Uusien ihmisten päästäminen elämäänsä voi olla jännittävää. Jostainhan sen tutustumisen on lähdettävä liikkeelle ja esiaste on lähes aina kirjoittelu netissä treffipalvelussa. Siitä sitten puhelimeen ja/tai tapaamiseen.
Kun toista ei tunne eikä halua olla liian päällekäyväkään, niin mikä on sitten hyvä määrä pitää yhteyttä. Siitä on monia mielipiteitä mikä on stalkkaamista ja mikä täyttä välinpitämättömyyttä. Kuitenkin jos olet toisesta kiinnostunut, niin et haluaisi tulla myöskään huijatuksi "ei kerkeä kun on nyt sitä ja tätä, katotaan myöhemmin" jota kutsutaan pikemminkin välttelyksi toivoen että toinen ymmärtää toistuvan "vihjeen".
Olen koittanut miehenä sanoa jo tutustumisen alkuvaiheessa naiselle että jos tuntuu etten ole sitä mitä nainen on hakemassa kun tutustuminen etenee, niin minulle voi laittaa viestiä "kiitos mutta ei kiitos" ja minusta pääsee kyllä helposti tällöin eroon eli lopetan suosiolla yhteydenpidon. Käytännössä vain noin 50% on suoraselkäisiä ja osaa laittaa viestiä jos ei halua minun pitävän yhteyttä, joten vastaavasti noin puolet sitten lähtee sinne valehtelu välttely linjalle. Ihmettelen että ihan esimiesasemissa tai muuten korkeasti koulutetuistakin löytyy tätä "nössöyttä" ettei uskalleta kertoa suoraan totuutta jos ei kiinnosta. Ilmeisesti lemmenpohjaiset tunneasiat ikävien uutisten kera on jotenkin vaikeata kestää sanoa suoraan toiselle.... jopa niiden "kovis" naisten toimesta. Kun haluan kuitenkin oikeasti välittää toisesta ja olla suoraselkäinen, niin olen sitten itse miehenä kyllä laittanut viestiä että parempi lopettaa yhteydenpito harkinta-aikani jälkeen. Naiset ovat ottaneet sen yleensä ihan hyvin eli arvioni on lähes aina ollut oikea (toivoivat sitä).
Hyvin usein kiinnostuksen puute on lähes suoraan verrannollinen yhteydenpiton määrään ja laatuun. Jos toinen on lähes joka päivä pitänyt yhteyttä pitkillä viesteillä/puheluilla ja kuukauden päästä huomattavasti vähemmän, niin hyvin usein se vain kertoo että jotain minusta on paljastunut mikä on toisen mielestä laskenut osakkeitani tai kenties tavannut toisen mielenkiintoisemman kohteen. Kyllä sellaiselle ihmiselle löytyy aikaa jopa kiireen keskellä jos oikeasti haluaa esim. viestittelee edes työpaikan tauoiltaan ja soittaa illalla suht myöhään unta odotellessan tuplavuoron jälkeen. Vastaavasti joka välttelee, niin ei lähde mukaan edes mihinkään kivaan menoon maailmalla ja kaikki muu elämässä menee huonosti kiinnostavan miehen edelle eli olet vain varaseuraa jos tylsyys iskee.
Sen takia olenkin ottanut tosi tiukan linjan nettitreffailussa. Jos toinen ei panosta yhteydenpitoon eikä osoita merkkejä että viihtyy seurassani (kykenee raivaamaan tilaa kalenteristaan), niin pidän tiukkaa linjaa että turha tuhlata aikaa jos tutustumisen laatu on huonoa (hidasta). Harvalla kun on joka viikko buukattu menoja ettei kerkeä edes puolen tunnin puhelua puhumaan ja jos olisikin niin onko sellainen edes hyvä ihmissuhde kun joudut kerjäämään häneltä aikaa? Selittely on turhaa tällöin jos sitä ei pysty USKOTTAVASTI selittämään ja joku takaraja pitää mielessään asettaa jos epäilee toisen vedättävän sinua kun ei vain uskalla sanoa ettei kiinnosta. On se sitten päivä tai pari viikkoa, mutta joku henkinen takaraja olisi hyvä asettaa vaikka olisit itse kuinka ihastunut toiseen. Harvoin ne aktiivisesta passiviseksi muuttuneet yhteydenpidot taas paranee aktiiviseksi ikäänkuin toisen yllättäen näkevän sinut vetovoimaisessa valossa vaan lähes aina se on vain "kuolevan kasvin" syndroomaa. Ei siis kannata harrastaa itsepetosta vaan tunnustaa rehdisti tappionsa että tällä kertaa tutustuminen ei johtanut toivottuihin tuloksiin, joten uutta matoa koukkuun. Ihan oman voimavarojen kannalta passiivinen deitti kuluttaa valtavasti henkisiä voimavarojasi jos jäät sellaiseen tapakseen "toivotaan toivotaan" asenteella riippumaan löysään hirteen. Rakasta itseäsi, älä niele kaikkea, kuuntele sisäistä ääntäsi, tunnista ja tunnusta itsellesi omat tarpeesi (joita toinen ei kykene sinulle tarjoamaan).
