Olen pitkäaikaiskäyttäjä. Vuorokausiannos Diapam 15mg. Pysynyt samana kymmenen vuotta.
Nyt uusi lääkäri on päättänyt, että lääkitys pitää lopettaa. En käsitä, miksi. Kun olen tuon avulla kyennyt elämästä selviämään.
Nyt kun on tiedossa ilmeinen vastentahoinen alasajo, olen alkanut voimaan huonosti. Nukun painajaisia nähden, jos nukun. Olen saanut jo etukäteen viekkareita, vaikka lääkemäärään ei vielä ole kajottu. Paniiikohtauksia, ahdistusta, ihmisten pelkoa. Elämä ei tunnu hyvältä. Jokainen aamu on masentava, kun pitää herätä.
Miksi lääkärit tekevät päitä virastopäätöksiä potilasta näkemättä ja kuulematta? Katsovat papereita, mutta eivät tapaa ihmistä.
Pidän itseäni jollakin tapaa erikoistapauksena, olen ollut riippuvainen lääkkeestä kauemmin, kuin tuo uusi lääkäri on ollut olemassa tässä maailmassa!
Nyt 64-vuotiaana elämä alkaa olla loppupuolella, en ymmärrä miksi siitä pitäisi jonkun Valviran ohjeistuksen takia tehdä minulle loppuelämän helvetti.
Diapam on halpa lääke ja pienellä määrällä minun elämäni on onnistunut ilman erikoissairaanhoitoa. En osaa yhtään arvata, mitä tapahtuu mikäli minut pakotetaan 'raitistumaan' lääkkeestä. Tuleeko tilalle alkoholi? Se olisi parisuhteen loppu. Jaksanko elää, vai purkautuuko asia minusta ulospäin. Jos puran katkeruuttani sivullisiin? Pelottaa. Viime yönä näin unta, jossa ammuin ostarin katolta ihmisiä. Unta vain, mutta jotakin pääni sisällä olevasta myrskystä kertoo.
Parisuhde on alkanut kärsiä jatkuvan kireyteni ja hermoiluni takia. Ymmäärrän puoliskoa kyllä hyvin.
En usko olevani ainoa. Kysymys vain lääkäreille ja Valviralle:
MIKSI?
Nyt uusi lääkäri on päättänyt, että lääkitys pitää lopettaa. En käsitä, miksi. Kun olen tuon avulla kyennyt elämästä selviämään.
Nyt kun on tiedossa ilmeinen vastentahoinen alasajo, olen alkanut voimaan huonosti. Nukun painajaisia nähden, jos nukun. Olen saanut jo etukäteen viekkareita, vaikka lääkemäärään ei vielä ole kajottu. Paniiikohtauksia, ahdistusta, ihmisten pelkoa. Elämä ei tunnu hyvältä. Jokainen aamu on masentava, kun pitää herätä.
Miksi lääkärit tekevät päitä virastopäätöksiä potilasta näkemättä ja kuulematta? Katsovat papereita, mutta eivät tapaa ihmistä.
Pidän itseäni jollakin tapaa erikoistapauksena, olen ollut riippuvainen lääkkeestä kauemmin, kuin tuo uusi lääkäri on ollut olemassa tässä maailmassa!
Nyt 64-vuotiaana elämä alkaa olla loppupuolella, en ymmärrä miksi siitä pitäisi jonkun Valviran ohjeistuksen takia tehdä minulle loppuelämän helvetti.
Diapam on halpa lääke ja pienellä määrällä minun elämäni on onnistunut ilman erikoissairaanhoitoa. En osaa yhtään arvata, mitä tapahtuu mikäli minut pakotetaan 'raitistumaan' lääkkeestä. Tuleeko tilalle alkoholi? Se olisi parisuhteen loppu. Jaksanko elää, vai purkautuuko asia minusta ulospäin. Jos puran katkeruuttani sivullisiin? Pelottaa. Viime yönä näin unta, jossa ammuin ostarin katolta ihmisiä. Unta vain, mutta jotakin pääni sisällä olevasta myrskystä kertoo.
Parisuhde on alkanut kärsiä jatkuvan kireyteni ja hermoiluni takia. Ymmäärrän puoliskoa kyllä hyvin.
