https://www.youtube.com/watch?v=wE1UIK85E3E
Moniko täällä on tällainen, hikikomori? Itse melkeinpä olen tuollainen, tosin ei tässä mitään pelkotiloja ulkomaailmaa kohtaan ole ja kyllä kiinnostaisi vaikkapa matkailla, mutta resurssien puute on esteenä joten ei sitä viitsi edes yrittää.
Moniko täällä on tällainen, hikikomori? Itse melkeinpä olen tuollainen, tosin ei tässä mitään pelkotiloja ulkomaailmaa kohtaan ole ja kyllä kiinnostaisi vaikkapa matkailla, mutta resurssien puute on esteenä joten ei sitä viitsi edes yrittää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No toisinaan. En nyt suunnittele mitään pahuuksia tms. sekoja, mutta ei kiinnosta hillua missään ihmisissä. Mieluiten himassa enimmäkseen.
Tämä kuvaus käy läheltä, jopa osuu minuun.
'Lievemmin eristäytyvät hikikomorit käyvät tyypillisesti välillä ulkona esimerkiksi ostamassa ruokaa, ja saattavat tehdä etätöitä tietokoneella.'
Ja nään sukulaisia, perhettä, lasten hoitajia. Muuten olen vetäytynyt sosiaalisista suhteista aikalailla tyystin.
Eipä tässä itekään käy missään, jos nyt jossain kaupassa kerran pari viikossa.
Sama homma. Sekin tuntuu joskus tympeeltä.
Mitähän nää tekis jos niiltä ottais laitteet pois?
Kyllä sitä seinää voi tuijottaa ilman laitteitakin.
Eihän ne seinää tuijota.
Niin kun on ruutuja mitä tuijottaa, mutta jos ne otettais pois.
Samaa mitä ennen laitteitakin, näprää jotain, lukee kirjoja, maalaa, kokoaa ja purkaa. Mitä nyt himassa voi tehdä kaikessa rauhassa.
Ei noita hikikomeroita ennen ollu..Ei ainakaan ilmiöksi asti..
Niitä on vanhemmissakin ikäluokissa.
https://yle.fi/uutiset/3-10712796
Suomessa ilmiö on vähän erilainen, vetäytyvät ja erakoituvat.
On kait peräkammarin poikia aina ollut, mutta tietenkään erakoituminen ei ollut yhtä mahdollista kuin nykyään.
Se on sinänsä mielenkiintoista että tuokin on yhteiskunnan ja työttömyyden tuotosta. Esimerkiksi meillä täällä sosiaaliturvahan on juurikin sen verran että sillä voi olla , mutta eipä oikein mitään muuta, joten kun kuoppaan putoaa niin sieltä ylös kiipeäminen on aina vain vaikeampaa. Suurin osahan varmastikin haluaisi kyetä tekemään asioita, eikä vain olla.
Jotkut vinkuvat että työttömät vain loisivat yhteiskunnan kustannuksella, mikä on monen kohdalla varmastikin totta, mutta eipä se todellisuudessa mitään herkkua ole. Työttömänä mahdollisuudet mihinkään ovat erittäin pienet, joten ei ihmekään että moni sitten erakoituu.