Annat ymmärtää että pidät. Annat merkkejä että lähesty. Valutat kyyneleitä kun pyydän sinua kanssani hetkeksi kahden. Moikkaat minua tilan toisesta päästä kovaan ääneen, kun puhun toisen naisen kanssa. Katsot minua suurilla silmillä ja varovaisesti hymyilet.
Sitten kun olet saanut minut lumottua ja teen aloitteen, niin dumppaat minut kuin roskan. Et voinut heti kertoa, että olet varattu ja leikit vain. Tajuatko kuinka paljon se koskee? Tajuatko kuinka paljon se satutti, kun uskoin viimeinkin löytäneeni sen naisen, kenestä olin vain unelmoinut.
Mitään ei mielestäsi koskaan tapahtunut. Olet kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Et voi edes pyytää anteeksi, että pilasit sen toisenkin mahdollisuudet ja sait hänet lähtemään.
Tännekkin tulit vastaamaan viestiini. Muistit minua vielä kaiken jälkeenkin niillä viesteillä. Ai et ollutkaan sinä? Liian monta sattumaa ja mistä kukaan muu voisi tietää missä näemme ja minkälaisessas tilanteessa aina näimme. Miksi teit sen kaiken ja nyt olet kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikö se että lähestyin ja kerroin tunteistani merkitse sinulle mitään? Etkö muka tiedä omaa osuuttasi asiaan ja sitä kuinka voit satuttaa ihmistä niin pahasti.
En tiedä mitä teen. Toivottavasti häviäisit lopullisesti elämästäni, mutta tuskin. En rupea muuttamaan tapojani vain sen takia, että sinä olet tullut minun reiteilleni. En rupea selvittämään aikataulujasi, että en sinua enää näkisi.
Teinkö väärin kun lähestyin ja puhuin tunteistani. Sitäkö halusit, että tunnet itsesi ihailluksi ja haluttavaksi? Kun sen sait, niin minulla ei ollutkaan enää väliä. Toivottavasti ajattelist minunkin kannaltani tätä asiaa. Jos pyytäisit anteeksi tai edes haluaisit selvittää, mitä oikeasti tapahtui. Se olisi paljon ja voisimme unohtaa tämän kaiken...
Sitten kun olet saanut minut lumottua ja teen aloitteen, niin dumppaat minut kuin roskan. Et voinut heti kertoa, että olet varattu ja leikit vain. Tajuatko kuinka paljon se koskee? Tajuatko kuinka paljon se satutti, kun uskoin viimeinkin löytäneeni sen naisen, kenestä olin vain unelmoinut.
Mitään ei mielestäsi koskaan tapahtunut. Olet kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Et voi edes pyytää anteeksi, että pilasit sen toisenkin mahdollisuudet ja sait hänet lähtemään.
Tännekkin tulit vastaamaan viestiini. Muistit minua vielä kaiken jälkeenkin niillä viesteillä. Ai et ollutkaan sinä? Liian monta sattumaa ja mistä kukaan muu voisi tietää missä näemme ja minkälaisessas tilanteessa aina näimme. Miksi teit sen kaiken ja nyt olet kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eikö se että lähestyin ja kerroin tunteistani merkitse sinulle mitään? Etkö muka tiedä omaa osuuttasi asiaan ja sitä kuinka voit satuttaa ihmistä niin pahasti.
En tiedä mitä teen. Toivottavasti häviäisit lopullisesti elämästäni, mutta tuskin. En rupea muuttamaan tapojani vain sen takia, että sinä olet tullut minun reiteilleni. En rupea selvittämään aikataulujasi, että en sinua enää näkisi.
Teinkö väärin kun lähestyin ja puhuin tunteistani. Sitäkö halusit, että tunnet itsesi ihailluksi ja haluttavaksi? Kun sen sait, niin minulla ei ollutkaan enää väliä. Toivottavasti ajattelist minunkin kannaltani tätä asiaa. Jos pyytäisit anteeksi tai edes haluaisit selvittää, mitä oikeasti tapahtui. Se olisi paljon ja voisimme unohtaa tämän kaiken...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa pahalta. Etkö sinä voisi lähestyä häntä ja puhua asiasta?
Ehkä voisin, mutta en kyllä kaiken tuon jälkeen kykene olemaan aloitteellinen.