En usko olevani ainoa. Kysymys vain lääkäreille ja Valviralle:
MIKSI?
Vastaukset 10
Vanhimmat
diapamin "alasajo", (lopetus) oireet kestää kokonaisuudessaan n. yksi vuosi.
- lääkärisi ilmeisesti haluaa sinut psyke-osastolle (vieroitusoireet !) , niin määräävät sinulle vielä vahvempia / koukuttavampia lääkkeitä, - "diaksooniksi" (vierotusoireet), laittavat sitten jotakin psyykkistä. . ., ja: lääketehtaat vetävät voitot, niin se menee.
etsi bentso vierotus asiantuntijoita, ko. lääkkeen lopetus on aina tehtävä maltillisesti.
Minun tapauksessa ei tuo vuosi edes riitä. Yksi psykologi sanoi, että ainakin kaksi vuotta kestäisi. Mutta kun ei ole motivaatiota, niin tuskin onnistuu mitenkään.
Olen muuten käynyt tk:n päihdelääkärillä pari vuotta sitten. Silloin oli motivaatiota. Lääkäri oli kyllä niin ulkona, kun olla voi. Ei ollut esim. Ashtonin manuaalista kuullutkaan. Lisäksi vaikutti, että oli syönyt kuormasta. Siis oli jossakin aineessa itsekin.
Vaihda lääkäriä, jos et ole motivoitunut pitkään kestävään alasajoon.
Oma kokemukseni bentsoalasajosta on, että oloni on parantunut sen myötä. Kuin sumuverho olisi vedetty silmien edestä ja turra mitäänsanomaton olo on vähentynyt, tunteet tulleet takaisin. En ole kuollut paniikkikohtauksiin, koska alasajo on ollut hidasta (pari vuotta). En kuitenkaan väitä, että se helppoakaan henkisesti on ollut ja fyysisiä oireitakin ollut ja paikoitellen olo ollut kuon kidutusta. Suhtaudun siksi nykyään skeptisesti pitkäaikaiseen bentsojen määräämiseen. Siinä altistetaan potilasta suurille haitoille ja riskeille sekä kamalalle riippuvuudelle. Olen saanut itse paljon harmia bentsoista, ja vieroitusoireer ovat olleet tuskaa.
Olen kuitenkin potilaana potilaan puolella. Jos potilas kokee voivansa hyvin pitkäaikaisessa bentsokäytössä, ja kokee saavansa enemmän hyötyä kuin harmia eikä toleranssikaan ole noussut ja annokset kohtuullisia niin miksi potilas pitää etenkin noin pitkän käyttöajan jälkeen repiä lääkkeestä irti väkisin? Siinä on paljon riskejä eikä se tilanne välttämättä korjaannu ja tasoitu uusilla pillereillä tai edes bentsojen takaisinpalautuksella, mitä lääkärit pitää takaporttina varmaan että "voihan sitä kokeilla ja voihan sitä sitten palata niihin"
Alasajo pitäisi ottaa vakavasti koska siinä on elämä ja toimintakyky pelissä, ja siinä missä bentsojen jatkaminen voi satuttaa potilasta, potilaan väkisin irti repiminen ja vieroittaminen bentsoista voi satuttaa potilasta. Kolmekymmentävuotta käyttöä on pitkä aika ja riippuvuus on suuri. Vieroituksessa ja vieroitusoireissa voi mennä vuosia. Siksi vieroitus pitäisi olla näissä tilanteissa potilaan päätettävissä haluaako hän tällaiseen ryhtyä!
Jos vieroitukseen ryhdytään, tahdin pitäisi olla potilaan päätettävissä ja purkamisessa tärkeintä olisi vähäoireisuus ja potilaan hyvinvointi.
Itse suosittelen noin pitkässä käytössä hyvin varovaista tapaa purkaa bentsot. Täällä niitä eritelty ;
https://www.benzoinfo.com/2017/10/09/benzodiazepine-tapering-strategies-and-solutions/
(Lääkärit ei aina ymmärrä miten hankalaa bentsojen pudotus on)
Esim "microtapering" voisi olla yksi tapa jos on herkkä oireille ja ahdistukselle.
Ashton Manual kannattaa lukea.
