Ei, en aio tappaa itseäni. Mutta nyt tajuan, että olen yli vuoden ollut rakastunut itsekeskeiseen paskaan. Nyt revin tunteeni irti hänestä ja menen elämässäni eteenpäin. En aio vaivautua edes vihaamaan häntä. Hän ei ole sen arvoinen. Hän luulee, että nöyryytin häntä tahallani, kun annoin tunteideni näkyä, mutta en lähtenyt hänen mukaansa - eikä naisten kultapojun itsetunto kestä semmoista. Keväällä hän pitkitti jokaista tilannetta, jossa oltiin lähellä toisiamme. Kemia välillämme oli jotain mieletöntä. Ja vielä viime aikoinakin hänellä on stondannut kun ollaan istuttu vierekkäin. Nyt hän väittää, ettei hänellä koskaan ollut tunteita mua kohtaan. Joo, ja joulupukki on olemassa. Sen ihastuneempaa/rakastuneempaa miestä saa hakea, kuin hän silloin oli. Nyt hän melkein löi luurin korvaan. No, pelatkoon muiden kanssa. Minä löydän vielä elämääni aikuisen miehen. Unohdan tuon henkisesti keskenkasvuisen. Olkoonkin, pitkä, ruskeasilmäinen, älykäs, ystävällinen ja huomaavainen (silloin kun haluaa), hauska ja komea. Voi olla, että tänne kirjoitteluni oli hänelle liikaa - vaikka hän on itsekin tänne kirjoitellut. Ihan sama. Erehdyin ihmisestä, totaalisesti. Hyvästi, K mies! Maanantaina tavataan, mutta olet enää vain työkaveri. Minä en sinua itkemään jää.
Viimeinen viestini tänne
Anonyymi
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei sittenkään ihan viimeinen. Jatkan vielä edellistä kirjoitustani, vaikka se yksinpuhelua onkin. Mies kaiketi kuvitteli minun etsivän laastaria. Ironista on, että en todellakaan etsinyt laastaria, rakastuin häneen tahtomattani ja rajusti - mutta nyt oikeasti tarvitsisin laastarin. En silti aio sellaista hommata, se olisi julmaa toista ihmistä kohtaan.