Millaisia metodeja olette itse käyttäneet tilanteissa kun toinen ei selvästi panosta sinuun ja mietit että pitäisikö yhteydenpito laittaa suosiolla poikki? Miten valmistelette itsenne ja miten hoidatte "salapoliisityön"? Omat työkalut ovat yhteydenpidon laatu, määrä ja kulunut aika suhteessa puheisiin (elämäntilanteeseen). Kokemuksella oppii ymmärtää näiden työkalujen alamääreitä paremmin koska niihin liittyy myös paljon yksityiskohtia jotta dataa osaa tulkita "oikein".
Kun toista ei tunne eikä halua olla liian päällekäyväkään, niin mikä on sitten hyvä määrä pitää yhteyttä. Siitä on monia mielipiteitä mikä on stalkkaamista ja mikä täyttä välinpitämättömyyttä. Kuitenkin jos olet toisesta kiinnostunut, niin et haluaisi tulla myöskään huijatuksi "ei kerkeä kun on nyt sitä ja tätä, katotaan myöhemmin" jota kutsutaan pikemminkin välttelyksi toivoen että toinen ymmärtää toistuvan "vihjeen".
Olen koittanut miehenä sanoa jo tutustumisen alkuvaiheessa naiselle että jos tuntuu etten ole sitä mitä nainen on hakemassa kun tutustuminen etenee, niin minulle voi laittaa viestiä "kiitos mutta ei kiitos" ja minusta pääsee kyllä helposti tällöin eroon eli lopetan suosiolla yhteydenpidon. Käytännössä vain noin 50% on suoraselkäisiä ja osaa laittaa viestiä jos ei halua minun pitävän yhteyttä, joten vastaavasti noin puolet sitten lähtee sinne valehtelu välttely linjalle. Ihmettelen että ihan esimiesasemissa tai muuten korkeasti koulutetuistakin löytyy tätä "nössöyttä" ettei uskalleta kertoa suoraan totuutta jos ei kiinnosta. Ilmeisesti lemmenpohjaiset tunneasiat ikävien uutisten kera on jotenkin vaikeata kestää sanoa suoraan toiselle.... jopa niiden "kovis" naisten toimesta. Kun haluan kuitenkin oikeasti välittää toisesta ja olla suoraselkäinen, niin olen sitten itse miehenä kyllä laittanut viestiä että parempi lopettaa yhteydenpito harkinta-aikani jälkeen. Naiset ovat ottaneet sen yleensä ihan hyvin eli arvioni on lähes aina ollut oikea (toivoivat sitä).
Hyvin usein kiinnostuksen puute on lähes suoraan verrannollinen yhteydenpiton määrään ja laatuun. Jos toinen on lähes joka päivä pitänyt yhteyttä pitkillä viesteillä/puheluilla ja kuukauden päästä huomattavasti vähemmän, niin hyvin usein se vain kertoo että jotain minusta on paljastunut mikä on toisen mielestä laskenut osakkeitani tai kenties tavannut toisen mielenkiintoisemman kohteen. Kyllä sellaiselle ihmiselle löytyy aikaa jopa kiireen keskellä jos oikeasti haluaa esim. viestittelee edes työpaikan tauoiltaan ja soittaa illalla suht myöhään unta odotellessan tuplavuoron jälkeen. Vastaavasti joka välttelee, niin ei lähde mukaan edes mihinkään kivaan menoon maailmalla ja kaikki muu elämässä menee huonosti kiinnostavan miehen edelle eli olet vain varaseuraa jos tylsyys iskee.
Sen takia olenkin ottanut tosi tiukan linjan nettitreffailussa. Jos toinen ei panosta yhteydenpitoon eikä osoita merkkejä että viihtyy seurassani (kykenee raivaamaan tilaa kalenteristaan), niin pidän tiukkaa linjaa että turha tuhlata aikaa jos tutustumisen laatu on huonoa (hidasta). Harvalla kun on joka viikko buukattu menoja ettei kerkeä edes puolen tunnin puhelua puhumaan ja jos olisikin niin onko sellainen edes hyvä ihmissuhde kun joudut kerjäämään häneltä aikaa? Selittely on turhaa tällöin jos sitä ei pysty USKOTTAVASTI selittämään ja joku takaraja pitää mielessään asettaa jos epäilee toisen vedättävän sinua kun ei vain uskalla sanoa ettei kiinnosta. On se sitten päivä tai pari viikkoa, mutta joku henkinen takaraja olisi hyvä asettaa vaikka olisit itse kuinka ihastunut toiseen. Harvoin ne aktiivisesta passiviseksi muuttuneet yhteydenpidot taas paranee aktiiviseksi ikäänkuin toisen yllättäen näkevän sinut vetovoimaisessa valossa vaan lähes aina se on vain "kuolevan kasvin" syndroomaa. Ei siis kannata harrastaa itsepetosta vaan tunnustaa rehdisti tappionsa että tällä kertaa tutustuminen ei johtanut toivottuihin tuloksiin, joten uutta matoa koukkuun. Ihan oman voimavarojen kannalta passiivinen deitti kuluttaa valtavasti henkisiä voimavarojasi jos jäät sellaiseen tapakseen "toivotaan toivotaan" asenteella riippumaan löysään hirteen. Rakasta itseäsi, älä niele kaikkea, kuuntele sisäistä ääntäsi, tunnista ja tunnusta itsellesi omat tarpeesi (joita toinen ei kykene sinulle tarjoamaan).
