Onnittelukantaatit?

1800-luvulla lienee ollut varsin tavallista ja jokaisen säveltäjän arkipäivää sepittää silloin tällöin, taitavia käsityöläisiä kun olivat tietokonenörttisiin nykysäveltäjiin verrattuna, jotka suoltavat tunteetonta roskaa, kun muuta puuhaa ei satu oleman käsillä, joku kymmenminuuttinen onnittelukantaatti tai vapaavalinnainen teos parhaaksi kastsioallaan tavalla kunnioittamaan jonkun läheisen ja korkeassa asemassa palvelleen henkilön nimipäivää. Schubrt on säveltänyt sellaisia useampiakin, mutta varsinaisia onnittelukantaatteja ei liene kuin muutama, mm. D 294 solisteille, kuorolle ja orkesrille, joka ei sittenkään klassisesta tyylistään huolimatta ole hullumpi teos. Tai lauluäänelle harpulle ja viululle soitinnettu nimipäivälaulu herra Andreas Sillerille. Ja tulin vain ajatelleeksi, että tuollaiset ehtymättömät nerot eivät panneet pahakseen toimittaa vähäpätöisiä tilapäistöitä ilman palkkiota laadusta tinkimättä, jos tarvetta tai hyvää tahtoa oli ilahduttaa lähimmäistään.

Schubert ei vain saanuyt korvausta ystävänpalveluksenaan kirjoittamistaan sinänsä sievistä, ja Beethovenin vastaavan keskitason, ylittävistä tekeleistään, joista erikoislaatuisimpia ja äärimmäisen harvoin esitettyjä on mm. laulaja, baritoni Johann Michael Voglille syntymäpäivälahjaksi sävelletty tertsetto, siis 3-ääninen kantaatti pianosäestyksellä D 666, n. 10 minuuttia ja rapiat. Viehättävää ja jopa ilmaisuvoimaista musiikkia rutiinisävellykseksi. Isälleen hän sävelsi nimipäiväksi ehkä hiukan vähemmän kiinnostavan, mutta elegantin kantaatin kolmelle miesäänelle ja kitaralle D 80, Salierin 50-vuotispäiväksi mieskvartetille ja pianolle, laulun ja kaanonin kera D 407 ja Irene Kiesewetterin parantumisen kunniaksi italialaisen, ihastuttavan kantaatin D 963. Tuhlaripoika tuo Schubert, mutta minkäs hengentulen riuduttama ja inspiroima säveltäjä luomisinnolleen mahtaa maallisen mammonan ja kiiltävien killuttimien, maan hohtavan tomun sijaan, jota me ihmiset niin mielellämme katselemme linnan juhlissa sun muissa joutavanpäiväisissä tilaisuuksissa. Hengen voitto aineesta on meille vieraampi ilmiö ja käsite.
1119
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Saakos olla kuppi kahvia sanoi bach, ja pah sanon mä. 4. kerta toden sannoo.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Objekti kirjoitti:

1800-luvulla lienee ollut varsin tavallista ja jokaisen säveltäjän arkipäivää sepittää silloin tällöin, taitavia käsityöläisiä kun olivat tietokonenörttisiin nykysäveltäjiin verrattuna, jotka suoltavat tunteetonta roskaa, kun muuta puuhaa ei satu oleman käsillä, joku kymmenminuuttinen onnittelukantaatti tai vapaavalinnainen teos parhaaksi kastsioallaan tavalla kunnioittamaan jonkun läheisen ja korkeassa asemassa palvelleen henkilön nimipäivää. Schubrt on säveltänyt sellaisia useampiakin, mutta varsinaisia onnittelukantaatteja ei liene kuin muutama, mm. D 294 solisteille, kuorolle ja orkesrille, joka ei sittenkään klassisesta tyylistään huolimatta ole hullumpi teos. Tai lauluäänelle harpulle ja viululle soitinnettu nimipäivälaulu herra Andreas Sillerille. Ja tulin vain ajatelleeksi, että tuollaiset ehtymättömät nerot eivät panneet pahakseen toimittaa vähäpätöisiä tilapäistöitä ilman palkkiota laadusta tinkimättä, jos tarvetta tai hyvää tahtoa oli ilahduttaa lähimmäistään.

Schubert ei vain saanuyt korvausta ystävänpalveluksenaan kirjoittamistaan sinänsä sievistä, ja Beethovenin vastaavan keskitason, ylittävistä tekeleistään, joista erikoislaatuisimpia ja äärimmäisen harvoin esitettyjä on mm. laulaja, baritoni Johann Michael Voglille syntymäpäivälahjaksi sävelletty tertsetto, siis 3-ääninen kantaatti pianosäestyksellä D 666, n. 10 minuuttia ja rapiat. Viehättävää ja jopa ilmaisuvoimaista musiikkia rutiinisävellykseksi. Isälleen hän sävelsi nimipäiväksi ehkä hiukan vähemmän kiinnostavan, mutta elegantin kantaatin kolmelle miesäänelle ja kitaralle D 80, Salierin 50-vuotispäiväksi mieskvartetille ja pianolle, laulun ja kaanonin kera D 407 ja Irene Kiesewetterin parantumisen kunniaksi italialaisen, ihastuttavan kantaatin D 963. Tuhlaripoika tuo Schubert, mutta minkäs hengentulen riuduttama ja inspiroima säveltäjä luomisinnolleen mahtaa maallisen mammonan ja kiiltävien killuttimien, maan hohtavan tomun sijaan, jota me ihmiset niin mielellämme katselemme linnan juhlissa sun muissa joutavanpäiväisissä tilaisuuksissa. Hengen voitto aineesta on meille vieraampi ilmiö ja käsite.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu