Epäusko riittää todisteeksi

Ateistit eivät tee syntiä.
He eivät myöskaan elä synnin eivätkä kuoleman pelossa.
Ateistit ovat puhtaita ja rehellisiä.

He eivät raiskaa seurakuntansa lapsia.
He eivät ole siionisteja joyka jatkavat holocaustia
palestiinassa.
He ovat puhtaita puhtaampia kuin mitä täällä
voihkivat jumalan uskonsoturit (
omasta mielestään ) tulevat koskaan olemaan.

Ateismi ei esitä positiivista väitettä ''Jumalaa ei ole olemassa''. Ateismi ei väitä mitään.
Joten ateismilla ei siten ole mitään todistustaakkaa.

Ateismi on vastaus teistien positiiviseen väitteiseen ''Jumala on olemassa'', ja tuon positiivisen väitteen hylkäämistä, koska todisteet puuttuvat.

Jos minä väittäisin, että olkapäälläsi tanssii pinkki näkymätön elefantti, niin todistustaakka olisi minulla.
Et uskoisi minua ennenkuin pystyn todistamaan väitteeni. Sinun ei tarvitsisi todistaa pinkin elefantin olemattomuutta.

Asemasi tässä on sama kuin ateisteilla.

Ateistien logiikka menee jotenkin siten, että koska saunatonttuja ei ole olemassa, niin Jumalaakaan ei voi olla olemassa.
Yhtä hyvin voitaisiin silloin sanoa myös, että koska ihminen on olemassa, niin silloin Jumalakin on olemassa.

Jonkun olennon olemattomuus ei kumoa Jumalan olemassaoloa, mutta minkä tahansa olemassaolo todistaa, että Jumala on olemassa, koska ilman Jumalaa, kaiken Luojaa, mitään ei voisi olla olemassa.

Ateistit tosiaan uskovat omaan subjektiiviseen kokemattomuuteensa ja tietämättömyyteensä. Se on huono lähtökohta totuuden etsimiseksi.

Ei minulla ole epäuskoa jumalaan. Minulla vain ei ole uskoa jumalaan.

<< Se, että ateistit eivät usko Jumalan olemassa oloon tai Herraan Jeesukseen Kristukseen riittää heidän mielestään todisteeksi sille, että Jumalaa ei lähes täysin varmasti ole olemassa ja että Uuden testamentin kertomukset Jeesuksesta ovat enimmäkseen tai kokonaan epätosia. >>

Niin no, osittain varmasti näin ainakin uskovasta itsestään tuntuu, mutta kun tuollaiset kertomukset ovat vaan niin ilmiselvästi satuja, ettei rationaalinen ihminen vaan sellaisiin pysty uskomaan (kertomusten epäloogisuus, ristiriidat havaitun maailman kanssa sekä niiden lapsellinen vähä-älyisyys lähestyen joulupukkitarinaa kiltin palkitsemisesta; eihän se siitä perimmiltään juuri poikkea). Tietysti täytyy koko ajan pitää mielessä, että ateistit vetoavat nimenomaan todisteiden puuttumiseen, jolloin on helppo sanoa, ettei ole mitään perustetta uskoa tuollaisiin.