Millaisia metodeja olette itse käyttäneet tilanteissa kun toinen ei selvästi panosta sinuun ja mietit että pitäisikö yhteydenpito laittaa suosiolla poikki? Miten valmistelette itsenne ja miten hoidatte "salapoliisityön"? Omat työkalut ovat yhteydenpidon laatu, määrä ja kulunut aika suhteessa puheisiin (elämäntilanteeseen). Kokemuksella oppii ymmärtää näiden työkalujen alamääreitä paremmin koska niihin liittyy myös paljon yksityiskohtia jotta dataa osaa tulkita "oikein".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yli 7000 km välimatka ei ole este eikä mikään , eikä kuukausien viestittely jos oikeasti haluaa tutustua, rakastua ja luoda parisuhteen.
Omakohtaisesti koettu, mutta ei siitä tämän enempää.
Osa myös vähentää yhteydenpitoa testatakseen, kuinka paljon saa toisen juoksemaan perässään. Siihen ei myöskään kannata lähteä mukaan, vaan suunnata katseensa muualle. Myös sellaisia naisia löytyy, jotka eivät pelaa näitä pelejä. Sellaiseen kannattaa panostaa.
Jos yhteydenpito alkaa tuntumaan passiiviselta vastapuolelta, niin voi laittaa viestiä "Harmi että sinulla on nyt kiirettä. Tehdäänkö niin että katsot rauhassa kalenteria ja mietit jotain pientä menoa mikä sinua kiinnostaa (myös ystäviesi kanssa) ja koitat huomenna viimeistään ehdottaa päivää milloin nähdään?".... Sitten odotetaan MAX ylihuomiseen että edes JOTAIN selvää vastausta kohti tapaamista toinen sinulle ehdottaa. Jos se ei onnistu niin se vain kertoo siitä ettei kiinnosta. Joskus pitää oikein sysätä puskutraktorilla kaikki tutustumisen työt toiselle ja katsoa tekeekö hän selvästi työtä sen eteen vai käykö niin että se "unohtuu".
Soittamisen sijaan voi myös lähinnä viestitellä laadukkaasti (omalta puolelta), sillä välillä huomaan naisten vastaavaan velvollisuuden tunnosta puhelimeen puhuen kaikenlaisista asioista jopa suht iloisesti, mutta viestittelyssä huomaakin että jos vastauksissa kestää usein kauan ja laatu on heikkoa. Voi olla ihan hyväkin syy että kestää/laatu tai sitten toista ei seurani oikeasti kiinnosta. Välillä se on mennyt siihen että soittelu vielä kiinnostaa muttei tapaamiseen oikein olekkaan aikaa, joten saattaa myös joskus olla vain ajan pelaamista kun nainen miettii kuumeisesti mitä nyt pitäisi tehdä.
Voihan sitä pommittaa vaikka mitä menoa loppu vaiheessa iloisen aktiivisesti vaikka tietää ettei toista kiinnosta seurasi. Pakottaa ikäänkuin hänet sanomaan että lopetetaan koko yhteydenpito. :D
Tärkeimmäksi mittariksi toisen kiinnostuksen tasosta on aika. Jos aikaa ei sinulle suoda, niin ei suoda juuri mitään muutakaan. Aika tikittää koko ajan, joten se on armoton mittari jos uskottavia selityksiä ei pystytä antamaan.
Vietin exän kanssa viikossa ehkä 5 tuntia aikaa yhdessä. Sitten se ihmetteli miksi jätin sen. No se oli 12 tuntia töissä päivisin. Sanoin että se on sama sitten olla yksin mutta löysin kuitenkin uuden naisen jolla on enempi aikaa.
Nyt käsketään pysymään kotona, ja ympäristö kontrolloi vapaata liikkumista. Tämä on koronan aikaan.
Korona aikaan onkin sitten nimenomaan sitä aikaa toiselle viestitellä ja puhua puhelimessa jos erilaiset palvelut ovat kiinni tai rajoittuneet. Mutta jos ei halua pitää puhelimella yhteyttä vaikka aikaa olisi, niin ei sitä yhteyttä kannata jatkaa.
Kun aikaa sinulle suodaan niin on hyvä tarkkailla miten sen ajan toinen käyttää. Onko usein hiljainen ja väsynyt vai seurallinen selvästi huomiotasi haluten? Hän joka arvostaa niin hän myös panostaa sinuun ja sen kyllä erottaa kunhan on kummastakin ääripäästä useampi kokemus.