Oma kokemukseni on, etteivät lääkärit tunne koko bentsovieroitusta. Olen itse samanlainen tapaus. Käyttänyt bentsoja satunnaisesti 25 vuotta ja säännöllisesti noin 15 vuotta. Viimeiset vuodet Risolid-nimistä lääkettä iltaisin. Kun tämän lääkkeen myynti Suomessa loppui v. 2018, päätin irrottautua bentsoista. Lopetin vähitellen diapamia murennellen. Viimeisen murun otin heinäkuussa 2019. Olo tänään on melkoisen surkea. Tinnitus on jatkuvasti edelleen todella voimakasta. Matkan varrella on ollut myös hankalia lihasjumeja. Olo alkaa olla pikkaisen epätoivoinen tämän tinnituksen kanssa ja yöt ovat huonoja. Viimeksi eilen kävin erittäin kokeneen psykiatrin vastaanotolla. Tämä väitti, ettei minulla voi olla enää vieroitusoireita, koska Diapamin vieroitusoireet kestävät vain kuukauden. Tuli todella epätoivoinen olo tuon jälkeen. Eivät lääkärit tosiaan tunne esimerkiksi Ashtonin manuaalia lainkaan.
Ikävä kuulla negatiivisista kokemuksistasi ja että olosi on surkea. Uskon sinua kyllä täysin, koska itsekin olen kokenut niin paljon harmia bentsoista. Myös minun mielipiteeni on, että lääkärit eivät tunne bentsovieroituksessa kaikkia tärkeitä asioita, mitkä heidän pitäisi tuntea.
Yksi niistä on, että vieroitusoireet eivät todellakaan kestä kuukautta vaan voivat kestää kuukausia tai jopa vuosia. Voi mennä niin että osa oireista paranee ja toiset tuntuu jatkuvan vain. Myös Heather Ashton puhuu manuaalissaan pitkittyneistä vieroitusoireista, joita joillekin tulee. Voisi myös kysyä ovatko ne enemmän kylläkin lääkkeiden puhkaisemista vaurioista kuin vieroitusoireista mitä keho yrittää korjata.
Lainaus Ashton Manualista s. 66 :
"Pieni osa bentsodiatsepiineista vieroittautuneista ihmisistä näyttää kärsivän pitkäaikaisista oireista – pitkittyneistä oireista, jotka eivät vain poistu kuukausien tai vuosienkaan jälkeen. On arvioitu, että ehkä 10-15 prosenttia pitkäaikaiskäyttäjistä saa “vieroituksenjälkeisen oireyhtymän”. Monet näistä ihmisistä ovat käyttäneet bentsodiatsepiineja 20 vuotta tai enemmän ja/tai heillä on ollut huonoja kokemuksia vieroituksessa. Pitkittyneiden oireiden ilmestyminen niillä, jotka ovat käyneet läpi hitaan vieroituksen omassa hallinnassaan on lähes varmasti paljon pienempi. Taulukossa 3. on oireet, jotka ovat todennäköisemmin pitkäaikaisia. Näihin kuuluu ahdistus, unettomuus, masennus, erilaiset aisti- ja liikehäiriöt, ruuansulatusoireet, huono muisti ja tajunnan häiriöt. Syy miksi joillain ihmisillä niitä esiintyy ei ole selvillä. Luultavasti tähän liittyy monia tekijöitä, jotkut suoraan lääkkeestä johtuvia ja jotkut epäsuoria tai sekundäärisiä vaikutuksia " https://www.benzo.org.uk/amisc/finnishmanual.pdf
Tinnituksesta on myös puhuttu pitkäaikaisten oireiden kohdalla.
Toivottavasti olosi paranee hiljalleen.
Olen kyllä lukenut Ashtonin minua kertaa mutta en ole tavannut yhtään psykiatria tai muutakaan lääkäriä, joka tuntisi tuon manuaalin. Sillä ei siis ole laajempaa tunnettuutta.
T. Ed. viestin kirjoittaja.
Vieroitusoireita voi olla vuosia psyykenlääkkeistä.
Joillakin helpompaa, joillakin vaikeampaa.
Mahdollisimman hidas vähentäminen on paras, vaikka vuosi tai kaksi.
Miksi psyykenlääke pitäisi lopettaa, jos tauti ei ole parantunut?