Tilanne on tosiasiallisesti sama kuin ufojen kanssa (tai saunatonttujen). Nekin on jonkun mielestä niin ilmiselvästi epätosia, ettei niitä käytännössä oikein voi pitää oikeastaan edes mahdollisina. Toki ufomiehiin uskovat pitävät ufoja todellisina: he ovat kokeneet ufoja ja heille epämääräiset videot tms. ovat absoluuttisia todisteita, mutta meidän muiden on vaan mahdotonta uskoa intergalaktiseen hallitukseen ilman kunnollista todistetta - vaikka joku väittäisikin olleensa suorassa yhteydessä tällaisen hallinnon kanssa ja saaneensa tarkat kertomukset, miten se toimii. Tässäkin silmille hyppää se sama naivistisuus kuin Jeesus-kertomuksissa: tällainen Jeesus/Jumala kuvitellaan ihmishahmoiseksi ja toimivan ihmismoraalin tavoin - siis juuri kuten ufomiehetkin kuvitellaan hahmoiksi, joilla on kaksi kättä, pää ja kaksi silmää ja jotka sitten tarinan mukaan muodostavat demokraattisen hallintomallin mukaisen hallintostruktuurin. Eikä näihin uskova edes tajua miettiä, miten antropomorfinen tämä kuvitelma ylipäätään on. Se on jo siksi niin ilmiselvästi ihmisten oman mielikuvituksen peilausta, ettei noin ilmiselvään huuhaaseen vaan pysty uskomaan. Toiseksi pitää mainita nämä reaalimaailman vastaiset väittämät, jotka nekin on niin lapsellisia, ettei tuollaisiin tarinoihin vaan pysty uskomaan. Ei sitten millään. Ufouskoiset kuvittelevat, että ufot matkaavat jonain värähtelyinä tai että joku ihminen voisi vaikka jutella reaaliaikaisesti siriuslaisen alienrodun edustajan kanssa (vaikka informaatiolta tässä reaalimaailmassa kestäisi aika helvetin kauan kulkea tähtiin ja takaisin), mutta samanlaista naivistista maagista uskoa on myös esim. kristinuskoisilla: siellä käärmeet puhuu, ihmiset herää kuolleista tai maapallolle taiotaan eläinlajeja tms. Kaikki nuo ovat vaan niin typeriä uskomuksia, ettei tuollaiseen tarinaan vaan pysty uskomaan. Se on niin ilmiselvästi satua. Tietysti tuollaisiin satuihin tosissaan uskovat sulkevat nämä aivan aivan ilmiselvät hölmöydet itsensä ulkopuolelle - tai sepittävät itselleen jonkin maagisen tarinan, miten ne muka voisivat olla totta, mutta kun naivistisesta sadusta ei vaan totta tule sepittelemällä.

<< Ateistit pitävät Jumalan olemassa olon todennäköisyyttä yhtä pienenä kuin sitä, että Aku Ankka ja muut Disneyn hahmot sekä elinympäristö olisivat todellisia sen sijaan, että ovat fiktiivisiä. He ovat siis käytännössä täysin varmoja siitä, että Jumalaa ei ole olemassa ja tämä varmuus perustuu uskon puutteeseen eli epäuskoon! >>

Niin tai siis siihen, että molemmat ovat yhtä ilmiselvästi fiktiivisiä tarinoita - ja näin muodoin ne ovat myös täysin todisteettomia.

<< Koska ateistit eivät ole kokeneet henkilökohtaisesti syntien anteeksisaamista Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa eivätkä ole kokeneet mitään muutakaan "todisteita" Jumalan olemassa olosta >>

Niinpä. Ja näiden "kokemusten" "kokeneidenkin" pitäisi tajuta pystyä kyseenalaistamaan oman "kokemuksensa". Tosiaan, moni lapsi kokee saaneensa joulupukilta lahjoja ja näin myös sen, että hän on ollut kiltti (siis pahat teot on "anteeksi annettu"). Mahtaako tämä vaan olla mitenkään todellinen anteeksi antaminen vai olisikohan se sittenkin ihmisen itsensä itselleen sepittämä satu jostain anteeksi antavasta entiteetistä, jolla hän saa näennäisen mielenrauhan ? Minusta tuo on aivan ilmiselvä sepitelmä, joka ei vaan yksinkertaisesti ole totta. Siihen ei vaan millään pysty uskomaan vaikka tuollaiseen satuun uskova olisi ihan kuinka tosissaan vaan selittämässä, kuinka "saatanan hieno tunne se on kun saa anteeksi". Se on vaan aivan aivan ilmiselvästi pelkkää kuvittelua.

Tosiaan, jonkun tällaisen "kokemuksen" kuvitteleminen ei taida ihan todistaa myöskään ufomiehiä vaikka joku selittää ihan tosissaan ja täysillä itse uskoen vaikka matkoistaan tähtiin ufojen mukana tai maagisista ominaisuuksistaan - tai vaikka parantumisistaan ufojen vaikutuksesta. En pysty uskomaan noihinkaan, niin miksi ihmeessä joku toinen yhtä naivistinen tarina olisi eri asemassa.

Kaikki nuo on yhtä ilmiselvästi satuja. Vaatisi vain suurta askelta uskovalta asettua tarkastelemaan omaa tarinaansa yläpuolelta: se ei eroa pätkääkään muista.

Aristoteles kääntyilee haudassaan tämän alottajan esittämän logiikan irvikuvan edessä.