kanssa yksiin, se löytää nopeasti Sannan kaltaisen kiltin pikku prinsessan ja vielä toisen ja kolmannenkin.

toksinen maskuliinisuus koskee vain valkeita miehiä, suojavärillä varustettu on vain ihanan miehekäs ja se on rikas kulttuuri kun alistaa naisia

Vaikuttaa jotenkin rasittavalta tyypiltä tuo Sanna, näin yleisesti ottaen, mitä olen hänen juttujaan lukenut. Jotenkin tärkeilevän oloinen